Kommentti: Israelin ja palestiinalaisten viha syvenee ja saa yhä vaarallisempia piirteitä
Jotta konflikti joskus loppuisi, pitäisi löytää johtajia, jotka katsovat eteenpäin, eivät taaksepäin. Nyt väkivalta on levinnyt Israelin kaupunkien kaduille.
Israelilaisten ja palestiinalaisten konflikti tuntuu ikuiselta. Se on myös asia, josta ollaan kiivaasti eri mieltä. Eikä vain Lähi-idässä, vaan täällä Suomessa. Kun olen seurannut konfliktia vuosikymmeniä ja käynyt sekä Israelissa että Länsirannalla, pidän pitkää etäisyyttä näkemyksiin, jotka löytävät tilanteeseen vain yhden syyllisen. Jos sellainen olisi, konflikti olisi jo ratkaistu. Kummallakin osapuolella on tavoitteita, jotka ovat olennaisen tärkeitä: ne liittyvät turvallisuuteen, olemassaolon oikeuteen ja oikeudenmukaisuuteen.
Asiaa mutkistavat historia, menneet synnit ja hukatut mahdollisuudet. Jotta vihan kierteestä päästäisiin edes jonkinlaiseen rauhantilaan, pitäisi katse osata suunnata menneen sijasta tulevaan. Mistä löytyisivät riittävän vahvat ja moraaliset johtajat, jotka osaisivat ja uskaltaisivat tämän tehdä? Juuri nyt niitä ei ole kummallakaan puolella.
Konfliktin ytimessä on Jerusalem, jonka kumpikin osapuoli haluaa itselleen.
Lapsena leikin peliä, jonka nimi on maa. Siinä piirrettiin hiekkaan suuri ympyrä, jaettiin jokaiselle siitä oma sektori ja yritettiin kukin vuorollaan osua pallolla toiseen. Jos osui, sai haltuunsa jalkaterän kokoisen alueen maata. Israelin ja palestiinalaisten konflikti, joka aika ajoin kiihtyy sodaksi, ei valitettavasti ole leikkiä. Se on veristä todellisuutta, jonka uhreja surraan syvästi ja katkerasti molemmin puolin. Maasta siinäkin on kyse, pienestä maa-alueesta, jolla asuu nyt monin verroin enemmän väkeä kuin konfliktin alkaessa.
Konfliktin ytimessä on Jerusalem, jonka kumpikin osapuoli haluaa itselleen. Tämänkertainen kiista alkoi Israelin korkeimman oikeuden käsittelyyn tulossa olevasta alueesta, jolla on vuosikymmenien ajan asunut palestiinalaisia. Ennen Israelin vuoden 1948 itsenäisyyssotaa maa-alue oli juutalaisten omistuksessa. Sodassa maa jäi Jordanian haltuun. Kenelle alue kuuluu? Onko tämä osa käänteistä palapeliä, jossa palestiinalaisten alueet Jerusalemissa pienenevät pala palalta? Vaiko vain juridinen ratkaisu?
Tuo kiista on laajentunut tilanteeksi, jossa ensin mellakoitiin Jerusalemin Vanhassa kaupungissa ja muslimeille tärkeän Al-Aqsan moskeijan alueella. Sitten lusikkansa soppaan laittoi islamistinen terroristijärjestö Hamas, joka on ampunut parituhatta rakettia Israelin alueelle, tällä kertaa myös Jerusalemiin. Israelin armeija vastasi voimalla. Kuolleita on tullut molemmin puolin, enemmän palestiinalaisten puolelle, ja suuri osa siviilejä.
Uskonnon rooli on kasvanut kummallakin puolella.
Pinnan alla kytevä viha on leimahtanut ennenkin ja laantunut sitten. Tällä kertaa konfliktissa on muutama piirre, jotka tekevät tilanteesta erityisen huolestuttavan. Ensimmäinen niistä on se, että väkivalta on levinnyt myös Israelin sisällä kaupungeissa, joissa asuu sekä juutalaisia että arabeja, joita on viidennes Israelin väestöstä. Lodin kaupungin pormestari on varoittanut jopa sisällissodan uhasta.
Toiseksi uskonnon rooli konfliktissa on kasvanut kummallakin puolella. Israelin puoluekentän pirstoutuminen on lisännyt uskontopuolueiden valtaa.
Palestiinalaisten puolella taas Hamas, jota tukee Iran, on vahvistunut Fatahin kustannuksella. Vasemmistolainen israelilainen Haaretz-lehti kertoo, että torstaina Al-Aqsan moskeijan sisäänkäynnin yläpuolelle ripustettiin jättikokoinen juliste Hamasin johtajista. Haaretzin mukaan Temppelivuori on nyt Hamasin kannattajien käsissä.
Kolmas vaarallinen piirre konfliktissa on se, että kummankin osapuolen poliittinen tilanne on epävakaa. Palestiinalaisalueilla vaaleja on siirretty monta kertaa. Länsirannalla valtaapitävä Fatah pelkää asemansa puolesta, ja sen johtoa on syytetty korruptiosta. Israelissa järjestettiin lyhyen ajan sisällä jo neljännet vaalit, eikä niin ikään korruptiosta syytetty pääministeri Benjamin Netanjahu saanut uutta hallitusta aikaiseksi.
Jotta tilanteesta päästäisiin eteenpäin, tarvittaisiin johtajia, jolla on kansojen enemmistön selvä valtuutus neuvotteluille. Nyt sellaista ei ole, joten aseet puhuvat.
Juttua on täsmennetty 21.5.2021 klo 9:53. Poistettu lause, jossa kerrottiin alueella ennen vuoden 1948 sotaa asuneiden juutalaisten joutuneen jättämään asuntonsa. Tontit olivat juutalaisten omistuksessa, mutta alue oli tuolloin metsämaata. Lähde: Helsingin Sanomat .
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Palestiinalaishallinnon alueella pahoinpideltiin kristittyjä – Kirkkojen maailmanneuvosto huolestui
AjankohtaistaKirkkojen maailmanneuvosto kehottaa palestiinalaishallintoa tutkimaan hyökkäykset luostarin arkkimandriittaa ja kristittyä maanviljelijäperhettä vastaan.
