Hyvää pyhää: Usko elää toisten uskosta
Usko liittyy aina ihmisiin ja yhteisöihin, jotka ovat meitä koskettaneet.
Lapsuuden muistikuviini on piirtynyt kuva mummosta, joka seisoo puuhellan äärellä käsi kahvipannun kahvassa. Siinä hän veisasi virttä, josta kuuli, millä mielellä hän oli.
Moni muistaa lapsuudessa oppimansa iltarukouksen. Joku toinen tädin, joka piti kotonaan pyhäkoulua. Suvivirsi tuo mieleen kevään koulukirkon tai juhannushäät. Tuttu iltavirsi tuo muistiin jonkun rakkaan hautajaiset. Moni muistelee rippikoululeiriä ja siellä oppimiaan veisuja ja tunnelmia. Joskus jonkun kerhonohjaajan, nuorisotyöntekijän tai papin yksi lause on jäänyt vuosiksi mieleen.
Muistoja on monenlaisia. Usko ei koskaan synny tyhjästä, vaan se liittyy aina ihmisiin ja yhteisöihin, jotka ovat meitä koskettaneet. Usko syntyy yhteisistä kokemuksista. Sitä kantavat myös perinteet, tavat ja rituaalit, joiden keskelle synnymme. Kaikki ei ollenkaan riipu valovoimaisista julistajista ja saarnamiehistä. Kyse on yli sukupolvien ulottuvasta uskon ketjusta. Ja niistä perinteistä, joita luomme ja uudistamme.
Jeesus riisuu oppilaansa – omat lähettinsä – kaikesta tähtikultista. ”Olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa”, hän huomauttaa oppilailleen Sykarin kaivolla. Olemme aina uskon todistajia, sen synnyn hämmästyneitä katselijoita, emme ikinä uskon synnyttäjiä. Olen vakuuttunut siitä, että monet uskonkiistamme vaimenisivat, jos oivaltaisimme tämän. Yhä vielä elämme siitä uskosta, jonka Jeesus Isän lähettiläänä pani alulle ja vieläkin herättää.
On iloinen asia oivaltaa, että oma uskoni elää toisten uskosta, yhteisestä uskon kokemuksesta ja sen kaipuusta.
16.2.
Tämän sunnuntain aihe kirkossa on Jumalan sanan kylvö. Evankeliumitekstissä (Joh. 4:31–38) Jeesus kertoo oppilailleen vievänsä päätökseen Isänsä työn.
Rukous esikuviesi puolesta
Kun sinulla on rauhallinen aamu tai ilta, mieti, ketkä ovat vaikuttaneet siihen, mihin sinä uskot. Ketkä ovat elämäsi ja uskosi esikuvia? Kuka on kertonut sinulle Jumalasta ja Jeesuksesta? Miten olet oppinut ensimmäisen rukouksen?
Et ajattele kaikesta samoin kuin he, mutta olet oppinut heiltä jotain.
Mistä kiität heitä tänään?
Rukoile mielessäsi heidän puolestaan lyhyesti omin sanoin tai lausu siunaus: Jumala, Isämme, siunaa sinä meitä, anna meille rauhasi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hyvää pyhää: Usko on lahjaa eikä oma suoritus
HengellisyysIhmisen tehtävänä ei ole asettaa mittakeppejä sille, mitä Jumala voi tehdä, vaan luottaa häneen.
Hyvää pyhää: Jeesus tarvitsee uskoasi ja rukoustasi
Hengellisyys
Hyvää pyhää: Kutsuja pitää huolta omastaan
Hengellisyys
Hyvää pyhää: Luopumisen tie on yllätysten tie
Hengellisyys
Hyvää pyhää: Joskus sydän puhuu selvästi
Hengellisyys
