Hengellisyys

Hyvää pyhää: Oikeasti tärkeä on pientä ja huomaamatonta

Jeesus ei löytynyt palatsien liepeiltä.

05.01.2021 11:00
Kaisa Kariranta
Matti Pikkujämsä

Loppiaisen kertomus itäisen maan tietäjien vierailusta Jeesus-lapsen luona on kuin parhain seikkailutarina.

Kolme viisasta miestä matkustaa uusiin maihin ja välttää täpärästi vaaratilanteet, joita paha Herodes aiheuttaa. Heidän ei kuitenkaan tarvitse kulkea vauhdikasta ja vaarallista matkaansa oman onnensa varassa, vaan näiden vierasmaalaisten oppineiden kulkua ohjaa itse Jumala tähden valon ja unien välityksellä.

Jos seikkailujen sijaan kääntää katseensa tietäjien matkakertomuksen hengelliseen merkitykseen, pääsee käsiksi kristinuskon ydinviestiin.

Ihmiset etsivät pelastajaa. Usein kuvitellaan, että hän löytyy sieltä, missä on valtaa ja kunniaa. Edes nämä kertomuksen sankaritkaan eivät välty tältä ajatukselta, vaikka saavat jumalallista ohjausta. He etsivät vastasyntynyttä juutalaisten kuningasta palatsien liepeiltä. Jumalan kohtaa siellä, mikä näyttää syrjäiseltä eikä pidä itsestään ääntä. Oikeasti tärkeä on pientä, ja se jää helposti huomaamatta.

Tietäjien eli aikansa tiedemiesten toiminnan kuvaus jättää myös hengellistä purtavaa. Mihin on kadonnut Jumalan ohjaus?

Kun pandemia pakottaa muuttamaan matkasuunnitelmia, ei unissa puhu Jumala vaan Messengerissä ystävä, jonka huoli havahduttaa ja saa palaamaan suorinta tietä kotiin.

Vai onko sittenkin niin, että nykyseikkailija saa saman viestin kuin kolme viisasta miestä? Uskonnollisten mahtikokemusten sijaan tavalliselta vaikuttavat viestit ja ystävien huolenpito kätkevät sisälleen suuremman merkityksen ja Korkeimman ohjauksen.

Päivän katselu

Päivän katselu loppiaisen hengessä tehdään illalla. Muistikuvien avulla kelataan läpi päivän kulku ja keskitytään katsomaan, mitä pieniä ja hiljaisia merkkejä päivä kätkee sisäänsä. Ehkä tarkemmalla tarkastelulla voi huomata, että ulkona kävely ei ole tuottanut vain pakkasen kohmettamia sormia vaan myös suloisen lämmön kokemuksen, kun pääsee sisälle lämpimään. Ehkä taivaan matala harmaus ei olekaan päivän ainoa yritys valoksi, vaan voi muistaa ystävän silmissä innostuksen kirkkauden. Päivän katselu päättyy kiitokseen.