Kuula: Jumalasta saa parhaiten otteen sormenpäillä
Kun järkikulta menee lukkoon ja kieltää uskomasta mihinkään ihmistä suurempaan, käsi voi silti tarttua Jumalaan. Kolmella sormella, tekemällä ristinmerkin.
Tykkään tosi paljon ristinmerkistä: +. Ehkä siksi, koska en ole kovin uskonnollinen ihminen. En tunne Jumalan läsnäoloa enkä ole koskaan saanut hengellisiä kokemuksia. Joskus tuntuu, etten edes tiedä, miten Jumalaan uskotaan.
Silloin ristinmerkki tulee avuksi. Kohotan hieman oikeaa kättä ja laitan peukalon, etusormen ja keskisormen yhteen. Samalla kuvittelen ottavani kiinni kaikkialla lepäävästä Jumalasta samaan tapaan kuin tarttuisin ilmassa leijuvaan pölyhiukkaseen.
Sitten painan sormet otsaani, vasempaan olkapäähän, oikeaan olkapäähän ja sydämen kohdalle. Näin kiinnitän Jumalan itseeni.
Usko kun on vastaanottamista. Se on sitä että ihminen avautuu Jumalalle ja ottaa hänet vastaan. Tule elämääni ja kanna minua.
Ulkoinen ristinmerkki toistaa sisälläni tapahtuvan näkymättömän liikkeen. Se näyttää keholle, mitä sielu tekee.
En kuitenkaan tiedä, osaanko sanoa Jumalalle näin. Toki voin toistaa tämän pyynnön päässäni ja pystyn sanomaan sen ääneenkin. Mutta en tiedä, tarkoitanko sitä. Jokin minussa hangoittelee vastaan.
Siksi pidän ristinmerkistä. Siinä käsi pystyy siihen, mitä ymmärrys ei osaa. Kolme sormea tarttuu Jumalaan ja liimaa hänet sieluun ja sydämeen. Pyhä liike, pyhä hetki.
Joskus tosin järkikulta heittää vastalauseen. Ristinmerkki on vain ulkoinen rituaali. Psykologinen vaikutus sillä toki on, mutta ei sen suurempaa taikaa. Eikä Jumala – jos sellaista nyt ylipäätään on olemassa – ole mikään ilmassa leijuva hiukkanen, johon voi tarttua sormilla.
Kyllä ja ei, vastaan järkikullalle. Ristinmerkki ei tapahdu vain ulkoisesti, vaan myös sisäisesti. Myös minun sielussa, mielen ja olemuksen ytimessä, tapahtuu samanlainen lukitsemisliike. Jokin minussa tarttuu Jumalaan ja pitää hänestä kiinni.
Tuo jokin on ihmisen jumalakykyisyys. Ihminen kun on rakennettu tarkoituksenmukaisesti. Keuhkot ovat hapen saamista varten, suu ruokaa varten ja ihmissielulle on annettu kolme aineetonta sormea, joilla se riippuu Luojassaan ja pitää hänet lähellään.
Näin ulkoinen ristinmerkki toistaa sisälläni tapahtuvan näkymättömän liikkeen. Se näyttää keholle, mitä sielu tekee.
Siksi ristinmerkki tuntuu niin hyvältä.
Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Menetin uskoni teologiaa opiskellessa
PuheenvuorotTieteen tämänpuoleiset selitysmallit menivät ihon alle ja Jumala alkoi näyttää pelkästään ihmisten keksinnöltä.
Kuula: Asut keskitysleirillä, jonka nimi on Maa
Puheenvuorot
