Gurun opissa: Käännä katseesi pois itsestäsi

Gurun opissa: Käännä katseesi pois itsestäsi

Unohda hetkeksi käytännön asiat ja motivoi itseäsi rukoilemaan kuuntelemalla kaipaustasi.

Tie Jumalan luokse ei ole niin vaikea kuin ehkä ajattelet. Riittää, että kaipaat häntä. Älä mieti liikoja, vaan hiljenny hänen edessään. ”Kohota sydämesi Jumalan puoleen nöyrää rakkautta tuntien. Käännä katseesi pois itsestäsi ja kaikesta muusta, niin että vain yksin hän saa vaikuttaa mielessäsi ja tahdossasi.”

Tähän tapaan opasti tuntematon englantilainen mystikko 1300-luvulla nuorta oppilastaan. Neuvot löytyvät kirjasta Tietämättömyyden pilvi. ­Kirjaa on käännetty monille kielille ja sitä on luettu paljon eri aikoina. Kirjan nykyistä suosiota selittää se, että sen kirjoittaja kieltäytyy kuvailemasta Jumalaa kovin tarkoilla määritteillä.

Jumalan määritteleminen ei ole hänen mielestään kovin tärkeää tai edes mahdollista. Hän vakuuttaa, että kaikki, mitä tarvitset, on ”sydämesi halu” ja ”paljas pyrkimys”, jonka suuntaat voimiesi mukaan kohden Jumalaa. Hän huolehtii lopusta.

Jumalan rakkautta on se, että näemme itsemme ja elämäntilanteemme uudessa valossa.

Tietämättömyyden pilven kirjoittaja on vakuuttunut siitä, että Jumalaa ja hänen rakkauttaan ei voi saavuttaa omin ponnistuksin, ei erilaisten harjoitusten tai menetelmien avulla. Sillä rakkautta ei ansaita.

Hän neuvoo, että voit motivoida itseäsi rukoilemaan kuuntelemalla kaipaustasi ja ajattelemalla, miten hyvä ja suopea Jumala on. On hyvä, että näet oman tilasi ja elämäntilanteesi. Mutta jos jäät miettimään niitä liiaksi, ajatuksesi karkaavat nopeasti omille teilleen. Siksi kirjoittaja neuvoo unohtamaan nämä asiat. Samoin hän neuvoo unohtamaan kaikki käytännön asiat ja niiden tekemiset.

Kirjoittaja myöntää, että hänellekin rukoillessa vaikeinta on lakata ajattelemasta käytännön asioita, siis kaikkea sitä, missä mielemme askaroi ja on kiinni. Ne ovat meidän arkemme vaiva. Mutta se, mitä me rukouksessa voimme saavuttaa, on kaikki Jumalan työtä, hänen rakkauttaan.

Jumalan rakkautta on se, että näemme itsemme ja elämäntilanteemme uudessa valossa. Hänen työtään on myös se rakkauden liikahdus, joka sisimmässämme syntyy – sekä itseä että toisia kohtaan.

Aina vain uudestaan, joka päivä, saat aloittaa alusta. Kun kysyt, miten päästä yhä uudestaan hiljentymisen alkuun, kirjoittaja kehottaa: ”Rukoile Jumalaa, niin hän itse opettaa sinua.” Siinä on kaikki.

Jumala ei kysy ansioitasi, hän kysyy vain kaipaustasi, suostumustasi, pyyntöäsi. Anna Jumalan tehdä työnsä, ja seuraa, mitä tapahtuu. Anna ­Jumalan viedä sinua, minne hän tahtoo.

”Kenellä on Jumala, siltä ei tässä elämässä mitään puutu”, Tietämättömyyden pilven kirjoittaja kiteyttää sanomansa. Hän kertoo kaipaavansa itse pohjimmiltaan vain Jumalaa. Mutta se ei ole tehnyt hänestä välinpitämätöntä. Päinvastoin.

Kun vietät aikaa näin hiljentyen ja rauhoittuen, se ei voi olla näkymättä sisäisessä elämässäsi – eikä silloinkaan, kun palaat ihmisten pariin. Sillä hiljaisessa sisäisessä rukouksessa oivallat aina vain syvemmin, että sinulla ei ole mitään syytä eikä edes aikaa miettiä, kuka on ystäväsi ja kuka vihollisesi, kuka on lähimmäisesi ja kuka muukalainen.

Yksi sana riittää

Et tarvitse rukoukseen ja hiljaisuuteen pääsemiseen monta sanaa. Tietämättömyyden pilven kirjoittaja neuvoi käyttämään vain yhtä sanaa, jonka avulla voit suunnata kaipauksesi Jumalaa kohti.

Valitse sana, jolla on sinulle merkitystä, esimerkiksi sana ”Jeesus”, ”Isä”, ”Henki”, ”Sinä”, ”Jumalani”, ”Luoja”, ”Sovittaja”, ”Valo” tai ”Vapahtaja”.

Hiljennä sen avulla mielesi. Kutsu sillä sanalla Jumalaa. Lausu sanaa hiljaa mielessäsi toistaen. Palaa siihen aina, kun mielesi alkaa laukata.

Voit aloittaa rukoushetkesi sanomalla esimerkiksi: ”Sinä, joka olet, kuule minua hyvyydessäsi.” Lopuksi voit vain levätä hiljaisuudessa.

Ohjaajana tuntematon mystikko

1300-luvun Englannissa, mustan surman hävityksen, satavuotisen sodan ja talonpoikaiskapinan levottomuuksien keskellä, elettiin merkillistä henkisyyden aikaa. Siltä ajalta tunnetaan kristillisiä mystikoita, jotka opastivat kirjoituksissaan harjoittamaan hiljaista sisäistä rukousta. Kaksi heistä on merkittäviä yhä: Juliana Norwichlainen ja tuntemattomaksi jäänyt mystiikan mestari, joka tunnetaan teoksistaan Tietämättömyyden pilvi ja Yksityisen opastuksen kirja. Kirjat on suomentanut Paavo Rissanen.

Ne on kirjoittanut ilmeisen oppinut pappi 1300-luvun lopulla oppilailleen, joita hän nimittää hengellisiksi ystävikseen. Kirjoittaja neuvoo heitä etsimään Jumalaa omien ajatusten ja tunteiden ja opinkappaleiden takaa rakkauden ja kaipauksen avulla. Kirjoittaja on vaikuttanut moneen nykyiseen rukouksen ja meditaation opettajaan, kuten Thomas ­Mertoniin, Thomas Keatingiin ja William Johnstoniin.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi