Brasiliainen fani rukoilee ennen Saksa-ottelua jalkapallon vuoden 2014 maailmanmestaruuskisoissa. Kuva: Miguel Schincariol / AFP / Lehtikuva
Jalkapalloseuran myymiä arkkuja, hautapaikkoja, Diego meidän -rukous ja kaste – tällaista on kun jalkapallosta tulee uskonto
Uskontotieteilijä Teemu Taira näkee jalkapallossa ja uskonnossa monia yhteisiä piirteitä.
– Monet kysyvät, miksi uskonto. Miksi pilkkaatte Jumalaa? Mutta me emme tee niin. Tämä on oikein loogista...
Näin sanoo YouTube-videolla maradoniaanisen kirkon perustaja Alejandro Verón selittäessään, miksi Argentiinan historian suurimman jalkapallotähden Diego Maradonan fanittaminen piti vuonna 1998 viedä niin pitkälle, että hänen ympärilleen perustettiin kirkko.
– Argentiinalaisille jalkapallo on uskonto, ja jokaisella uskonnolla on oma jumala. Jalkapallon jumala on Diego, Verón perustelee videolla maradoniaanikirkon olemassaoloa.
Pelkäksi vitsiksi maradoniaanikirkko on aika pitkälle viety, se kun kastaa jäseniä, ja sen ajanlaskussa eletään Maradonan syntymävuodesta laskettuna nyt vuotta 58 AD eli anno Diego. Kyseisellä kirkolla on ainakin 80 000 jäsentä kymmenissä eri maissa. Maradoniaasella kirkolla on myös Isä meidän -rukouksesta versioitu Diego meidän -rukous. Siinä rukoillaan:
”Anna meille meidän jokapäiväinen ilomme
ja anna petturitoimittajille heidän syntinsä anteeksi
niin kuin mekin anteeksi annamme Napolin mafialle.”
Itse Diego Maradonan uran hämmentävin pelitilanne sattui Meksikon maailmanmestaruuskisoissa vuonna 1986. Argentiinaa vastassa oli Englanti. Ottelun toisella puoliajalla Maradona syöksyi pallon kanssa Englannin maalin rangaistusalueelle ja ohjasi pallon verkkoon omalla kädellään. Erotuomari hyväksyi maalin. Argentiina voitti 2–1. Tappio oli Englannille karvas. Maradona itse sanoi lehtitilaisuudessa vähän myöhemmin, että maaliin tarvittiin ”hieman Maradonan päätä ja hieman Jumalan kättä”.
Tuolloin Englannin joukkueen kapteenina oli Maradonan ikätoveri Gary Lineker. Vitsi tai ei, mutta nykyään myös hän on Maradona-kirkon jäsen.
Fanit itse pitävät jalkapalloa uskontona
Maradoniaaninen kirkko on äärimmäinen esimerkki siitä, että jalkapallosta voi tulla uskonto. Monien tutkijoiden tavoin myös uskontotieteen professori Teemu Taira on kiinnittänyt huomiota siihen, että jo itse pelitilanteessa on elementtejä, joita voi rinnastaa uskontoon.
Jalkapallossa on tietyt liturgisesti lauletut tekstit (kannatuslaulut) ja liturgiset värit (joukkuepaidat). Siinä on toistuva rituaali, jonka kautta jalkapallouskovainen hahmottaa omaa olemistaan ja jolle harras jalkapallofani uhraa rahojaan.
Sen sijaan jalkapallofani saattaa olla hyvin mielissään, mikäli jalkapalloa kutsutaan uskonnoksi. – Teemu Taira
Pohtiessaan jalkapallon ja uskonnon välistä yhteyttä Taira on viitannut siihen, että urheilussa katsomo ja peliareena muodostavat selvärajaisen pyhän tilan, joka erottuu maallisesta eli niin sanotusta profaanista.
Taira pohtii asiaa myös siitä näkökulmasta, mihin ihminen käyttää suurimman osan ajastaan.
– Hyvin suuri osa ihmisistä rajoittaa intensiivisen jalkapallon seuraamisen vain arvokisoihin, joita ei ole edes joka vuosi, hän sanoo.
Uskontoa on siis tavallaan se, millä ihminen täyttää elämänsä.
– Haluaisin myös viedä keskustelua vielä toiselle tasolle niin, että eri ilmiöitä ei vain nimitetä uskonnoksi, vaan pohditaan, miksi ihmiset itse määrittelevät jotakin ilmiötä uskonnollisen kielen tai uskonnollisten metaforien avulla, Taira jatkaa.
– Jos ympäristöaktivistille huomauttaisi, että hänen antaumuksellisuutensa muistuttaa jo uskontoa, se tuntuisi loukkaavalta. Sen sijaan jalkapallofani saattaa olla hyvin mielissään, mikäli jalkapalloa kutsutaan uskonnoksi.
Kuinka sotaisasta pelistä tuli herrasmieslaji
Jalkapallon varhaisimmat muodot eivät olleet mitään herrasmiespelejä. 1930-luvulla Italian Firenzessä heräteltiin henkiin jalkapallon yksi varhainen muoto calcio fiorentino. Sitä pelattiin 1500-luvulla. Calcio fiorentinossa on kaksi joukkuetta, joissa molemmissa on 27 kenttäpelaajaa. Ottelussa palloa saa koskea myös käsin, eikä siinä ole sääntöjä, jotka juurikaan rajoittaisivat väkivaltaa. Päähän potkiminen oli erikseen kiellettyä. Calcio fierentino onkin luonteeltaan verinen joukkotappelu. Joidenkin tietojen mukaan 1500-luvulla jopa paavit osallistuivat siihen. Herrasmieslaji jalkapallosta tuli vasta 1860-luvulla.
Muodostavatko urheilu, väkivalta ja uskonto nyt jonkinlaisen pyhän tai epäpyhän kolminaisuuden?
– Varsinkin kulttuurihistorian tutkimuksessa on keskusteltu siitä, missä määrin nykyaikaiset urheilulajit ovat osa ihmiskunnan evoluution sivilisoitumisprosessia, jossa barbaarinen väkivaltainen käyttäytyminen kanavoidaan hallitusti tietyissä urheilulajeissa, Teemu Taira sanoo.
Onko sitten jalkapallohuliganismi merkki siitä, että itse lajin varhaishistoriaan kuuluva väkivalta kummittelisi edelleen jalkapallokulttuurin pimeänä puolena?
– Ajattelen, että jalkapallo on kyllä kohtuullisen rauhallinen laji. Kun ihmiset kokoontuvat kannattamaan yhtä ryhmää jotakin toista ryhmää vastaan, ja jos siinä on mukana vielä alkoholikin, niin totta kai siinä voi tulla ylilyöntejä. Huliganismi on kuitenkin hyvin marginaalinen ilmiö, Taira toteaa.
Kahden meksikolaisen pariskunnan vihkiminen Diego Maradonaa palvovassa maradoniaanisessa Jumalan käsi -kirkossa Buenos Airesissa vuonna 2007. Kuva: Marcos Brindicci / Reuters / Lehtikuva
Liika on aina liikaa jalkapallossakin
Joskus jalkapallojoukkueiden kannattajien kasvomaalaukset saattavat näyttää heimosotien sotamaalauksilta. Liput liehuvat, ja oman maan joukkueen menestys liitetään osaksi kansallistunnetta. Ilmapiiri voi olla kevytmielisen hyväntuulinen, mutta toisinaan siinä on uhoa.
Jos asia on niin vakava, että se määrittää syvällisesti elämäntapaa ja identiteettiä, siinä voidaan nähdä uskonnon piirteitä. Voiko jalkapallo tällaisessa tilanteessa vahvistaa kielteisellä tavalla myös nationalismia?
Teemu Tairan mukaan näin voi olla joskus, mutta hän on varovainen tekemään pitkälle meneviä päätelmiä.
– Asuin itse vuoden 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskisojen aikana Englannissa. Seurasin sikäläisen kaveriporukkani kanssa otteluita muun muassa pubeissa ja toreilla. Aika monet kerta kaikkiaan kieltäytyivät ennen otteluiden alkua laulamasta Ison-Britannian kansallislaulua God Save the Queen, hän sanoo.
Palataanpa siis lähtöruutuun eli kysymykseen, mihin ihminen elämässään käyttää suurimman osan ajastaan. Sosialistinen talousteoreetikko ja uskontokriitikko Karl Marx ajatteli, että uskonto toimii kuin päihteet, joilla ihminen turruttaa kapitalismin aiheuttaman kärsimyksen. Kun kärsimys poistetaan, päihdettä ei enää tarvita.
– Nykyään sanotaan, että eihän uskonto ole mikään turruttaja vaan jalkapallo. Kriittinen ääni tässä nousee kuitenkin yleensä toiveesta, että se aika, joka käytetään jalkapalloon, käytettäisiin johonkin yhteiskunnallisesti tärkeään, Taira sanoo.
Aika monet kerta kaikkiaan kieltäytyivät ennen otteluiden alkua laulamasta Ison-Britannian kansallislaulua God Save the Queen.
Hänen mielestään kysymys on aiheellinen, mutta myös ongelmallinen.
– Harvat ihmiset elävät pelkästä yhteiskunnallisten asioiden pohtimisesta. Ihmiset kaipaavat myös yhdessäoloa, tunteita ja tilaa, jossa ei tarvitse murehtia arjen ongelmia. Jos jalkapallo on turruttava, niin siitähän on etua, koska se vie hetkellisesti pois ongelmista. Kysymys on vain annostelusta.
Eihän tässä sitten mitään ongelmaa ole.
Paitsi ehkä niillä argentiinalaisilla marodiaanikirkon jäsenillä, jotka ovat ostaneet Maradonan ensimmäisen joukkueen Boca Juniorsin hautapaikan.
– Tällä joukkueella on fanihautausmaa. Joukkue myy arkkuja, jotka on väritetty seuran väreillä sekä hautapaikkoja seuran fanien tai entisten pelaajien viereen. Aika harva kai tässä enää sanoo, että se on pelkkä vitsi.
Juttua päivitetty 25.6.2018
Soccer ja football
Laajasti ottaen jalkapallo tarkoitta kaikkia sellaisia urheilulajeja, joissa potkitaan ja lyödään palloa. Tähän ryhmän luetaan myös amerikkalainen jalkapallo.
Amerikkalaiset eivät kuitenkaan eurooppalaisten tavoin käytä jalkapallosta nimitystä football vaan soccer. Tämän taustana on se, että 1800-luvulla jalkapalloa pelattiin useilla eri säännöillä, mikä esti muun muassa eri oppilaitosten väliset turnaukset. Niinpä Englannissa perustettiin vuonna 1863 Football Association, joka määräämiin sääntöihin sitoutuneet joukkueet pystyivät pelaamaan keskenään. Football Associationin säännöt muun muassa kielsivät sääriin potkimisen. Lajista alkoi kehittyä herrasmiespeli.
Yhdysvalloissa oli jo pelattu jalkapalloa eli ”amerikkalaista jalkapalloa”. Siitä erotuksena ”association footballia” alettiin 1860-luvulla pitää omana lajinaan. Sanasta association napattiin puhekieleen kirjaimet s, o ja c, ja niistä muodostui ajan slangimuoto soccer. Englannissa association footballista erottui muun muassa rugby.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Meksikossa avautui jalkapallolegenda Diego Maradonan muistoa kunnioittava kirkko
AjankohtaistaPerustajansa mukaan argentiinalaiselle jalkapallotähdelle omistettu kirkko on paikka, jossa saa näyttää tunteita ja puhua jalkapallosta.
