null Kolme kohottavaa katselukokemusta, jotka eivät jätä kylmäksi – mukana Jumala ja Jeesus!

The Pope's Exorcist, Lilla Teaternin Dancer in the dark ja Seitsemäs sinetti kertovat kaikki omalla tavallaan hyvän ja pahan taistelusta.

The Pope's Exorcist, Lilla Teaternin Dancer in the dark ja Seitsemäs sinetti kertovat kaikki omalla tavallaan hyvän ja pahan taistelusta.

Hyvä elämä

Kolme kohottavaa katselukokemusta, jotka eivät jätä kylmäksi – mukana Jumala ja Jeesus!

Viime aikojen elokuva- ja teatterielämyksissäni olen kohdannut usein Jeesuksen tai Jumalan. 

Kun viihteessä käsitellään pahaa, on monesti läsnä myös vastapuoli, hyvä. Pahasta pyritään yleensä irti ja eroon. Jos teatterissa tai elokuvassa paha on ottanut hahmon ja ollaan tekemisissä itse sielunvihollisen tai demonien kanssa, avuksi pyydetään Jumalaa, Pyhää Henkeä, kenties Neitsyt Mariaa tai paha ajetaan pois Jeesuksen nimessä.

Yksi tämän toiminnan parissa askarrellut, vastikään katsomani elokuva on vuonna 2023 ilmestynyt Julius Averyn ohjaaman ja Russell Crowen tähdittämä The Pope’s Exorcist. Crowe näyttelee siinä todellista, joskin edesmennyttä Vatikaanin päämanaajaa, isä Gabriele Amorthia. Vuonna 2016 kuolleen isä Amorthin kerrotaan suorittaneen yli 100 000 manausta pappeusvuosinaan.

Vatikaanin päämanaaja isä Amorthia tulkitsee kautta elokuvan vakavailmeinen Russell Crowe. Hänen kanssaan kuvassa vasemmalla Daniel Zovatto, joka näyttelee isä Esquibelia.

Vatikaanin päämanaaja isä Amorthia tulkitsee kautta elokuvan vakavailmeinen Russell Crowe. Hänen kanssaan kuvassa vasemmalla Daniel Zovatto, joka näyttelee isä Esquibelia.

Teos sai moitteita International Association of Exorcist -järjestöltä, jonka perustajiin Gabriele Amorth kuului. Järjestö arvosteli elokuvaa epäuskottavaksi splatteriksi, joka “ei pysty kertomaan herkästä ja tärkeästä aiheestaan rehellisesti”. Onneksi tunnen manaustouhut vain pintapuolisesti, joten en osaa tuohon aiheen käsittelyn aitouteen ottaa kantaa.

Elokuva oli omassa lajityypissään kohtalainen, joskaan en olisi sitä katsonut ilman Russell Crowen mukana oloa. Crowe veti roolinsa uskottavasti ja demoni oli digitaalitehosteineen sietokyvylleni aivan riittävän karmea.

Elokuvan voi katsoa Viaplaysta. Elokuvan traileri alla.

Toista video

Lilla teaternissa ei välty kyyneliltä

Jumala on rakkaus, sanotaan Raamatun Johanneksen kirjeessä. Tähän pohjautuen ajattelen, että Lilla Teaternin Dancer in the Dark -esityksessä Jumala oli läsnä juuri tuon ylimaallisen vahvan tunteen kautta – niin väkevästi rakkaus eri muodoissaan tuotiin esiin. Toki rakkauden vanavedessä kulkivat vastoinkäymisten ja murheiden mukanaan tuomat vastavoimat, joita läheisten avulla yritettiin nujertaa ja ajaa pois.

Dancer in the dark tuo ehkä ensiksi mieleen Lars von Trierin ohjaaman elokuvan, jossa pääosaa eli Selmaa esitti islantilaisartisti Björk. Liki sokea tehdastyöläisäiti Selma säästää rahaa maksakseen pojalleen leikkauksen, joka estäisi tätä menettämästä näköään perinnöllisen sairauden myötä. Mutta Selman säästöt varastetaan ja tapahtuu kauheita.

Lumi Aunio näyttelee Lilla Teaternin esityksessä Selmaa, joka tekee poikansa Genen eteen kaikkensa. Kuva: Heli Blåfield/Helsingin Kaupunginteatteri

Lumi Aunio näyttelee Lilla Teaternin esityksessä Selmaa, joka tekee poikansa Genen eteen kaikkensa. Kuva: Heli Blåfield/Helsingin Kaupunginteatteri

Lilla teaternin versio oli vielä verevämpi kuin von Trierin elokuva. Liekö sitten osasyynä katsomon suht’ pieni ja intiimi tila, mutta päähenkilö Selman tunteet tulivat niin iholle Lumi Aunion tulkitsemina, että näytelmän viime minuuteilla itku tuli itsellekin. Enkä todella ollut katsojista ainoa, jolla kyyneleet kihosivat silmiin. 

Aunio on minulle entuudestaan tuntematon nuori näyttelijä ja laulaja, josta tullaan vielä kuulemaan. Hän eli Selman roolin sydämellisen elävästi ja aidosti. Muutenkin koko esitys oli suorastaan hengästyttävän upea todella minimalistisine, mutta muuntautuvine lavasteineen ja puvustuksineen sekä laulu- ja tanssinumeroineen, jotka oli sisällytetty tarinaan. Minulle esitys näyttäytyi ihmisten elämässä alati jatkuvana hyvän ja pahan taisteluna. 

Alla Dancer in the darkin traileri.

Toista video

Maailmanlopun kauhuja 1980-luvulta

Dancer in the dark sai minut kaivelemaan DVD-boxistani vuonna 1988 julkaistun Seitsemäs enne -elokuvan. Olen katsonut sen useita kertoja ja saan edelleen palautettua mieleeni sen tuottamat tunnevyöryt. Pääroolia näyttelee par’aikaa parrasvaloissa Substance-elokuvan myötä paistatteleva Demi Moore. Ilmestyskirjan tapahtumia silmille sylkevän Seitsemännen enteen aikoihin Moore oli vielä vajaa kolmikymppinen ja näytteli elokuvassa viimeisillään raskaana olevaa Abby Quinnia.  

Demi Moore on vakuuttava Abby Quinnina, jonka syntymätön lapsi on muuttava ihmiskunnan tulevaisuuden.

Demi Moore on vakuuttava Abby Quinnina, jonka syntymätön lapsi on muuttava ihmiskunnan tulevaisuuden.

Kun Abbyn alivuokralaiseksi muuttaa Jür­gen Proch­nowin esittämä salaperäinen ja omiin silmiini jotenkin surumielisen oloinen David, alkaa todella tapahtua. Selviää, että Abbyn syntymättömällä vauvalla on jotakin tekemistä maailmanlopun tapahtumien kanssa. Koston enkelin elkein etenevä David on kaiken kauheuden ja selittämättömän pahan keskellä vakuuttava hahmo.

Kuka Seitsemännessä enteessä on kuka ja miksi – sitä en voi juonta spoilaamatta tässä enempää avata. Joka tapauksessa Moore tekee elokuvassa edelleen yhden parhaista rooleistaan, ja elokuva itsessään on vieläkin katsomisen arvoinen ja herättää tunteita. Ja luonnollisesti siinä näyttäytyy myös Jeesus, koska niinhän on kirjoitettu, että maailmanlopun myötä hän palaa keskellemme.

Elokuvan voi vuokrata Apple TV:stä, jollei ole samanlainen hamstraaja kuin tämän jutun kirjoittaja. Elokuvan traileri alla.

Toista video

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.