Harras hetki: Matti Riekille juoksu on meditaatiota – harrastus alkoi krapulapäivänä tehdystä päätöksestä
Matti Riekki on jättänyt sykemittarin pois lenkiltä ja opetellut kuuntelemaan kehoaan.

Matti Riekki on jättänyt sykemittarin pois lenkiltä ja opetellut kuuntelemaan kehoaan.

Harras hetki: Matti Riekille juoksu on meditaatiota – harrastus alkoi krapulapäivänä tehdystä päätöksestä

Juokseminen auttaa Matti Riekkiä hellittämään, kun mieli käy kovilla kierroksilla. Rakkaaseen harrastukseen liittyy myös tuskantäyteisiä hetkiä.

Sisäänhengitys, uloshengitys, sisään, ulos. Matti Riekki on vaihtanut juoksuvaatteet ylleen heti töistä palattuaan. Juoksuaskel mukautuu nopeasti hengityksen rytmiin niin, että jalat ottavat sisään hengittäessä neljä askelta ja uloshengityksen aikana toiset neljä.

Tiheä askelrytmi on tärkeä, koska se pitää askeleen teknisesti oikeanlaisena. Riekki ei kuitenkaan mieti askelpareja juostessaan, vaan "laskuri" tekee työtään alitajuisesti samalla kun hän ajattelee omia asioitaan.

Juoksulenkki on Riekille eräänlainen meditaatioharjoitus, joka helpottaa elämää oman pään sisällä.

Riekki luonnehtii itseään murehtijaksi, jolla on taipumus nähdä asiat pahimman kautta. Myös myönteiset ajatukset jäävät helposti mieleen pyörimään. Juostessa Riekin ajatukset rauhoittuvat ja mieltä työllistäviin pulmiin avautuu ratkaisuja.

Alussa oli havahtuminen

Juokseminen alkoi havahtumisesta keväällä 2008. Kaksi yötä 34-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen Riekki heräsi sohvalta kovassa krapulassa ja tilasi kaksi pizzaa. Portaiden nouseminen krapulapizzojen kanssa sai hänet huohottamaan.

Matti Riekki imee juoksumotivaatiota iltojen pimenemisestä, sään kylmenemisestä ja sateista.

Riekki ymmärsi, että hänen oli pakko tehdä jotakin. Liikunta alkoi päivittäisillä kävelylenkeillä, jotka muuttuivat vähitellen juoksuksi. Raskas askel seurasi toista, kunnes hän oli valmis juoksemaan ensimmäisen maratoninsa Tukholmassa kesällä 2010.

Riekki uskoo jatkavansa juoksemista niin kauan kuin jalat kantavat. Muunlaista elämää on enää mahdoton kuvitella.

Juostessaan Riekki tavoittaa jotakin, mikä on lähellä hengellistä kokemusta. Juoksun ja hengellisyyden välistä yhteyttä on vaikea pukea sanoiksi, mutta se tuntuu todelta.

"Seinä" – jokainen askel on kärsimystä

Maratonien juokseminen on vienyt Riekin intensiivisiin kärsimyksen hetkiin. Kärsimys liittyy kuuluisaan "seinään", jonka moni maratoonari kohtaa 30 kilometrin jälkeen.

Riekille "seinä" tarkoittaa järisyttävän vahvaa väsymyksen ja kivun sekaista tunnetta. Jokainen uusi askel tuntuu mahdottomalta ja mielessä kiertää ajatus koko touhun järjettömyydestä.

Samalla kärsimys on tärkeä osa juoksun viehätystä.

Riekki imee motivaatiota myös iltojen pimenemisestä, sään kylmenemisestä ja sateista. Taivaltaessaan eteenpäin räntäsateessa hän tietää tekevänsä jotakin, mihin kaikki eivät pysty.

Realisti vai pessimisti?

Matti Riekki, 43, on tietokirjailija ja Inferno-musiikkilehden päätoimittaja. Tampereella asuvan Riekin perheeseen kuuluvat vaimo ja kolmevuotias lapsi.

Elämänkatsomukseltaan Riekki on agnostikko ja realisti, joka pyrkii suhtautumaan asioihin sen mukaisesti, miten ne ovat. ”Monesti se kaatuu pessimismin puolelle.”

Kirjassaan Raskas askel (Like) Riekki kertoo, miten juoksusta tuli hänelle elämäntapa.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi