null Kuula: Saatat olla kristitty syntymämaasi vuoksi – mutta se ei tee kristinuskosta epäuskottavaa

Kuula: Saatat olla kristitty syntymämaasi vuoksi – mutta se ei tee kristinuskosta epäuskottavaa

Ei ole ratkaisevan tärkeää tuntea Jumalaa juuri oikealla nimellä.

Olet kristitty, koska satuit syntymään Suomeen. Jos olisit syntynyt Saudi-Arabiaan, olisit muslimi. Intiassa tunnustaisit hindulaisuutta.

Tällä argumentilla usein kyseenalaistetaan kristityn maailmankatsomuksen totuusarvoa. Eihän se voi olla totta, koska sen omaksuminen riippuu syntymäsattumasta.

Kyseessä on virhepäätelmä. Pitää toki paikkansa, että ihmisillä on taipumus kannattaa synnyinseutunsa uskoa. Opimme sen, mitä ympärillämme tehdään.

Tällä ei ole silti mitään tekemistä omaksuttujen katsomusten totuuden kanssa. Jotkut katsomukset vain ovat enemmän totta ja toiset vähemmän.

Toki oma kysymyksensä on se, millä perusteella tuo totuus ratkaistaan. On kuitenkin selvää, ettei kristityn maailmankatsomuksen painoarvo heikkene siitä, että juuri se on opetettu hänelle. Mahdollista kun on sekin, että hänelle on opetettu aivan oikeat asiat. Ja hän on päättänyt pitää niistä kiinni, koska ne näyttävät hänestä vakuuttavilta.

Syntymäsattuma ei tee lopullista vahinkoa kenellekään.

Kristitty ajattelee siis olevansa onnekas. Hänelle on opetettu oikeat asiat, ja hänen oma kokemuksensa vahvistaa sen. Siksi hänen uskonsa kertoo perimmäisestä todellisuudesta täsmällisemmin kuin muut uskot.

Tästä seuraa vaikea jatkokysymys. Miksi sitten muita uskontoja on ylipäätään olemassa? Miksi yksi ja ainoa Jumala ei ole toiminut niin, että kaikki ihmiset uskoisivat häneen? Miksi kristinuskoa ei oteta saman tien vastaan kaikkialla, minne sitä viedään, jos se kerta on Se Tosi Uskonto?

Kristitty vastaa seuraavaan tapaan. Kristinuskoa ei ole ollut olemassa aina, ja alkuun se oli pienenpieni vähemmistöusko. Jo siitä on pääteltävä, ettei se ole ainoa oikea, vaan muissakin uskoissa on eriasteisesti perimäisen totuuden säteitä ja siemeniä.

Jokainen ihminen kykenee avautumaan Jumalan armolle, vaikka ei olisi Kristuksesta kuullutkaan. Jumala kun on kaikkialla, ja jokainen ihminen on jumalakykyinen. Se, että ihmiset tuntevat hänet Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimellä ei ole ratkaisevan tärkeää sielujen autuudelle, vaikka se tuokin mukanaan monenlaista siunausta.

Syntymäsattuma ei tee lopullista vahinkoa kenellekään. Intiassa kasvetaan hindulaisuuteen, Suomessa kuullaan useimmiten ensimmäisenä kristinuskosta. Jumala sallii tällaisen sattumanvaraisuuden, koska kukaan ei ole kaukana hänestä, vaikka itse niin luulisi.

Kristityn uskoa ei siis voi kumota vetoamalla siihen, että hän on kristitty vain koska on syntynyt kristilliseen ympäristöön. Se on tehtävä tutkimalla kristinuskoa itseään, ei niitä olosuhteita, joiden nojalla joku on päätynyt sen tunnustajaksi.

 

Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: