Kristinuskoa voi puolustaa monin argumentein, mutta Eero Junkkaalan mielestä yksi on ylitse muiden: kristinusko seisoo tai kaatuu Jeesuksen mukana
Jeesus on kristinuskon kovin argumentti, pohtii Eero Junkkaala Pitäjänmäen kirkon pihamaalla.

Jeesus on kristinuskon kovin argumentti, pohtii Eero Junkkaala Pitäjänmäen kirkon pihamaalla.

Kristinuskoa voi puolustaa monin argumentein, mutta Eero Junkkaalan mielestä yksi on ylitse muiden: kristinusko seisoo tai kaatuu Jeesuksen mukana

Kärsimyksen ongelmaan ei teologian tohtori Eero Junkkaalan mukaan ole helppoa vastausta. Pahan sijasta hän kehottaa kiinnittämään katseen siihen hyvään, mitä maailmassa on.

Uskossa on järkeä, vaikka se ei ole älyllinen suoritus.

Asian voi sanoa myös näin: ”Usko ei edellytä aivotoiminnan salpaamista.” Niin kirjoittaa ympäristömuutoksen professori Atte Korhola teologian tohtori Eero Junkkaalan tuoreen kirjan Onko mitään järkeä uskoa Jumalaan? (Perussanoma 2020) takakannessa.

Kirkko ja kaupungin kolumnistin, teologian tohtori Kari Kuulan mukaan yhä useampi etääntyy kirkosta, koska uskonto ei tunnu todelta. Yhteisöllisyyden rakentaminen ja näkyvyystempaukset eivät hänen mukaansa vastaa tähän haasteeseen, vaan tarvitaan älyllisiä syitä liittyä kristinuskoon ja kumota virheellistä uskonkritiikkiä.

Eero Junkkaala on Kuulan kanssa samaa mieltä, vaikka ajatteleekin, että usko ei ole älyllinen suoritus. Se on Jumalan lahja. Kehitysvammaisten rukoukset ja pieni lapsi ehtoollisella koskettavat Junkkaalaa ja kertovat siitä, mistä uskossa on pohjimmiltaan kyse: luottamuksesta.

Monille, esimerkiksi maailmankatsomustaan vasta etsiville nuorille, uskomisen esteeksi voi tulla se, että usko asetetaan vastakkain tieteellisen maailmankuvan kanssa. On arvostettuja tiedemiehiä, joilla uskonvakaumuksen löytymiseen on osaltaan vaikuttanut älyllinen pohdinta. Heille on ollut tärkeää huomata, että usko on tolkullista.

–  Kristinusko on kohdannut parinkymmenen viime vuoden aikana nimenomaan länsimaissa aikaisempaa suuremman haasteen. Siihen liittyy aggressiivista vaikka argumenteiltaan usein kevyttä ja virheellistä uskontokritiikkiä. Sellaiseen olen itsekin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa törmännyt, Junkkaala kertoo.

Hän sanoo vierastaneensa apologiaa eli uskon älyllistä puolustamista, vaikka on sitä tehnyt luentojensa ja kirjojensa sivutuotteena. Raamatun arkeologiasta väitöskirjan tehnyt Junkkaala on kertonut Israelissa tehtyjen kaivausten tuomista todisteista, jotka osoittavat Raamatun ankkuroituvan lujasti historiaan. Hän on myös kirjoittanut kirjan, jossa pyrkii osoittamaan, että evoluutio ja usko siihen, että Jumala on kaiken takana, sopivat yhteen.

Tiede ja usko sopivat yhteen

Nyt Eero Junkkaala halusi tehdä kirjan, jossa lyhyesti ja yleistajuisesti käydään läpi monia eri näkökulmia, joilla voidaan puolustaa Jumalan olemassaoloa ja niitä asioita, joilla uskoa on haastettu. Hän arvelee, että kirja voisi sopia myös rippikouluikäisille nuorille.

Luomiskertomus kertoo, että Jumala on kaiken takana. Sitä ei ole tarkoitettu luonnontieteen oppikirjaksi, korostaa Eero Junkkaala.

Luomiskertomus kertoo, että Jumala on kaiken takana. Sitä ei ole tarkoitettu luonnontieteen oppikirjaksi, korostaa Eero Junkkaala.

– Yksi tajunnan räjäyttävä haaste on se, että kyselytutkimuksen mukaan rippikoulun isosistakin vain runsas puolet uskoo Jumalan olemassaoloon. Mietin sitä lukiessani, missä mennään, jos kristinuskon perusasiat ovat niin hukassa, että kirkko näyttää satuolentoihin uskovalta laitokselta. Onko populaari uskonkäsitys, jonka mukaan tiede on faktaa ja usko höpöhöpöä, mennyt noin hyvin läpi, Junkkaala pohtii.

Vaikka uskossa on mysteeripuoli, jossa Jumala on salattu ja ihmisen tutkimattomissa, siinä on myös tiedollinen puoli. Jos ja kun Jumala on luonut maailman ja ihmisen, jolla on aivot, niitä ei ole tarkoitettu kytkettäväksi pois päältä.

–  Kun kristinuskon mukaan Jumala on suurin viisaus, kaikkivaltias, kaiken tietävä ja kaiken luoja, kyllä hänen luomakunnassaankin pitää olla järkeä. Äly ja tieto, jolla maailmaa tutkitaan ja tulkitaan, kuuluu ihmisen olemukseen. Maailmaa pitää tutkia, eikä uskominenkaan voi olla järjetöntä, Junkkaala sanoo.

Hän iloitsee luterilaisen kirkon piispojen kannanotosta, joka käsittelee tieteiden ja kristinuskon suhdetta. Tieteiden lahja – Piispojen puheenvuoro tieteiden arvosta ja tehtävästä Jumalan luomakunnassa ilmestyi viime vuoden marraskuussa.

Eero Junkkaalan usein kuulema väite, ettei kukaan järkevä ihminen voi uskoa Jumalaan, sai hänet luettelemaan omassa kirjassaan ison joukon kristittyjä tieteilijöitä. Kun koko yliopistolaitoksen historia on saanut alkunsa pitkälti kirkon tuella, heitä riittää. Vuosien 1500–1700 tieteellisen vallankumouksen 52 merkittävimmästä tieteilijästä arviolta 50 oli vakaumuksellisia kristittyjä. Myös nykypäivänä heitä on vaikka kuinka paljon niin maailmalla kuin Suomessa.

Maailmaa pitää tutkia, eikä uskominenkaan voi olla järjetöntä.

–  Esimerkiksi ihmisen geenikarttaa selvittäneen Human Genome -projektin johtaja Francis S. Collins on kristitty. Hän oli nuorena ateisti. Lääkärinä hän kohtasi kristittyjä vanhuksia, joiden levollisuus kuoleman edessä puhutteli häntä. Sitten hän sai eräältä papilta luettavakseen C.S. Lewisin kirjoja. Ne auttoivat häntä älyllisesti lähestymään kristinuskoa.

Jumalan luomistyöstä Collins kirjoittaa: ”Raamatun Jumala on myös genomin Jumala. Häntä voidaan palvoa sekä katedraalissa että laboratoriossa.”

Hämmentävää palautetta kreationisteilta

Tästä päästänkin toiseen argumenttiin Jumala-uskoa vastaan, nimittäin siihen, etteivät usko Jumalaan maailman luojana ja evoluutioon elämän kehitystä ohjaavana prosessina sopisi samaan pakettiin. Eero Junkkaala on vankasti toista mieltä. Hän on kirjoittanut aiheesta niin uusimmassa kirjassaan kuin kirjassa Alussa Jumala loi … luomisusko ja tieteellinen maailmankuva.

– Olin kerran eräässä lukiossa väittelemässä tästä aiheesta kreationistin ja ateistin kanssa. Olin kreationistin kanssa samaa mieltä siitä, että Jumala on luonut maailman ja ateistin kanssa siitä, miten se on tapahtunut, Junkkaala naurahtaa ja vakavoituu sitten.

– Olen saanut kirjastani paljon kiitosta muun muassa kristityiltä tutkijoilta ja vastaavasti suorastaan hämmentävää palautetta jyrkän linjan kreationisteilta. On aika vaikea käydä jälkimmäisten kanssa muka tieteellistä keskustelua, sillä he ovat kantansa lukinneet, vaikka todisteet niitä vastaan olisivat kuinka suuret.

Raamatun Jumala on myös genomin Jumala.

Junkkaala korostaa, että Raamatun luomiskertomusta ei ole tarkoitettu luonnontieteen eikä historian oppikirjaksi. Se on kuvausta siitä, kuka on kaiken takana ja mikä on ihmisen paikka maailmassa. Sen perusteella ei pidä päätellä maailman ikää tai sitä, miten elämä maapallolla kehittyy. Tätä asiaa tutkii tiede.

Junkkaala käy kirjassaan läpi myös erilaisia uskonnonfilosofisia jumalatodistuksia, joita hän on aiemmin karttanut. Jumalan olemassaoloa tai olemattomuutta ei voida tieteellisesti todistaa, ja argumentille löytyy aina vasta-argumentti.

Junkkaalalle sellaiset seikat kuin kosminen hienosäätö eli miten pienestä koko maailmankaikkeus saati elämä siellä ovat kiinni ja se, että ihmisessä näyttää olevan sisäänrakennettu moraalinen laki, omatunto, puhuvat Jumalan puolesta. Hän ymmärtää sen, että ateisti tai agnostikko ajattelee toisin. Usko Jumalaan on tällaisissa asioissa kuitenkin hyvin perusteltua ja järkevää.

Pahuuden vaikea ongelma

Eero Junkkaala sivuuttaa kirjassaan hyvin lyhyesti sen, mikä on monille tässä sotien, luonnonkatastrofien ja kulkutautien maailmassa suurin kysymysmerkki. Miten Jumala voi olla hyvä, kun maailmassa on niin paljon pahuutta, kärsimystä ja kuolemaa?

– Se on suuri ja vaikea kysymys, jota on pohdittu halki vuosituhansien. Siitä pitäisi kirjoittaa oma kirja, enkä minä ole hyvä sen kirjoittajaksi. Tähän niin sanottuun teodikean ongelmaan meillä ei ole olemassa lopullista ja helppoa ratkaisua, Junkkaala sanoo.

Hän uskoo, että Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, vaikka maailmassa Jumalan jostain syystä sallimana onkin paljon pahaa. Hän kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, miten paljon hyvää maailmassa on ja miettimään, mistä se johtuu. Mitä se kertoo Jumalasta?

Youtubesta löytyy video, johon sijoitettu laskuri laskee, miten monta ihmistä Raamatun mukaan on tapettu Jumalan käskystä tai hänen toimestaan. Tänä kansanmurhien ja terroristien aikana tuntuu vaikealta sovittaa tämän kanssa yhteen sitä Jumalaa, jota kristinusko kuvaa sanalla rakkaus. Kertovatko nuo raamatunkohdat enemmän meistä ihmisistä kuin Jumalasta?

Teologian tohtori Eero Junkkaalan mukaan äly ja tieto, jolla maailmaa tutkitaan ja tulkitaan, kuuluu ihmisen olemukseen.

Teologian tohtori Eero Junkkaalan mukaan äly ja tieto, jolla maailmaa tutkitaan ja tulkitaan, kuuluu ihmisen olemukseen.

– Ne vaivaavat minuakin aika tavalla ja ajattelen niin, että ne kertovat enemmän ihmisen pahuudesta, siitä samasta, joka tulee meitä vastaan joka päivä, kun avaamme television. Samalla ajattelen, että jollain meille käsittämättömällä tavalla Jumalan suuri suunnitelma näkyy noissakin kertomuksissa, vaikka ne sotivat oikeudentuntoamme vastaan.

– Raamatun Vanhaa testamenttia pitää lukea Uuden testamentin läpi. Siellä meitä kristittyjä kehotetaan olemaan rauhantekijöitä ja rakastamaan lähimmäisiämme, Junkkaala korostaa.

Kumpaa kristinusko on saanut enemmän aikaan, hyvää vai pahaa?

– Tähän kysymykseen en pysty antamaan puolueetonta vastausta. En yhtään kiistä sitä, etteikö uskon nimissä olisi tehty paljon pahaa. Kun katsoo maailmaa ja sitä, miten kristinuskon vaikutus erilaisissa yhteiskunnissa näkyy ja miten paljon hyvää sen innoittamana tehdään, vastaukseni on, että paljon enemmän hyvää kuin pahaa.

Junkkaala kertoo kokemuksestaan Suomen Lähetysseuran raamatunopettajana Tansaniassa. Siellä hän näki, miten monessa asiassa kirkko oli mukana terveydenhuollosta kouluihin ja lukutaito-opetukseen. Erityisesti jäi mieleen vammaisten kohtelu. Kristinuskon sanoma pelasti monet heistä kurjasta elämästä majojen perukoilla, jonne heidät oli ennakkoluulojen vuoksi teljetty.

Kristinusko seisoo tai kaatuu Jeesuksen mukana

Entä Jeesus? Miten hän liittyy uskoon ja sen järkevyyteen?

– Aivan olennaisesti. Hän on kristinuskon kovin argumentti. Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen mukana kristinusko seisoo tai kaatuu. Jeesuksen historiallisuus on kiistaton tosiasia, sen on tutkimus todistanut. Jos hän olisi ollut vain pelkkä opettaja, joka kuoli ristillä, ei kristinuskoa enää olisi. Se, että hän nousi kuolleista, on asia, jota emme voi tieteellisesti todistaa. Niin ovat miljardit ihmiset 2000 vuoden ajan uskoneet. Kirjassani kerron myös siitä, miten ihmiset ovat olleet valmiit kärsimään pitääkseen tämän uskon.

Kristinuskon sanomasta kerrotaan Raamatussa, jonka monien kertomusten takana olevasta historiallisesta pohjasta on löydetty myös konkreettisia todisteita. Arkeologisissa kaivauksissa on kaivettu esiin kaupunkeja ja todisteita kuninkaista ja muistakin ihmisistä, joita Raamatussa mainitaan. Kuolleenmeren tekstilöydöt ovat puolestaan osoittaneet sen, että Raamatun tekstit ovat säilyneet vuosisatoja ja tuhansia koko lailla siinä muodossa kuin kirjaa nyt luemme.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi