Harras hetki: Higher Ground -kuoron johtaja Hanna-Maria Heleniukselle gospel on kaikista vaikeinta ja rakkainta
Hanna-Maria Heleniuksen laulua on kuullut lähes jokainen suomalainen, niin suosittu taustalaulaja Higher Ground Vocals -gospelkuoron johtajasta on tullut.

Hanna-Maria Heleniuksen laulua on kuullut lähes jokainen suomalainen, niin suosittu taustalaulaja Higher Ground Vocals -gospelkuoron johtajasta on tullut.

Harras hetki: Higher Ground -kuoron johtaja Hanna-Maria Heleniukselle gospel on kaikista vaikeinta ja rakkainta

Hanna-Maria Helenius uskoo, että jokaisessa meissä on tukahdutettua huutoa. Kun hän laulaa gospelia, hän tuntee kelpaavansa ja olevansa vapaa.

Jyväskyläläisessä helluntaiseurakunnassa 1970-luvulla soitettiin kitaraa ja laulettiin. Sanoitukset olivat voimakkaita – oli tärkeää mainita usein Jeesus ja Jeesuksen veri.

Helluntailaisessa perheessä kasvanut Hanna-Maria Heleniuskin aloitti pianonsoiton, laulamisen ja esiintymisen jo alle kouluikäisenä. Sitten hän löysi enonsa kautta amerikkalaisen niin sanotun mustan gospelin, joka pohjautuu afroamerikkalaiseen musiikkiperintöön. Lukioiässä, kun Helenius oli au pairina New Yorkissa, hän pääsi lopulta kuulemaan ihailemaansa musiikkia livenä. Hän sai myös laulaa yhden seurakunnan kuoron kanssa ja omaksua sen tavan laulaa ja olla. Kokemus oli järisyttävä. Tuntui, kun jokin tyhjä paikka hänessä olisi täyttynyt.

Hanna-Maria Helenius opiskeli muusikoksi, perusti Kairos-kuoron Helsingin Saalem-seurakuntaan ja toimi musiikkipastorina Vantaalla. Niissä ympyröissä musiikki oli tärkeää, mutta soittajien ja laulajien rooli oli ennen kaikkea palvelutehtävä, jossa ei ollut tarkoitus erottua persoonallaan tai kasvaa artistiksi.

Kun lauletaan Jumalalle ja Jumalasta, on tehtävä parasta.

Ajatus artistiudesta tuntuu vaikealta yhä, vaikka Helenius on tehnyt omiakin levyjä. Toisaalta taustasta on hyötyä: laulaessaan taustoja suosituille artisteille Helenius ajattelee olevansa eräänlaisessa palvelutehtävässä, jossa hänen roolinsa on saada joku muu kuulostamaan mahdollisimman hyvältä.

Heleniuksen mielestä ei ole tarpeellista vetää rajaa hengellisen ja maallisen musiikin välille. Sen sijaan hän on sitä mieltä, että kaikki hengellinen musiikki ei ole gospelia.

Juurilleen uskollista gospelia, sellaista mitä voisi kuulla vaikka Harlemissa, lauletaan Heleniuksen johtamassa ja perustamassa Higher Ground Vocals -kuorossa. Kuoronjohtajana Helenius on vaativa. On pysyttävä genressä, oltava aito ja laulettava niin, että tuntuu. Kun lauletaan Jumalalle ja Jumalasta, on tehtävä parasta.

Gospel on Hanna-Maria Heleniukselle kaikista tärkeintä ja vaikeinta musiikkia. Se on vaikeaa äänellisesti, tekstillisesti ja soundillisesti. Siinä ollaan asioiden ytimessä. Se ei ole yhden naisen show, vaan jotakin, mitä tehdään yhdessä.

Helenius uskoo, että jokaisessa meissä on tukahdetuttua huutoa, jonka ytimessä on usein kysymys siitä, kelpaanko. Hänellä tuo huuto purkautuu laulamisen kautta. Vain gospelia laulaessaan Helenius kokee saavansa olla vapaasti sellainen kuin on.

Heleniukselle usko on aina ollut hänen, Jeesuksen ja Jumalan välinen asia, ei sidoksissa yhteisöön tai toisiin ihmisiin. Kun hän laulaa gospelia, hän laulaa yhtä paljon itselleen, Jumalalle ja toisille. Usein hän näkee, kuinka jokin kappale koskettaa jotakin kuulijaa aivan erityisellä tavalla. Onko se silloin musiikin voimaa vai Pyhän Hengen työtä, sitä on vaikea sanoa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi