Kehitysvammainen työntekijä Teija Eteläaho loi lasten iltapäiväkerhoon erikoisen pöllövillityksen
Teija Eteläahon pöllöt kirvoittivat hykerryttäviä elämänviisauksia lasten suusta.

Teija Eteläahon pöllöt kirvoittivat hykerryttäviä elämänviisauksia lasten suusta.

Kehitysvammainen työntekijä Teija Eteläaho loi lasten iltapäiväkerhoon erikoisen pöllövillityksen

Teija Eteläaho väritti yhden upean pöllön, ja sitten alkoi tapahtua.

Kaikki alkoi ihan viattomasti.

Avustava ohjaaja Teija Eteläaho, 41, saapui työpaikalleen Vantaankosken seurakunnan iltapäiväkerhoon kello 12.00, eli samoihin aikoihin, kun iltapäiväkerholaiset pölähtävät koulusta. Huhtikuun alkupuolen päivä oli kuin mikä tahansa niistä viidestä arkipäivästä, jolloin Eteläaho työskentelee kello 15:een saakka.

Lasten kanssa puuhailun, välipalan esillepanon ja pöytien siivouksen ohella yksi Eteläahon työtehtävistä on ylläpitää ja emännöidä piirustuspöytää sekä sen tarpeistoa.

Ohjaaja Tytti Malinen muistaa silloiset tapahtumat varsin hyvin.

– Teija tuli näyttämään värittämäänsä pöllöä. Ihmettelin pöllön upeaa värimaailmaa ja kysyin, laminoisinko pöllön, että sen voisi ripustaa ikkunaan. Siitä se sitten lähti, Malinen muistelee.

Jos toinen haluaa olla rauhassa, niin sit antaa olla rauhassa, eikä koko ajan härötä siinä!
– Iltapäiväkerholaisen elämänviisaus

Teija Eteläahon värisilmä selittyy lahjakkuuden lisäksi käsityöartesaanin ammattitaidolla.

Ei siis ihme, että lapset ihastuivat ikihyviksi Eteläahon värikkääseen siipiveikkoon, ja siitä leimahti varsinainen pöllömania.

Pöllöjä väritettiin. Pöllöjä liimattiin. Pöllöjä laminoitiin. Pöllöjä ihasteltiin. Pöllöistä juteltiin.

Pöllöjen vallatessa yhä enemmän alaa sekä lasten mielissä että evakossa olevan iltapäiväkerhon rakennuskontissa, Malinen ja Eteläaho ideoivat Ei pöllömpi puu -ulkoinstallaation.

Laminoidut pöllöt nousivat Myyrmäen remontissa olevan kirkon pihapuihin. Ne saavat olla ihasteltavina niin kauan, kun ne säilyvät ehjinä. Se ei välttämättä ole kovin pitkään, sillä Vantaankosken seurakunnalla on ollut ongelmia ilkivallan kanssa. Vain jokin aika sitten Myyrmäen kirkon tiilimuurista vietiin jättimäinen banderolli.

Ilmiö eskaloitui myös mietelmiksi

Kuvataiteesta pöllölogia laajeni nopeasti myös filosofis-eettisiin pohdintoihin.

Pääteltiin, että pöllöllä olisi varmasti paljon viisasta sanottavaa. Niinpä lasten kanssa alettiin keskustella siitä, millaista olisi pöllön mielestä viisas elämä.

Aivoriihi tuotti pistämättömiä mietelmiä, kuten: ”Jos toinen haluaa olla rauhassa, niin sit antaa olla rauhassa, eikä koko ajan härötä siinä!”, ”Tavaroiden heittely ei ole viisasta.” ja ”Ei saa juosta juna-asemilla eikä juosta junan alle.”

Pöllön viisaus haastoi pohtimaan, millaista olisi viisas elämä ihmisellä.

Pöllön viisaus haastoi pohtimaan, millaista olisi viisas elämä ihmisellä.

Pöllöilmiön alkuunpanija itse suhtautuu rauhallisesti molempiin erikoisuuksiinsa: niin pöllövillitykseen kuin siihen tosiasiaan, että hänellä on kehitysvamma. Eteläaho ei juuri osaa nimetä tilanteita, jotka hän kokisi erityisen haastaviksi kehitysvammansa takia.

Yksi konkreettinen hankaluus tosin nousee mieleen.

– On hyvä käydä oman ohjaajan kanssa kaupassa. Hänen avullaan pystyn laskemaan, että rahat riittävät, Eteläaho kertoo.

Sen sijaan vastaus siihen, mikä työssä on parasta, tulee kuin apteekin hyllyltä.

– Eniten tykkään olla lasten kanssa. Työssäni on parasta se, kun tytöt aina kysyvät mukaan leikkimään, Eteläaho sanoo.

Alun perin Eteläaho etsiytyi iltapäiväkerhoon työvalmentajan kautta.

– Ensin piti kyseessä olla vain harjoittelu, mutta sainkin kaikki hommat hoidettua parissa päivässä. Alun perin minun piti mennä keittiölle, Teija muistelee uransa alkuvaiheita.

– Teija on työhönsä sitoutunut, lämmin ja luotettava ohjaaja, kuvailee ohjaaja Tytti Malinen työtoveriaan Teija Eteläahoa.

– Teija on työhönsä sitoutunut, lämmin ja luotettava ohjaaja, kuvailee ohjaaja Tytti Malinen työtoveriaan Teija Eteläahoa.

Osallisuus ja ohjaus avainasemassa

Eteläaho on työskennellyt nyt jo viisi vuotta Vantaankosken seurakunnan iltapäiväkerhossa Myyrmäessä. Eteläaho asuu Käenkukka-asumisyksikössä ja tapaa omaohjaajaansa kerran viikossa.

Vantaan seurakuntien kehitysvammaistyön diakoni Kristiina Tuohimaa-Salminen kiittelee Vantaan toimintaa. Yleisesti ottaen Tuohimaa-Salminen on sitä mieltä, että seurakunnat eivät ole kovin hyvin onnistuneet työllistämään kehitysvammaisia.

– Työ ja toimijuus edistävät kehitysvammaisten ihmisten osallisuutta yhteiskunnassa ja kirkossa. Hyvän ohjauksen ja tuen avulla mahdollistetaan kehitysvammaisten ihmisten työllistäminen erilaisiin työtehtäviin, Tuohimaa-Salminen sanoo.

Eteläahon ja Malisen pöllöprojektissa on arvokasta myös se, että pöllöjen värittämiseen osallistui myös Käenkukka-yhteisön vapaaehtoisia. Näin Eteläahon toimi pöllöprojektissa linkkinä myös työympäristönsä ja oman yhteisönsä välillä.

– Lasten osalta olemme halunneet yhteisen projektin kautta tukea heidän ymmärrystään ihmisten yhdenvertaisuudesta. Siinä ollaan kristillisen kasvatuksen ytimessä. Jumalan silmissä kaikki ovat saman arvoisia. Pöllökin on sitä mieltä, Tytti Malinen summaa.

Vantaan malli omaa luokkaansa

Työvalmentaja Pia Kangaspunta on ylpeä siitä, että Vantaalla kehitysvammaisten työikäisten henkilöiden työllisyysprosentti on 11,5, kun se muualla Suomessa on noin 2-3 prosenttia. Tilastot ovat tosin vuodelta 2015, mutta uusia lukuja lasketaan parhaillaan. Todennäköisesti prosentti on noussut.

Kangaspunta työskentelee Vantaan työvalmennus Virtaamossa, joka tukee vammaisten henkilöiden työllistymistä.

Vantaan mallin menestys selittynee osaksi työvalmentajien aktiivisella otteella.

– Menemme työpaikoille kertomaan, miten asiakkaitamme voisi työllistää ja millaista tukea työnantaja voi saada meidän kauttamme, Kangaspunta kertoo.

Työvalmentaja on asiakkaan tukena pitkin matkaa.

– Työnantaja huolehtii ensisijaisesta työhön perehdyttämisestä. Me työvalmentajat toimimme tarvittaessa asiakkaan muistina, ja yhdessä käymme läpi eri työvaiheita, kunnes ne eivät tuota ongelmia. Tällä tavalla työnantajalla ei mene perehdyttämiseen yhtään enempää aikaa kuin niin sanotun tavallisenkaan työntekijän kohdalla.

Vantaalla on tällä hetkellä töissä 120 kehitysvammaista henkilöä, joille maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Osa työnantajista on hakenut palkkatukea, osa ei.

Työvalmentajat auttavat työnantajaa esimerkiksi palkkatuen, Vantaa-lisän tai työolojen järjestelytuen hakemisessa.

Kehitysvammaiset henkilöt työllistyvät yleensä catering-alalle tai laitoshuollontehtäviin, mutta onpa Vantaalla yksi kehitysvammainen ammattimuusikkokin.

Vantaan mallista ollaan kiinnostuttu jo muuallakin Suomessa, kuten Helsingissä, Espoossa, Satakunnassa ja Tampereella.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi