Työn vastapainoksi Sanna Wikström tarvitsee sitä, että kaikki vain virtaa hitaasti.
Hidasta elämää -sivuston perustaja Sanna Wikström: ”Jos meillä ei nyt ole aikaa toisille ihmisille ja juoksemme vain tavoitteiden perässä, mitä tästä elämästä jää käteen?”
Sanna Wikström kokee tehtäväkseen parantaa ihmisten kokemusta elämästä.
Onko tämä jotain etanointia, ihmeteltiin, kun Sanna Wikströmin silloinen puoliso perusti Facebookiin Hidasta elämää -ryhmän vuonna 2007. Puoliso oli sairastunut syöpään, ja hänen mieleensä olivat tulleet sanat: hidasta elämää. Ihmettelijät kyselivät, mitä hidastaminen oikeastaan tarkoittaa. Onko se työn vieroksumista?
– Jotkut olivat kauhuissaan, että nyt värvätään tämmöisiä loisia yhteiskuntaan. Samoihin aikoihin alettiin kuitenkin jo puhua downshiftaamisesta, Wikström kertoo.
Pikkuhiljaa Hidasta elämää -Facebook-ryhmän sivuille alkoi tulla keskusteluja, että onko muitakin, jotka eivät jaksa nykyelämän hektistä tahtia.
Alle kolmekymppinen Wikström työskenteli tuolloin lehtitalossa päätoimittajana ja konseptisuunnittelijana sekä kuului talon johtoryhmään.
– Tein siihen aikaan tosi paljon töitä. Ei kun eteenpäin ja tehdään vaan! Ajattelin, että tällä tavalla elämä toimii. Se oli myös niin sanotusti printtimedian kauhuaikaa, kun lehtiä kaatui paljon.
Ison jyrän alle
Perheeseen oli myös syntynyt vauva, joka valvoi refluksin takia. Unet jäivät kaikilla vähiin, kun vauva pulautteli usein, itki ja oli levoton. Sitten puoliso sairastui uudelleen.
Sanna Wikström itse oli palaamassa äitiyslomalta takaisin töihin, jossa esihenkilö ilmoitti, että työnkuva muuttuisi entisestä. Wikströmiä odotti lehtitalon liiketoiminnan johtajan paikka. Olen jäämässä ison jyrän alle, ajatteli Wikström.
Luovalle ja ideoita pursuavalle kirjoittavalle ihmiselle paikka tuntui väärältä. Hän ei kokenut olevansa excel-taulukko-tyyppi, eikä liiketoiminnan johtaminen motivoinut häntä. Talousasiat kyllä kiinnostivat, mutta eri tasolla.
Wikström mietti yhden yön.
– Menin työpaikalleni ja sanoin, että kiitos, mutta ei kiitos. Kävelin työvoimatoimistoon ilmoittautumaan työttömäksi. Siellä oli ihana virkailija, joka sanoi, että ensin pitää saada perheen tilanne tasoittumaan ja sitten mietitään työasioita.
Seuraavaksi Wikström otti yhteyttä lastensuojeluun.
– Sielläkin oli aivan ihana ihminen. Hän sanoi, että nyt teidän pitää saada nukkua ja vauva hoidetaan kuntoon. Sain apua kotiin silloin, kun itse olin aivan loppu, enkä pystynyt ajattelemaan ja järjestelemään asioita.
– Minulla on ollut tällaisia enkeleitä matkalla, Wikström sanoo.
– Jotenkin kaikki saatiin järjestettyä niin, että selvisimme siitäkin vaiheesta elämässä.
Yksi juttu päivässä
Avioliitto ei kuitenkaan kestänyt. Sanna Wikströmistä ja ex-puolisosta tuli työkaverit, kun he perustivat Hidasta elämää -verkkosivut. He ovat tehneet sen eteen töitä yhdessä jo 14 vuotta.
Wikström alkoi kirjoittaa Hidasta elämää -sivustolle yhden jutun päivässä.
– Silloin verkkosivuillemme kirjoittamani aiheet liittyivät usein työhön, koska se oli ollut minulle itselleni haastava asia. Selkeä alkuajan taitekohta oli, kun kirjotin jutun Kymmenen syytä hidastaa töissä.
Sivuston kävijämäärä lisääntyi. Wikströmille alkoi tulla hyvinvointialan asiantuntijoilta kyselyjä, voisivatko he kirjoittaa sivustolle omista kokemuksistaan.
Sanna Wikströmin mukaan hidastamisen taustalla on kaipuu kuunnella, miltä itsestä tuntuu, ja aistia, millaista elämä on.
– Meidän missiomme on parantaa ihmisen kokemusta elämästä, Wikström sanoo.
– Hidastamisen taustalla on usein kaipuu tai tarve kuunnella, miltä itsestä tuntuu, ja aistia, millaista elämä on. Nykyään olemme koko ajan menossa jonnekin – lopulta hautaan – ja elämän loppumetreillä harmitellaan, kun ei tullut pysähdyttyä ja tuli vain tehtyä.
Hidastaminen tasapainottaa
Sanna Wikström sanoo olevansa tosi nopea ajattelemaan ja tekemään. Hän tietää, että mitä kovempaa menee, sitä enemmän sekä keho että mieli tarvitsevat palautumista. Hidastaminen tuo tasapainoa.
– Tarvitsen työn vastapainoksi sitä, että menen mökille ja haahuilen sienimetsässä. Tai menen saunaan ja uimaan, eikä minulla ole mitään tavoitteita missään. Kaikki vain virtaa hitaasti.
Hidastamiseen Wikströmin elämässä kuuluu myös se, että hän tekee kuuden tunnin työpäiviä neljänä päivänä viikossa. Perjantait ovat hänelle luovia päiviä, jolloin hän saa tehdä töitä, jos haluaa, mutta kukaan ei sitä häneltä odota.
Wikströmin perheessä on tapana, että kaikki istuvat ainakin kerran päivässä ruokailemaan yhtä aikaa.
– Jos meillä ei nyt ole aikaa toisille ihmisille ja juoksemme vain tavoitteiden perässä, mitä tästä elämästä jää käteen?
Perheen lapsilla on lupa jäädä harrastuksista pois, jos he haluavat mieluummin viettää aikaa kavereiden kanssa.
– Kavereiden näkeminen on tosi tärkeää. Se osoittaa, että arvostaa niitä ihmissuhteita. Eikä niin, että sanoo jonkun olevan tärkeä ystävä, ja sitten, kun katsoo kalenteria, ei koskaan löydykään aikaa tapaamiselle.
Ennen hidastamista elämä tuntui Wikströmistä ohuelta, venyvältä langalta, jossa oli koko ajan pitkittäispingotus, joka kiristyi kiristymistään ja muuttui ohuemmaksi.
– Nyt näen elämäni pörröisenä tupsuna, joka liikkuu pehmeästi tässä hetkessä moneen suuntaan.
– Merkittävimpiä ovat ne hetket, kun tapaan ihmisiä ja käyn keskusteluja. Opin nauttimaan siitä, että saan elää, vaikka elämässä on myös kurjia juttuja. Mutta nekin todistavat siitä, että olen elossa.
Nuorena Sanna Wikström harrasti pikajuoksua. Hänen samanikäinen juoksukaverinsa ja ystävänsä kuoli vuonna 2016. Kun he tapasivat viimeisen kerran, ystävä sanoi: ”Sanna, tässä tämä elämä nyt oli”.
– Se oli pysäyttävä lause. Tajusin, että häneltä elämä loppui, mutta minun täytyy sanoa joka päivä, että tässä tämä elämä nyt on. Jos olen koko ajan vain hirveällä vauhdilla menossa eteenpäin, en huomaa sitä.
– Opin nauttimaan siitä, että saan elää, vaikka elämässä on myös kurjia juttuja, Sanna Wikström sanoo.
Kuka?
Päätoimittaja, FM, Sanna Wikström, 44, asuu puolisonsa ja kahden lapsensa sekä Kreikasta tulleen rescue-koira Maggien kanssa Helsingissä.
Mitä?
Hidasta elämää -media ja Paavalin seurakunta järjestävät Hiljaisuuden festivaalin Paavalinkirkossa 28.-29.9. Sanna Wikström ohjaa tyyneyshetken molempina päivinä.
Motto
Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hiljaisuuden voi tavoittaa vaikka kukkakaupan ikkunan edessä tai suihkussa silmät kiinni – ”Vain pysähtymällä voit kuulla, mitä viisas sinä tietää”
Hyvä elämäHiljaiset hetket tuovat elämään levollisuutta, toiveikkuutta ja onnellisuutta sekä auttavat pääsemään irti huoliajatuksista. Lukijamme kertoivat, miten he etsivät hiljaisuutta.
