Salli Karisalmi maalasi uhanalaisen viherpeipon Sukupuu(tto)-työpajassa, joka järjestettiin kauppakeskus Redin Vapaakaupunki-tilassa joulukuussa. Taiteilijavetoisessa piirustustyöpajassa kaunis ja katoavainen luonto tehdään näkyväksi yhdessä.
Harras hetki: Salli Karisalmen sivellin tavoittaa peipon luonteen
Uhanalaisen eliölajin maalaaminen on taiteilija Salli Karisalmelle meditaatioharjoitus.
Viherpeippo on valikoitunut taiteilija Salli Karisalmen aiheeksi linnun uhanalaisuuden ja luonteikkaan ulkonäön vuoksi. Piirtäessään Karisalmi tuntee, että hänen ja linnun välille syntyy henkilökohtainen suhde.
Mallina on tällä kertaa valokuva eikä elävä olento, mutta Karisalmi hiljenee ja keskittyy, kunnes tuntee tavoittavansa sen persoonan.
Eläimet alkoivat kiinnostaa Karisalmea, kun hän aloitti piirtämisen varhaisessa lapsuudessa. Erityisesti vanhojen eläinkirjojen trooppiset linnut kiehtoivat lapsen mieltä. Myöhemmin kuva-aiheita löytyi National Geographic -lehden värikkäistä valokuvista.
Karisalmi uskoo, että jokainen luonnossa elävä olento haluaa tulla nähdyksi ja arvostetuksi. Elämme kuitenkin maailmassa, jossa ihminen riistää luontoa ja käyttää eläimiä hyväksi.
Pieni lintu ilmentää juuri sitä, mitä sen kuuluukin.
Karisalmi nauttii piirtämisestä ja maalaamisesta, mutta kohtaa työskennellessään myös epävarmuuksia ja häpeän tunteita. Hankalia tunteita synnyttävät ajatukset siitä, että lopputuloksen pitäisi näyttää tietynlaiselta.
Vuoden 2013 lopulla Karisalmi koki henkisen kriisin, jossa hän kyseli, mitä merkitystä hänen elämällään on. Hän oli aloittanut opinnot Hyvinkään taidekoulussa, mutta unelman toteutumisesta huolimatta jotakin tuntui puuttuvan.
Mindfulness ja myöhemmin löytynyt buddhalainen meditaatio auttoivat häntä oivaltamaan, että onnellisuus ei löydy ulkonaisista asioista, vaan omasta sisimmästä. Meditoiminen on myös syventänyt luontoyhteyttä, jonka Karisalmi tavoittaa erityisesti maalatessaan ulkona.
Keskittyessään tarkkailemaan jotakin luontokappaletta Karisalmi saa yhteyden itsessään olevaan lempeyteen ja iloon. Karisalmi uskoo, että jokaisella luonnossa elävällä oliolla on sielu.
Salli Karisalmi kiinnittää viherpeipon kuvan seinälle. Sukupuu(tto)-taidetyöpajojen teoksista kootaan myöhemmin näyttely.
Piirrettyään viherpeipon ääriviivat lyijykynällä Karisalmi tarttuu siveltimeen. Siveltimen herkkä viiva tavoittaa kynää paremmin linnun olemuksen ja sulkien liikkeen.
Karisalmi kokee, että linnuissa on keveyttä, vapautta ja virtaavuutta. Se tuntuu erilaiselta kuin karvapeitteisten eläinten tapa olla.
Työskennellessään Karisalmi kokee hetkiä, joissa oma minä tuntuu häipyvän. Silloin riittämättömyyden tunne hellittää.
Luonnossa asiat eivät ole kontrollissa, mutta siitä huolimatta lintu tai pieni sammal ilmentää juuri sitä, mitä sen kuuluukin. Itsen näkeminen luonnon osana auttaa Karisalmea ymmärtämään, että hän riittää sellaisena kuin on.
Taiteilija ja ympäristöaktivisti Salli Karisalmi, 28, on valmistunut kuva-artesaaniksi Hyvinkään taidekoulusta.
Viime vuonna Karisalmi perusti Lajikirjo-nimisen työryhmän yhdessä kolmen muun taiteilijan kanssa. Syksyn aikana Lajikirjo toteutti Helsingissä yleisölle avoimia Sukupuu(tto)-taidetyöpajoja, joissa ihmiset piirsivät ja maalasivat uhanalaisia kotimaisia lajeja. Työpajat jatkuvat keväällä ja syntyneistä teoksista kootaan näyttely.
Erittäin uhanalaisen viherpeipon (Chloris chloris) kanta romahti vuosina 2008–2009 alkueläimen aiheuttaman epidemian vuoksi. Epidemian jälkeen kanta on jäänyt aiempaa pienemmäksi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Rapisevat, loikkivat, liitävät ja sukeltavat eläimet – tee kaupunkiluonnossa seitsemän hauskaa havaintoa
Hyvä elämäLiiku kesäisessä lähiluonnossa metelöimättä ja aistit valppaina, niin voit kohdata kotikaupunkisi eläinasukkaita, opastaa biologi Petri Nummi.
