null Kirkolliskokous jatkoi samaa sukupuolta olevien vihkimisen pallottelua, asia palaa taas piispojen käsittelyyn

Kirkolliskokous jatkoi samaa sukupuolta olevien vihkimisen pallottelua, asia palaa taas piispojen käsittelyyn

Kun asia ei ole ratkennut kirkolliskokouksessa, sitä yritetään viedä eteenpäin piispainkokouksen kautta.

Turussa kokoontuva kirkolliskokous jatkoi keskiviikkona 4. toukokuuta ikiliikkujamaista keskusteluaan samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä.

Kirkolliskokous päätti äänestyksen jälkeen pyytää piispainkokousta jatkamaan sitä työskentelyä, jota piispainkokous esitteli kirjeessään kirkolliskokoukselle 1/2020. Äänet jakautuivat 62–42, yksi äänesti tyhjää. Vastaehdotus oli, että piispainkokousta pyydetään jatkamaan työskentelyä kirkollisen yhteyden säilyttämiseksi eri avioliittonäkemysten keskellä.

Piispainkokoukselle jätettiin elokuussa 2021 yli 40 kirkolliskokousedustajan allekirjoittama pyyntö, jossa piispoja pyydetään valmistelemaan kirkolliskokoukselle esitys samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta. Kirkolliskokouksessa asiaa ei ole hyväksytty, sillä se jakaa kirkolliskokousedustajan kannat, ja siksi asiaa vietiin eteenpäin tätä reittiä. Kirkolliskokouksen päätös samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä vaatisi niin sanotun määräenemmistön eli sen, että kolme neljäsosaa kirkolliskokousedustajista olisi asian kannalla. Viimeksi kirkolliskokous käsitteli asiaa keväällä 2018.

Elokuussa jätetyn pyynnön allekirjoittaneet ovat vedonneet piipainkokouksen vuonna 2020 kirkolliskokoukselle tekemään lausuntoon. Piispat totesivat tuolloin, että jos halutaan turvata kirkon ykseys, erimielisyyden ratkaisemiseksi on vain yksi keino: erimielisyyden hyväksyminen. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että papit saisivat samaa sukupuolta olevien vihkimisessä omantunnonvapauden.

Yli neljänkymmenen kirkolliskokousedustajan laatimaan pyyntöön oli tarttunut myös kirkolliskokouksen perustevaliokunta. Se oli laatinut asiasta mietinnön, joka oli myös eilisen keskustelun pohjalla. Seitsemän perustevaliokunnan jäsentä oli jättänyt mietintöön eriävän mielipiteen. 

Mitä piispoilta oikeastaan pyydettiin?

Kirkolliskokous keskusteli myös siitä, mikä olisi oikea marssijärjestys ja mistä koko asiassa oli oikeastaan kyse. Osaa mietitytti, sisälsikö piispoille jätetty pyyntö oikeastaan vain yhden mahdollisen ratkaisuehdotuksen.

– Valiokunta ei tällä kertaa lähtenyt tutkimaan avioliittokäsitystä eikä kirkollista vihkimistä, vaan lähestyi sitä ponnen mukaisena pyyntönä piispainkokoukselle. Valiokunnassa ei kyetty muodostamaan yhtenäistä käsitystä siitä, miten aloite olisi tulkittava ja miten siitä vastaavasti olisi päätettävä. Yhden tulkinnan mukaan aloitteen ponsi sisältää ennakoivan ratkaisun kirkollisesta vihkimisestä ilman avioliittokäsityksestä päättämistä, perustevaliokunnan puheenjohtaja ja Tampereen piispa Matti Repo sanoi. 

– Toisen tulkinnan mukaan aloitteessa ei ole kyse sellaisesta päätöksestä, joka edellyttäisi piispainkokoukselta tiettyä lopputulosta, vaan pikemminkin tähtäisi siihen, että piispainkokous miettisi, miten ja millaisessa aikataulussa se edistäisi samaa sukupuolta olevien kirkollisista vihkimistä. Näin tulkittuna asiasta päättäminen olisi vasta sen valmistelua, Repo jatkoi.

Asian siirtäminen piispainkokoukselle kummastutti osaa edustajista. Jos kirkolliskokous ei ole samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä hyväksynyt, miten piispat voisivat sen tehdä? Ja miksi edes lähettää asioita tiedoksi piispoille, jotka istuvat kirkolliskouksessa itsekin?

Kirkolliskokousedustaja Wiking Vuori toi esiin sen näkökulman, että piispat voivat käsitellä asiaa, josta kirkolliskokous ei ole päättänyt.

– Kirkolliskokouksen opillisia kysymyksiä koskevaa päätöksentekoa ei ole säännelty meidän lainsäädännössä yksityiskohtaisesti johtuen näiden kysymysten moninaisesta ja vaikeasta luonteesta. Meillä ei siis ole mitään laissa määrättyä käsittelyjärjestystä, paitsi että hyväksyntä vaatii kolmen neljäsosan enemmistön. 

Piispainkokous on muutenkin tietoinen aloitteesta ilman tiedoksi lähettämistä, sillä piispat ovat kirkolliskokouksen jäseniä.

Kirkolliskokousedustaja Sammeli Juntunen sanoi perustevaliokunnan kantojen jakautuneen ja lopputulos on siksi ”paitsi vaatimaton myös outo”.

– Ponsi yksi, jossa aloite jätetään tiedoksi piispainkokoukselle, on sisällöllisesti tyhjä. En ole sellaista ennen nähnyt, vaikka tämä on kolmas kauteni kirkolliskokouksessa. Kyllä valiokunnan pitää kyetä arvioimaan sille lähetettyä aloitetta, eikä vain jättää sitä tiedoksi. Piispainkokous on muutenkin tietoinen aloitteesta ilman tiedoksi lähettämistä, sillä piispat ovat kirkolliskokouksen jäseniä, Juntunen muistutti.

– Vaikka tiedoksi lähettäminen on sisällöllisesti tyhjä ratkaisu, se on silti liian myönteinen loppu tälle aloitteelle. Aloite on nimittäin pyyntö piispainkokoukselle ryhtyä valmistelemaan sellaista, mikä on vastoin kirkon uskoa ja kirkolliskokouksen aiempaa päätöstä olla laajentamatta avioliittokantaansa sukupuolineutraaliksi. Siksi ainoa oikea kohtalo tälle aloitteelle on jättää se raukeamaan. 

Kivet on käännelty –  tai sitten yksi on vielä kengässä

Osa edustajista on sitä mieltä, että asialle olisi pitänyt jo panna piste jo aikoja sitten. Toisten mielestä keskustelu jatkuu niin kauan, kunnes seurakuntalaisilla on tasavertaiset oikeudet.

– Asia ei ole loppuunkäsitelty. Näin on, koska monet ovat nähneet, että seurakunnissamme ei ole tilaa kaikille tasavertaisesti, Porvoon piispa Bo-Göran Åstrand summasi.

– Olisi outoa estää asian jatkokäsittely piispainkokouksessa, hän jatkoi.

Kirkolliskokousedustaja Soili Haverinen ihmetteli, eikö asiassa ole käännetty jo kaikkia mahdollisia kiviä.

– Seitsemän valiokuntamme jäsentä jätti mietinnön ponsiin liittyvän eriävän mielipiteen, olen yksi näistä allekirjoittajista. Toteamme, että aloite on sekä Raamatun että luterilaisen opin vastainen ja kirkolliskokouksen päätöksen vastainen ja sen takia sitä ei tule edistää. Kirkko ei pääse eteenpäin niin kauan kuin keskustelu pyörii avioliittokäsityksen muuttamisen ympärillä, Haverinen sanoi.

Sen sijaan Haverinen toivoi piispojen miettivän, kuinka säilyttää kirkon ykseys kun avioliittokäsitykset jakavat kirkkoa, ”osa papeista on ottanut oikeuden omaan käsiinsä” ja ”osa kirkoista tarjoaa tiloja tälle laittomuudelle”. 

Kirkolliskokousedustaja Tapani Rantala vastasi Haverisen kommenttiin korostaen, että aiheeseen on pakko palata.

– Jos kivi on kengässä, pelkkä kääntely ei auta ja jos joku epäilee tätä, voi kokeilla, miten kivi kantapään alla vaikuttaa. Esitys piispainkokoukselle on huuto, voi sanoa hätähuuto sen puolesta, että tälle asialle kaipaamme parempaa ratkaisua kuin mikä on tehty.  

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: