null Hengitysharjoituksia, syviä mietteitä ja sudenkorentoja – Kirkko ja kaupunki testasi Seurasaaren pyhiinvaellusreittiä

Pyhiinvaellusreittejä voi löytää Helsingissä Vuosaaresta, Seurasaaresta ja Mustasaaresta.

Pyhiinvaellusreittejä voi löytää Helsingissä Vuosaaresta, Seurasaaresta ja Mustasaaresta.

Hengitysharjoituksia, syviä mietteitä ja sudenkorentoja – Kirkko ja kaupunki testasi Seurasaaren pyhiinvaellusreittiä

Hiljaisuuden ja pysähtymisen polku tarjoaa välittömän unohduksen arjesta.

Kaupunki-ihmisenä melun huomaa vasta silloin, kun se on poissa. Tähän ajatukseen törmään usein Seurasaaressa, joka tarjoaa helpotusta luonnonkaipuuseen. Metsän keskellä kulkevat polut sopivat mainiosti lenkkeilyyn, mutta tällä kertaa juoksemisen sijaan aion pysähtyä niille.

Testissä on Sininauhaliiton, Helsingin seurakuntayhtymän sekä Töölön ja Vuosaaren seurakuntien yhteistyössä toteuttama pyhiinvaellusreitti Pysähtymisen ja hiljentymisen polku. Kolmen kilometrin reitillä ei suoriteta, vaan mietiskellään, hengitetään ja havainnoidaan ympäristöä ja itseä. Tässä apuna ovat kristilliset tekstit, harjoitteet sekä omakohtaiset kysymykset. Pyhiinvaelluksen tarkoituksena on hoitaa ihmistä kokonaisvaltaisesti ja auttaa löytämään syvempi yhteys itseen.

Reitillä käytetään puhelimeen ladattavaa Nomadi-applikaatiota, joka värähtää taskussa aina oikean pysähdyspaikan tullessa vastaan. Omaa vaellusmatkaani varten päädyin kuitenkin tulostamaan Hiljainen tila -sivustolta löytyvän pdf:n, sillä halusin jättää arkea jo liikaa hallitsevan älypuhelimen pois. 

Paperinivaskasta löytyy kartta, rukouksia, kuvia ja ohjeita. Olen jo perillä, sillä ensimmäisen pysähdyspaikan sijainti on Seurasaaren sillan alkupäässä. Tässä valmistaudutaan vaellukselle hengitysharjoituksin. Ohjeet kehottavat irtautumaan huolista ja ympäröivistä ihmisistä, kirjailija David Adamin rukous pohtii arjen asioiden päälle vyöryvää luonnetta.

Seurasaari on sallittu vain jalankulkijoille, joten rauhallinen kulkeminen on mahdollista. Saareen ovat löytäneet tiensä lapsiperheet, lenkkeilijät ja somettava pariskunta. Kuten pyhiinvaellusohjeet ehdottavat, sillan toisella puolella vastassa on hiljaisuus.

Huomaan, ettei pysähdyspaikkoja ole merkitty luontoon. Syventynyt hengitys ja hiljainen äänimaisema ovat vaikuttaneet kehoon välittömästi, mutta kartan seuraaminen pitää suoritusmoodia yllä.

Kun kuljet luonnossa, saat kulkea kaikki aistit avoinna. Mitä ääniä nyt kuulet? Mitä tuoksuja tunnet? Miltä tie tuntuu jalkojesi alla tällä hetkellä? Miltä ilma keuhkoissasi tuntuu?

Tutut lenkkeilijöiden suosimat tiet ovat valikoituneet reitiksi esteettömyyden vuoksi. Onneksi puhuttelevan luonnon äärelle kehotetaan myös pysähtymään, ja vadelmia poimiva Seurasaaren kävijä kertoo parhaiden paikkojen löytyvän pääteiden ulkopuolelta. Kiipeän rouvan osoittamalle kalliolle. Sen yllä oma olemus alkaa jo vastata mielikuvaa sisäisen rauhan löytäneestä pyhiinvaeltajasta. Kun ylhäällä heiluvien heinien ääni on kauaksi jäävän autotien huminaa voimakkaampi, luonnon äärelle pysähtyminen käy vaivattomasti. Eläin- ja kasvilajeja ja tapahtumia on monia, ja jopa hyönteisten läsnäolo tuntuu lempeältä.

Seuraavat pysähdyspaikat tarjoavat metaforisia ajatuksia: merta katsoessa pohditaan elämän aaltoja, sillalla jumalyhteyttä, kalliolla oman elämän kalliota. Osa kristilliseen hengellisyyteen pohjaavista teksteistä tuntuu toteavilta ja jättää kaipaamaan mahdollisuutta omakohtaiseen oivaltamiseen. Tähän saan kuitenkin mahdollisuuden toiseksi viimeisellä, yhdeksännellä pisteellä.

Ajattele mahdollisuuttasi istua tässä ja hengittää kiitollisuudella. Ajattele sitten ihmisiä, joista olet kiitollinen. Ajattele paikkoja, jotka ovat sinulle tärkeitä. 

Kiitollisuus on meditaatiossa yleisesti käytetty työkalu. Voimakas positiivinen tunne ohjaa rauhoittumaan. Pysähdyn pyhiinvaellusohjeiden mukaisesti penkille istumaan, hengitän ja tunnustelen omaa kiitollisuuttani. Rauhoittumista auttaa varmasti myös mahdollisuus istuutua pitkän vaelluksen jälkeen, mutta erityisesti luonnon syli vaikuttaa syvään läsnäolon kokemukseen.

Tunnetussa mindfulness-harjoitteessa omien ajatusten sanotaan olevan kuin pilviä, joiden ohi lipumista voi seurata etäältä. Luonnossa yksin kulkeminen etäännyttää tehokkaasti mielessä pyörivistä asioista, sillä ohitse kulkeva orava tai uimaan suuntaava valkoposkihanhiparvi määräävät täällä tapahtumien kulkua, itse voi vain seurata sivusta. Ennen penkille istuutumista olin seurannut sudenkorentojakin määrittelemättömän, mutta pitkän tuntuisen ajan.

Harjoitusta tehdessäni mieleen nousee ajatuksia, joita voi kuulla vain luonnon keskellä.

Toista video

Jutun sitaattinostot ovat Pysähtymisen ja hiljaisuuden polun ohjelmasta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi