Arvio: 50-vuotiaan Snellun juuret ovat Helsingin kaduilla

Arvio: 50-vuotiaan Snellun juuret ovat Helsingin kaduilla

Vappuna 1967 Helsingin seurakunnissa alettiin tehdä jengityötä. Pian Snellmaninkadun nuhjuisissa toimitiloissa pyöri satoja nuoria, joilla oli "Snellu-klubin" jäsenkortti.

Myöhemmin jengityötä ruvettiin kutsumaan erityisnuorisotyöksi. Ajatus oli itänyt jo jonkin aikaa seurakuntien huumetyöryhmässä, ja edellisenä vuonna oli palkattu kolme teologian opiskelijaa liikkuvaan nuorisotyöhön Helsingin kaduille.

"Yritimme löytää nuoria, jotka olivat ajautumassa syveneviin vaikeuksiin. Autoimme oikeudenkäynneissä, ohjasimme lääkäriin, innostimme kouluun, kävimme kotona, sairaaloissa tai veimme kotiin tai yritimme löytää asumispaikkoja."

Näin muistelee Snellun ensimmäinen työntekijä Pekka Viirre työn alkua Jaakko Kaartisen kirjoittamassa tuoreessa historiikissa Selviämistarinoita.

Etsivän työn lisäksi nuorille tarjottiin mahdollisuus henkilökohtaisiin keskusteluihin ja pienryhmätoimintaa. Nuoria tuli mukaan paljon, ja pian jengityö sai neljäksi vuodeksi toimintatilat Snellmaninkatu 19:stä, mistä juontui nimi Snellu. Avoimissa klubi-illoissa saattoi olla paikalla kerralla 150 nuorta, ja meno oli välillä varsin levotonta. Järjestysmieheksi palkattiin myöhemmin poliisi.

Työ laajeni myös Mustasaareen ja vankilatyöhön. Nuorten vankien kanssa työntekijät pyrkivät olemaan niitä aikuisia, jotka virittävät toivon näkökulmaa: tästäkin voi vielä selvitä. Vankilatyö jatkuu edelleen vahvana.

Alusta asti työssä jouduttiin pohtimaan myös sitä, mikä on sen kristillinen sisältö; miten erityisnuorisotyö eroaa kaupungin vastaavasta työstä.

Keimolassa rokki soi

Snellun festivaalipäivystys alkoi Keimolan moottoriradan rock-festivaalista vuonna 1972. Nuorten alkoholinkäyttö oli moninkertaistunut 1960–70-lukujen vaihteessa, ja avulle oli todella tarvetta katastrofihälytykseen päättyneessä tapahtumassa. Seuraavana vuonna mukana oli työntekijöiden lisäksi 120 vapaaehtoista nuorta. Operaatio Saappaan nimellä toiminta pyöri ensimmäistä kertaa Imatran TT-ajoissa vuonna 1975.

Saapas-toiminta levisi moniin seurakuntiin ympäri maata. Vapaaehtoisia koulutettiin, ja nuoria autettiin lukuisilla kesäfestareilla Ruisrockista Ellivuoren juhannukseen. Helsingissä vapun ja uudenvuodenaaton operaatiot alkoivat vuonna 1980, pian jo yhteistyössä kaupungin ja muiden järjestöjen kanssa. Saappaan säännöllinen perjantaipäivystys alkoi 1983.

Nuorten asunnottomuus oli polttava ongelma

1980-luvulla Snellu toimi jo puutalossa Toisella linjalla, päiväkeskuksena vähän nykyisen Hirundon eli liikkuvan väestön päiväkeskuksen tapaan. "Nuoret odottivat sisälle pääsyä oven takana. Asuntoloista ajettiin nuoret ulos aamulla, putkasta pääsi aamulla ja loput tulivat lehtilaatikoista ja rapuista. Helsingissä ei ollut vielä suuria kauppakeskuksia, joissa aikaa olisi voinut viettää", Kaartinen kirjoittaa.

Hyvin monella kävijällä postiosoitteena oli Snellu. Eteisessä roikkui suuri säkkikangaspussi, jossa luki "postia". Sauna lämpisi ainakin joka toinen päivä ja pesukone pyöri. Nuorten asunnottomuus oli polttava ongelma päihteidenkäytön lisäksi.

– Näin Snellun tarina on jatkunut jo 50 vuotta. Kaupunki muuttuu, Suomi muuttuu, nuorten tilanteet muuttuvat ja he kasvavat aikuisiksi. Jaakko Kaartisen historiikki luo elävän kuvan siitä, miten erityisnuorisotyö on löytänyt aina uusia tapoja etsiä ja auttaa vaikeuksissa olevia nuoria. Valmiita polkuja on ollut vähän. Nyt 2010-luvulla Snellu tekee työtä muun muassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten parissa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi