Anne Isokorpi sytyttää pyhäinpäivänä kynttilän rakkaan Rauha-mummin muistolle
Rauha-mummi oli Anne Isokorvelle todella läheinen, ja he olivat tiiviisti yhteydessä loppuun asti. Isokorpi laskee pyhäinpäivänä kynttilän Leppävaaran kirkon pihaan ja muistelee mummia.

Rauha-mummi oli Anne Isokorvelle todella läheinen, ja he olivat tiiviisti yhteydessä loppuun asti. Isokorpi laskee pyhäinpäivänä kynttilän Leppävaaran kirkon pihaan ja muistelee mummia.

Anne Isokorpi sytyttää pyhäinpäivänä kynttilän rakkaan Rauha-mummin muistolle

Pyhäinpäivänä moni muistelee edesmenneitä läheisiä ja vie kynttilän hautausmaalle tai muistelupaikalle. Mummonsa tänä syksynä menettänyt Anne Isokorpi on yksi heistä.

Äiti soitti Anne Isokorvelle Espooseen ja kertoi, että mummi on saanut sydänkohtauksen joutunut sairaalaan. Anne hyppäsi Turun linja-autoon ja osti mummille vietäväksi karkkia ja limsaa, joita he voisivat nauttia yhdessä. Perillä sairaalassa Anne kohtasi hyvin väsyneen vanhuksen ja ymmärsi, että tästä isoäiti ei selviä. Herkut jäivät syömättä.

– Mummi heräsi ja tunnisti minut vielä. Olimme vain vierekkäin. Se tuntui tärkeältä, olimmehan todella läheisiä. Kun hoitaja sanoi, että hengitys on muuttunut raskaaksi, ymmärsin mitä se tarkoittaa. Seuraavana aamuna mummi lähti, kertoo Anne Isokorpi äidinäitinsä viimeisistä hetkistä.

Hautajaiset olivat kuukautta myöhemmin, viime syyskuussa.

– Siunaustilaisuuden jälkeen tulimme ulos kirkosta ja kävelimme arkun perässä hautausmaata kohti. Yhtäkkiä perhonen istahti arkun päälle ja pysyi siinä haudalle asti. Se oli ihmeellistä ja samalla lohduttavaa, sanoo Isokorpi.

Suru on edelleen suuri, sillä tapahtumista on aikaa vain muutama kuukausi.

Yhteys säilyi välimatkasta huolimatta

Laitilan mummilaan kotoa Porista oli matkaa 80 kilometriä. Jo lapsena Anne Isokorpi matkusti sinne monta kertaa yksin linja-autolla. Vaikka opiskelut veivät Isokorven Joensuuhun ja työ Espooseen ja Brysseliin, yhteys säilyi tiiviinä koko ajan.

– Rauha-mummi asui kotona viimeisiin päiviin asti, luki lehtiä ja seurasi maailman tapahtumia. Niistä hän aina puhui, kun soittelimme tai tapasimme. Hän kyseli kuulumisiani ja muisteli vanhoja asioita.

Kun hoitaja sanoi, että hengitys on muuttunut raskaaksi, ymmärsin mitä se tarkoittaa.

Pyhäinpäivänä Anne Isokorpi haluaa muistaa 87-vuotiaana menehtynyttä mummia viemällä kynttilän Leppävaaran kirkon pihaan joko suihkulähteen tai kiveyksen reunalle. Sitä ennen hän ehtii käydä kotiseudulla ja viedä kynttilän mummin ja aiemmin kuolleen ukin yhteiselle haudalle Laitilaan.

– Minulle on tärkeää sytyttää kynttilä pyhäinpäivänä ja jouluna. Kynttilä tuo valoa, lohtua ja toivoa. Samalla voin hiljentyä muistamaan poisnukkuneita läheisiäni. Uskon heidän olevan läsnä siinä hetkessä.

Kynttilämeri syttyy Leppävaaran kirkon pihalle

Leppävaaran kirkon sisäpiha muuttuu pyhäinpäivänä kynttilämereksi. Lukuisat seurakuntalaiset tuovat sinne hautakynttilöitä ja muistelevat muualle haudattuja läheisiään. Kynttilöitä on myynnissä myös kirkolla.

Kirkko on avoinna iltaseitsemään asti, ja sinne voi mennä keskustelemaan paikalla olevien pappien ja diakoniatyöntekijöiden kanssa. Kirkossa kuullaan musiikkia kello 14, 15 ja 16. Kynttiläkirkko ja iltatee ovat kello 18, jolloin luetaan viime pyhäinpäivän jälkeen hautaan siunattujen seurakuntalaisten nimet ja sytytetään jokaisen muistoksi kynttilä.

– Kirkon ovet ovat avoinna kaikille. Meille työntekijöille voi tulla puhumaan surusta ja kaipauksesta tai mistä itse haluaa. Tarvittaessa voidaan sopia uusi tapaaminen. Kirkkosaliin voi myös tulla kuuntelemaan musiikkia ja hiljentymään, sanoo seurakuntapastori Aija Pöyri.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi