Superjouluttaja Hanna Savolainen päästi meidät jouluiseen kotiinsa.
Hanna Savolainen juhlii joulua kesälläkin ja haaveilee jatkuvasti muiden jouluttajien kanssa seuraavasta joulusta – mutta lahjoista hän ei välitä
Hanna Savolaisella, jos jollakulla, on tutussa laulussa haaveiltu "joulu ainainen". Tai ainakin hänellä on joulu ympärivuotinen. Joulu on osa hänen persoonaansa.
Hanna Savolainen on ollut aina jouluihminen. Omista kouluajoistaan hän muistaa ihanat joululaulut ja -askartelut sekä sen, miten äiti vaatetti koulun joulujuhliin hänet ja kaksi pikkusiskoa aina parhaimpiinsa.
– Silloin ostettiin tai teetettiin ompelijalla uudet vaatteet, jollei sopivia ollut. Ja koulusta sai pikkuisen pussin, jossa oli pipari ja omena tai mandariini, sekä kolme pihlajanmarjakarkkia tai rusinapaketti. Siihen kaikkeen liittyi suuri juhlan tuntu, Savolainen muistelee.
Savolaisen isänäiti oli myös jouluihminen. Hänen luokseen maalle mentiin jouluna ja saunottiin ulkosaunassa.
– Meidät kannettiin vilttien sisällä saunaan. Ja mamma haki meidät sitten sisälle vanhempien jäädessä vielä saunomaan. Sillä aikaa me siskoni kanssa keksimme jouluesityksen, jossa nukke oli Jeesus-lapsi ja joka sitten illan aikana esitettiin, Savolainen kertoo.
Joulunaika oli Savolaisen lapsuudessa erityinen ja siihen liittyi tunne, että kaikki on tosi hyvin. Saman tunteen hän edelleen pystyy saavuttamaan joka joulu uudelleen. Hän arvostaa tunnetta suuresti ja on siitä kiitollinen, sillä hän tietää, ettei se ole itsestäänselvyys. Siinä missä hänellä jouluun liittyy pelkkää lämpöä ja hyvää oloa, jollekin toiselle joulu voi olla ahdistava painajainen ja synkkien muistojen täyttämä.
Montako joulukuusta on sopiva määrä?
Kellojen siirtyessä talviaikaan Savolaisten taloa somistamaan saapuu kolme tekokuusta, ensin ilman valoja ja lokakuusta alkaen valaistuna ja vähän kerrallaan lisääntyvien koristeiden kera. Marraskuulle tultaessa kuuset ovat kauneimmillaan ja jo valmiita joulua vastaanottamaan.
– Ja lisäksi tulee vielä aito kuusi jouluviikolla, Savolainen täydentää.
Joulukuusen koristeita on tarjolla toinen toistaan ihanampia, mutta tosiasia tietysti on, ettei niitä määräänsä enempää kuuseen voi mahduttaa, niin kauniita kuin ne ovatkin.
– No ainakin yritän jarruttaa hankintoja, Savolainen nauraa, kun häneltä utelee, miten ja mitkä koristeet kuusiin päätyvät.
Jokaiseen Savolaisen kuusia koristavaan pikkuesineeseen liittyy oma selkeä muistonsa tai ajatuksensa. Niitä hän on saanut esimerkiksi jouluystäviltään Norjasta, Hollannista ja Australiasta sekä ostanut Englannista ja Amerikasta.
– Olen saanut tai ne on hankittu yksitellen. Tiedän melkein jokaisesta, milloin ja mistä ne on ostettu ja muistan, mitä olen silloin ajatellut tai tuntenut.
Pähkinänsärkijät ovat vallanneet takkahuoneen
Alakerran takkahuone on paikka, jossa Savolaiset viihtyvät. Huoneessa on takan lisäksi televisio ja sieltä pääsee saunaan.
– Tässä huoneessa me mieheni kanssa ehkä eniten vietämme illalla aikaa, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Tämä on sellainen erityishuone.
Sisustuksen takia Savolainen on nimittänyt sen pähkinänsärkijähuoneeksi. Takan päälle ja reunustoille sekä pöytätasolle on asettunut Savolaisen yhä laajeneva pähkinänsärkijäkokoelma. Sitä ja mieheltään 10-vuotishääpäivälahjaksi saamaansa ehkä kaikkein ihaninta kuusta ikinä hän katselee iltateetä nauttiessaan.
– En ole koru-, merkkivaate- tai käsilaukkuihminen, joten kun mieheni kysyi, mitä toivoisin, totesin, että haluaisin kauniin valkoisen, huurretun kuusen, jossa on valot integroitu niin, ettei johtoja näy. Ja siinä se nyt on, Savolainen ihastelee.
Mutta ne pähkinänsärkijät – ne ovat Savolaiselle keräilykohde.
– Juon teetä pähkinänsärkijähuoneessa pähkinänsärkijäkupeista ja ihailen pähkinänsärkijäkokoelmaa – ja tietysti kuustani. Onhan tämä sisustus sellainen vähän amerikkalaistyylinen, mutta ei tätä tarvitse nähdä, jollei tule alakertaan, Savolainen naurahtaa.
Joulusta voi kirjoitella ympäri vuoden
Takkahuoneen kuusessa on ulkomaisten ystävien lähettämiä joululahjakoristeita eri puolilta maailmaa. Ja ystäviä Savolainen on saanut juuri jouluttamisensa kautta. Neljä vuotta sitten aloitetun hannas_christmas-Instagram-tilin myötä tuttavapiiri on edelleen laajentunut.
– Yksi parhaista ystävistäni sanoi, että minun pitäisi laittaa joulukuviani Instagramiin, koska siellä on varmasti muitakin kahjopäitä kuin minä, yhtä mahdottomia jouluttajia. Hän ajatteli, että saisin sieltä harrastukseeni vertaistukea ja perusti minulle tilin, Savolainen kertoo nauraen.
Savolainen opetteli pikkuhiljaa sovelluksen käytön. Hän alkoi etsiä seurattavaksi joulutilejä, joissa oli henkilöiden itsensä ottamia aitoja kuvia ja jokin sanoma tai kertomus niiden takana.
Näistä ihmisistä on tullut kaikkialta maailmasta jouluystäviä, joiden kanssa voi rauhassa ympäri vuoden kirjoitella joulusta, uusista joulutavaroista tai siitä, millainen joulu oli.
– Tai sitten vaan haaveilemme seuraavasta joulusta. Siellä kukaan ei väsy toisten joulujuttuihin, mutta kyllä me keskustelemme keskenämme muistakin yleisistä asioista kuin jouluun liittyvistä, Savolainen sanoo.
Jouluystävien ansiosta Savolainen on joulukulttuurien tuntija
Vastikään Savolainen sai argentiinalaiselta tuttavapariskunnaltaan kuvia paikallisesta joulunvietosta – kuusesta, kirkoista ja jouluisista kaduista.
– Olen tällä tavalla oppinut paljon eri kulttuurien jouluista ja siitä, että vaikka ihmiset ovat niin erilaisia, joulu yhdistää meitä ihmisiä ympäri maailman valtavan paljon.
Savolainen on kokenut, että jouluihmisten välisessä yhteydenpidossa on aivan omanlaistaan lämpöä. Jouluttajista on kasvanut pieni yhteisönsä, joissa osataan odottaa liki jokaisen tilinpitäjän omia joulukuvia ja kaivata niitä, jos niitä ei jonain vuonna ilmestykään ihailtavaksi.
– Toki läheisten, perheen ja sukulaisten kanssa vietetty joulu on se tärkein, mutta tämä jouluihmisten joukko on aivan kuin oma pieni maailmansa, jossa jonkun puuttuessa aletaan huolestua.
Espanjasta hänellä on jouluystäviä useampia, mutta heistä viiden joulutiliä hän seuraa kiinteämmin. Eräs heistä on espanjalainen iäkkäämpi herra, joka ei omaksi harmikseen puhu englantia.
– Hän kerää kaikista maailman maista jouluisia postikortteja. Joulutilillään Instagramissa hän kertoo korttien taustoista, esimerkiksi kuka kortin on tehnyt. Hänellä on myös vanhoja, 1930-luvulta peräisin olevia englantilaisia, amerikkalaisia ja japanilaisia omanlaisiaan joulukortteja, joten hänen tilinsä on hieno läpileikkaus sekä eri maiden että eri aikakausien joulukorteista.
Kiitos espanjalaisten jouluystävien Savolainen tietää nyt, millaisia ruokia siellä jouluna syödään ja mikä on pitkin katuja liikkuvien joulukulkueiden merkitys.
– Kulkueissa esitetään jouluevankeliumia seimineen ja itämaan tietäjineen, joiden suuri merkitys oli yllätys itselleni. Espanjassa joululahjatkin annetaan vasta kun kolme viisasta miestä ovat vieneet omat lahjansa vastasyntyneelle Jeesus-lapselle, Savolainen kertoo.
Kun muualla jouluihmiset ovat suruissaan loppiaisena joulun päättymisestä, Espanjassa juhlitaan kera lahjakimaran. Joulu alkaa ja päättyy eri kulttuureissa eri tavoin.
Hanna Savolaisen keräämät pähkinänsärkijät ovat alunperin Saksasta, jossa ne ovat yhtä tärkeitä jouluhahmoja kuin meillä tontut.
Kreikkalaisesta kulttuurista Savolainen on oppinut, että vaikka pääsiäinen ohittaa merkityksellisyydessään heillä joulun, juhlitaan Kreikassakin joulunaikaan, vaikkakin hillitymmin. Ja on yksi asia, joka yhdistää espanjalaista, kreikkalaista ja italialaistakin joulunviettoa.
– Kirkossakäynti on heille niin tärkeää, että joulua ei taitaisi edes tulla ilman sitä. Joulukirkon ja uskonnon merkitys joulussa on hyvin paljon suurempi kuin meillä. Niistä ei keskustella, ne kuuluvat jouluun.
Amerikkalaiseen joulunviettoon Savolainen on tutustunut oman perheensä ja vanhempiensa kanssa Floridassa.
– Siellä joulu on kyllä juuri semmoinen kuin jouluelokuvissa, sitä ei niissä yhtään suurennella. Se on valojen, musiikin ja krääsän sekoitus, sinne ei suomalainen vaatimattomuus kuulu.
Pohjoismaista ruotsalainen joulu on Savolaisen mukaan eniten meidän omamme kaltainen. Mutta on yksi iso ero.
– Heille televisiosta aatonaattona tuleva joulubingo on perinne, joka kokoaa kaikki television ja snackpöydän ääreen koko illaksi sitä pelaamaan.
Puola on Baltian maista joulutavoiltaan Savolaiselle tutuin.
– Siellä muun muassa tehdään kauniita lasisia joulukoristeita, joita ihmiset esittelevät omilla joulutileillään.
Saksassa puolestaan keskiaika ja markkinat yhdistyvät jo historiallisistakin syistä saumattomasti – erityisesti jouluna. Savolaisen eurooppalaisista jouluystävistä moni tekee joulumatkansa juuri sinne. Saksasta ovat lähtöisin myös Savolaisen rakkaat keräilyn kohteet eli käsintehdyt, puiset pähkinänsärkijät, joita hänellä on kaikkiaan satakunta.
– Satu pähkinänsärkijästä ja hiirikuninkaasta on lähtöisin juuri 1800-luvun Saksasta. Siellä pähkinänsärkijä on liki yhtä tärkeä jouluhahmo kuin meillä tonttu ja aika yleinen koriste, Savolainen kertoo.
Juhannuksen tienoilla on hyvä viettää joulua
Joulumusiikkia Savolainen voi kuunnella ympäri vuoden, mutta sen tyyli vaihtuu vuodenajan mukaan. Jouluradion uskollinen kuuntelija hän on ollut ainakin 15 vuotta.
– Jouluradio on vähän niin kuin joulukuusi, se kuuluu jouluun.
Tammikuusta ja talvesta eteenpäin tonttulaulut jäävät pois repertuaarista ja vuoron saavat On hanget korkeat nietokset -tyyppiset talvilaulut. Keväällä kuuntelussa voivat olla amerikkalaiset joululaulut jazz- tai blues-tyyppisesti soitettuina instrumentaaliversioina.
Viikko ennen tai jälkeen juhannuksen Savolainen valmistelee ystävilleen ja läheisilleen kesäjoulun kuusineen, kinkkuineen ja pipareineen. Kevyet ja kivat No, onkos tullut kesä -tyyliset, yhteislauluiksikin taipuvat joululaulut saavat soida.
– Silloin on aikaa ystäville ja perheelle. Voimme asettua saman pöydän ääreen, olla ja syödä yhdessä eikä haittaa, vaikka se tapahtuukin joulun nimissä. Varsinkin kun Suomessa ei juuri muutenkaan enää kutsuta ihmisiä kylään. Joulussa kun on kysymys Jeesuksen syntymästä, niin voihan ajatella, että puoli vuotta taaksepäin oli hänen syntymäjuhlansa ja puolen vuoden päästä se on taas, Savolainen perustelee kesäjoulun viettoa.
Pikkuhiljaa syksyn edetessä Savolaisen musiikkimaku muuttuu jouluisemmaksi, mutta alkuun soittolistalla on pelkästään ulkomaisia versioita joululauluista. Suomalaisten kappaleiden – ja Jouluradion – vuoro on marraskuun puolesta välistä alkaen.
– Suomalaisiin kappaleisiin liittyy vahvasti muisto siitä, missä tai minkä ikäisenä ja kenen kanssa olen niitä laulanut. Ne kuuluvat jouluun, enkä halua jauhaa niitä ympäri vuoden.
Nyt teini-ikäisten lastensa tarha- ja koulujuhlien myötä on Savolainen tutustunut joululaulujen uudempaan tuotantoon ja sisällyttänyt niitä joululaulukokoelmiinsa vanhojen perinteisten sävelmien rinnalle.
– Kukaan ei laula niitä niin kauniisti kuin omat lapset silloin, kun he olivat pieniä. Ne ovat täynnä tunnetta.
Itse lapsena ja nuorena laulamiensa joululaulujen sanojen syvällisyyteen Savolainen heräsi aikuistuttuaan. Ne ovat hänelle niitä kaikkein tärkeimpiä, joiden merkitys ei himmene, vaikka niitä soitettaisiin tavarataloissa taustamusiikkina ja joku moittisi niitä melusaasteeksi – päinvastoin.
– Itselleni siitä tulee hyvä mieli.
Joulumusiikkia aletaan joidenkin mielestä soittaa aivan liian aikaisin. Savolainen pohtii, miten asiaan voisi suhtautua kevyemmin. Hän itse ei tunne stressiä tai mitään negatiivista jouluun valmistautumisessa, joten joulumusiikkikaan ei häntä häiritse – vaikka sitä soitettaisiin varhainkin syksyllä.
– Kunpa voisi olla lyömättä jouluun ylisuuria odotuksia, paniikinomaista lahjojen ostamisen pakkoa ja ahdistusta kaikkien muistamisesta. Sillä pilaa koko juhlan niin itseltään kuin toisiltakin. Itse laittelen joulua pikkuhiljaa ja kaikessa rauhassa korjaan sitä helmikuun loppuun saakka pois.
Lahjat eivät jouluttajaa kiinnosta
Savolainen kertoo sisustajana olevansa minimalisti, paitsi jouluna. Vaikka hän rakastaa joulua, hän tunnustaa olevansa talven vihaaja ja inhoavansa lunta ja lumitöitä.
– Kaikki täällä sisällä on pakoa siitä, mitä ulkona on – täällä on lämmintä ja valoa, kukkia, kynttilöitä ja joulumusiikki soi. Haluan esille kaikkea sellaista, mikä on täysi vastakohta ulkoa paljastuvalle näkymälle. Kaikkea kaunista, mutta ei krääsää.
Vaikka Savolainen on jouluihminen, hän ei niinkään välitä lahjoista. Hänelle se suurin lahja ovat rakkaat ihmiset ympärillä ja se, että antaa heille aikaa.
– Kaikilla on nykyään kaikkea. Itse en toivo mitään lahjoja, sillä minulta ei puutu, enkä tarvitse mitään. Mutta haluan tarjota ystävilleni ja läheisilleni yhteisiä hetkiä esimerkiksi hyvän jouluaterian äärellä.
Jouluttaminen on Savolaisen puolison mielestä ihan ookoo.
– Kyllä hän tykkää, kun laitan kodin kauniiksi. Toisaalta hän on jo tottunut, koska tämä toistuu vuodesta toiseen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Tukkani hieman leimahti” – Lukijat kertovat joulukommelluksista
Hyvä elämäKysyimme tapauksia, jolloin joulunvietto ei mennyt ihan niin kuin piti. Ja niitähän riitti. ”Sitä joulua en unohda!”
