null Hiljaisuuden polulla voi tehdä matkan omaan sisimpään

– Luonnossa liikkuessa verenpaine laskee, sydämen syke hidastuu ja kävellessä ihminen unohtaa taakkansa, sanoo Terhi Kuoppala (oik.). Seija Hatakka on samaa mieltä.

– Luonnossa liikkuessa verenpaine laskee, sydämen syke hidastuu ja kävellessä ihminen unohtaa taakkansa, sanoo Terhi Kuoppala (oik.). Seija Hatakka on samaa mieltä.

Ajankohtaista

Hiljaisuuden polulla voi tehdä matkan omaan sisimpään

Villa Elfvikin ympäristöön avautui uusi polku, jonka voi kulkea kännykkäsovelluksen opastuksella.

Villa Elfvikin luontotalon ympäristössä Espoon Laajalahden rantamaisemissa kiertelee useita polkuja. Huhtikuun lopussa siellä avautui Hiljaisuuden polku. Uusi reitti kulkee olemassa olevilla luontopoluilla ja ruovikossa pitkospuilla. Hiljaisuuden polun reitti löytyy verkosta ­Citynomadi-sovelluksesta.

Noin kilometrin mittainen polku alkaa vuonna 1904 valmistuneen huvilan portilta ja päättyy lähelle Laajalahden venesatamaa valtavan kokoisen juurakon luokse. Reitin varrella on 14 pysähdyspaikka, joiden sisältö avautuu klikkaamalla sovelluksessa kyseistä kohtaa.

Merenrannan läheisyydessä sijaitseva vanha puinen huvimaja on yksi pysähdyspaikoista. Citynomadi-sovelluksessa avautuu kuva huvimajasta, paikan historiaan liittyvä teksti ja rukous. Molemmat tekstit voi myös kuunnella YouTube-­linkin kautta.

Muita pysähdyspaikkoja ovat muun muassa sairas puu, juurakko, risuaita, lintutorni sekä pitkospuut ja kaislikko. Reitin voi kiertää kumpaan suuntaan tahansa tai sitä pitkin voi kulkea osan matkaa. Poluilla pääsee kulkemaan myös rollaattorilla ja pyörätuolilla. Hiljaisuuden polulla voi käydä myös verkkosovelluksen avulla kesken työpäivän, kotisohvalta tai sairaalavuoteelta.

Lähtöajatuksena oli hetken lepopaikka

Tapiolan seurakunnassa varhaiskasvatuksen ohjaajana toimiva Terhi Kuoppala toteutti Hiljaisuuden polun yhdessä Leppävaaran seurakunnan perhetoiminnanohjaajan Seija Hatakan kanssa.

Aluksi se suunniteltiin Espoon kaupungin varhaiskasvatuksen henkilöstölle korvaamaan koronapandemian takia peruuntunutta hiljaisuuden retriittiä. Matkan varrella se kehittyi kaikille avoimeksi poluksi.

– Meidän lähtöajatuksemme oli, että Hiljaisuuden polku teksteineen voisi tavoittaa kulkijat vakaumuksesta riippumatta ja että he voisivat levätä hetken ja voimaantua, Kuoppala sanoo.

Pysähdyspaikkojen kuvat ovat Terhi Kuoppalan ottamia ja tekstit Seija Hatakan käsialaa.

Kulkijalle on tilaa juuri sellaisena kuin hän on. – Terhi Kuoppala

– Tulin ensimmäiseksi Villa Elfvikiin kuvaamaan ja miettimään siellä olevia luontokohteita. Pohdiskelin, mikä juuri tuo kanto tai risukasa konkreettisesti on, ja annoin luonnon puhua minulle. Luonto puhuu jokaiselle omalla ­tavallaan, Hatakka ­sanoo.

– Kulkija voi ottaa pysähdyspaikkojen tekstit sellaisina kuin ne hänelle avautuvat sillä hetkellä. Joku voi ottaa ne rukouksina, toinen taas runoina. Halusin kirjoittaa avaria sanoja, jotka eivät sulje ketään pois, vaan jotka voisivat koskettaa.

Hiljaisuuden polun varrella voi nähdä keväällä kukkivia valkovuokkoja, kuunnella monenlaisten lintujen laulua, haistaa metsän tuoksuja ja nähdä valtavan suuria, maahan kaatuneita ja lahoavia puita.

– Viriketeksteissä ja polun varrella näkyvät elämän ilo ja huolettomuus, mutta myös raadollisuus ja keskeneräisyys. Juuri sellaisena ihminen voi kohdata Jumalan. Ei ansaittuna, vaan armahtavana, vapahtavana ja syliin ottavana Jumalana. Kulkija saa kokea, että hänelle on tilaa juuri sellaisena kuin hän on, Terhi Kuoppala sanoo.

Polku kulkee metsässä ja meren rannalla

Villa Elfvikin luontotalon vieressä sijaitseva lehtometsä ja merenranta kuuluvat Laajalahden luonnonsuojelualueeseen, joka ulottuu lahden toiselle puolelle Otaniemen rantaan asti. Alue on Etelä-Suomen parhaita lintuvesiä ja myös kansainvälisesti arvokas. Se on rauhoitettu turvaamaan lintujen pesimis- ja levähdyspaikkoja.

Hiljaisuuden polku kulkee suurelta osin luonnonsuojelualueella risteileviä reittejä pitkin. Koska kyse on suojellusta alueesta, luonnosta ei saa kerätä kasveja eikä eläimiä häiritä.

Terhi Kuoppala ja Seija Hatakka halusivat tehdä Hiljaisuuden polun nimenomaan luonnonsuojelualueelle, ei pieneen kaupunkipuistoon tai kadun varrelle. Siihen on syynsä.

– Vain omakohtainen luontosuhde synnyttää halun suojella ja vaalia luontoa, Terhi Kuoppala sanoo. 

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.