Peter Westerlund suunnitteli ensimmäisen hautamuistomerkkinsä omalle isälleen. Siitä tuli prototyyppi myöhemmille malleille.
Hautamuistomerkkejä suunnitteleva Peter Westerlund toivoo hautausmaille enemmän elämää
Kun oma isä kuoli, Peter Westerlund alkoi miettiä, miltä hautamuistomerkki voi näyttää ja millaisia rituaaleja kuolleen läheisen muistamiseen liittyy.
Kun läheinen kuolee, surun keskellä pitää hoitaa monta käytännön asiaa kuten hankkia hautamuistomerkki. Se oli myös Peter Westerlundin tehtävälistalla noin neljä ja puoli vuotta sitten, kun hänen isänsä oli kuollut. Koska perinteiset muistomerkkimallit eivät miellyttäneet, arkkitehtinä työskennellyt Westerlund keksi, että voisi suunnitella sellaisen itse.
– Kyllähän se vähän hirvitti, mutta ei isän takia, vaan äidin ja veljen, Westerlund kertoo.
Äiti ja veli suhtautuivat kuitenkin suunnitelmaan myönteisesti, kuten myös Hietaniemen hautausmaan johto. Niinpä isä sai haudalleen kauniisti ruostuvasta mustasta raudasta valmistetun muistomerkin. Se muistuttaa isästä, hänen elämäntyöstään ja isää ja poikaa yhdistäneestä mustasta huumorista.
– Isäni suunnitteli työkseen voimalaitosten korroosiosuojamenetelmiä, eli sitä, miten voimalaitosten eri osat suojataan ruosteelta. Ja sitten hän sai ruosteisen muistomerkin!
Perinteiset matkalaukkumallit eivät huomioi rituaaleja
Hietaniemen hautausmaalla näkee yhdellä vilkaisulla, millainen on suomalainen tyyli. Hautamuistomerkit ovat tummasävyisiä, matkalaukunmuotoisia ja yleensä kivestä valmistettuja.
Vainajasta ne kertovat yleensä vain perustiedot: nimen sekä syntymä- ja kuolinajan. Joskus kiven päällä on lintu tai enkeli ja kiven vieressä lyhty kynttilää varten.
– Hautamuistomerkit kertovat vainajasta, mutta vielä enemmän läheisistä. Minusta ne voisivat kertoa heistä molemmista vieläkin enemmän, Peter Westerlund sanoo.
Voin ajatella isää vaikka sporassa, mutta ei se ole sama asia kuin se, että menen käymään haudalla.
Hautamuistomerkkien yhdenmukaisuus ei johdu pelkästään makuasioista vaan myös siitä, että hautausmailla noudatetaan muistomerkkien kokoa ja ulkonäköä sääteleviä ohjeita. Westerlundin perustaman Absentus Oy:n muistomerkit pysyvät sallittujen mittojen rajoissa, mutta niissä hyödynnetään tilavuutta. Kynttilälle ja monivuotisille kukille on suunniteltu omat paikat. Juuri tällaisten asioiden unohtaminen harmittaa Westerlundia, kun hän katsoo perinteisiä muistomerkkejä.
– Kun haudalle sytyttää kynttilän, ei voi koskaan tietää, jääkö se palamaan, jos sille ei ole omaa paikkaa. Kynttilä ei myöskään yleensä valaise sitä tärkeintä kohtaa eli nimeä.
Hautamuistomerkkien materiaalien pitää kestää, olipa hautapaikka mikä tahansa. Westerlund ei kuitenkaan suunnittele muistomerkkejä materiaalilähtöisesti: ne voidaan valmistaa joko metallista, puusta tai kivestä.
Peter Westerlundin suunnittelema muistomerkki palkittiin Kööpenhaminassa syyskuussa.
Muistaminen perustuu tekemiseen
Jo silloin, kun Peter Westerlund esitteli hautausmaan johdolle suunnitelmaansa isän muistomerkiksi, hänelle vinkattiin, että idea kannattaisi tuotteistaa. Kesti kuitenkin vielä muutaman vuoden ennen kuin hän perusti yrityksen, jossa suunnitellaan hautamuistomerkkejä sekä yksityisille että seurakunnille. Alku on ollut lupaava.
Honkanummen ja Maunulan hautausmaille on tulossa hänen yrityksensä suunnittelemat ja tuottamat yhteismuistomerkit, joihin kiinnitetään tuhkattujen nimilaatat. Tänä syksynä Westerlundin suunnittelema muistomerkki palkittiin Pohjoismaiden hautausmaa- ja krematorioliiton seminaarissa Kööpenhaminassa.
Peter Westerlund on kierrellyt hautausmailla monessa maassa ja uskoo, että hautamuistomerkeille on kansainväliset markkinat. Kulttuuriin ja uskontoon liittyvät erot näkyvät hautausmailla, mutta muistamiseen liittyvät tavat ja tarpeet ovat hyvin samanlaisia kaikkialla. Ihmiset tuovat haudoille kukkia ja kynttilöitä.
Suomalaisille hautausmaille Westerlund kaipaisi enemmän elämää.
– Suomessa hautausmaat ovat hyvin passiivisia paikkoja. Meillä on tietyt päivät vuodesta, jolloin haudoilla käydään, mutta muuten siellä on hiljaista. Toivoisin, että hautausmaita hyödynnettäisiin enemmän vaikka historianopetuksessa.
Hautausalalla kunnioitetaan perinteitä, mutta toisaalta hautausmaat, hautamuistomerkit ja hautaamisen liittyvät tavat myös muuttuvat. Rautaristiä muistomerkkinä näkee enää harvoin. Ammattia tai yhteiskunnallista asemaa ei enää korosteta kuten joskus aikaisemmin.
Muodot muuttuvat, mutta rituaalit ja tarve konkreettisille muistelupaikoille säilyvät. Kuollutta läheistä muistettaessa on tärkeää, että voi mennä jonnekin ja tehdä jotakin. Sitä ei virtuaalisesti sytytettävä kynttilä helposti syrjäytä.
– Muistaminen perustuu tekemiseen. Voin ajatella isää vaikka sporassa, mutta ei se ole sama asia kuin se, että menen käymään haudalla, Westerlund toteaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tunnustukseton hauta-alue kiinnostaa vain harvoja pääkaupunkiseudulla – tuhkan sirottelu luontoon kasvattaa suosiotaan ja sukuhautoja käytetään, jos tilaa on
AjankohtaistaHonkanummen ja Kellonummen hautausmailla on tunnustukseton hauta-alue, jonka oli tarkoitus palvella muun muassa pääkaupunkiseudun uskonnottomia. Alueille on haudattu hyvin vähän ihmisiä 12 toimintavuoden aikana.
Hietaniemen uusi kappeli menee remonttiin keväällä
Ajankohtaista
