null Kommentti: Saapas-työntekijän liivi koulun pihalla on hätkähdyttävä ajan merkki

Kommentti: Saapas-työntekijän liivi koulun pihalla on hätkähdyttävä ajan merkki

Yhteisvastuukeräys tuo ostareilta ja festareilta tutut Saapas-työntekijät myös kouluihin. Kysyin tutulta opettajalta ja koulupsykologilta, miksi lasten ja nuorten arkiseen ympäristöön tarvitaan uusia turvallisia aikuisia.

Sunnuntaina 6.2. alkava kirkon Yhteisvastuukeräys tarttuu merkittävään yhteiskunnalliseen epäkohtaan. Keräysvaroilla tuetaan lapsia ja nuoria, jotka ovat joutuneet kärsimään koronapandemian seurauksista Suomessa ja maailman kriisialueilla. Kotimaassa keräys nostaa keskusteluun nuorten mielenterveysongelmat, jotka yleistyivät jo ennen koronakuukausia.

Keräyskohteen ajankohtaisuudesta kertoo keväällä 2021 tehty kouluterveyskysely, jonka mukaan noin joka viides nuori koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta. Masennusoireita koki noin neljäsosa yläkoululaisista ja lukiolaisista ja viidesosa ammattiin opiskelevista.

Yksi keräysvaroilla alkava hanke sai minut ällistymään.

Kirkon etsivän nuorisotyön Saapas-toiminta on tarkoitus viedä myös kouluihin. Tämän vuoden aikana pilotoidaan uutta KouluSaapas-toimintaa, jossa koulun arkeen ja välitunneille tuodaan turvallisia aikuisia lasten ja nuorten lisäkorviksi ja kannustajiksi.

En kyseenalaista KouluSaappaan tarpeellisuutta. Saapas-työtä luotsaavat kirkon nuorisotyönohjaajat osaavat asiansa ja tietävät varmasti mitä tekevät. Ällistymiseni johtuu nuorten maailman nopeasta muuttumisesta.

Saapas-työntekijän liivi suomalaisen koulun pihalla on hätkähdyttävä ajankuva.

Jos enemmän kuin 20 prosenttia nuorista kärsii mielenterveysoireista, katse täytyy kääntää myös heidän ympäristöönsä.

Jo viidenkymmenen vuoden ajan Palveluoperaatio Saapas on vienyt täysi-ikäisiä, koulutettuja aikuisia kaduille, ostareille, festareille ja muihin paikkoihin, joissa nuoret liikkuvat. Turvallisia aikuisia on ilmaantunut valvomattomiin ympäristöihin, joissa osa nuorista on vahvassa humalatilassa. Sama periaate ohjaa myös NettiSaappaan päivystäjiä, jotka kohtaavat nuoria sosiaalisen median alustoilla.

Mitä tämän perusteella pitäisi ajatella suomalaisesta koulusta? Onko siitä tullut lasten ja nuorten kannalta turvaton ympäristö?

Näitä ihmetellessäni päädyin juttelemaan psykologiystävälle, joka tekee työkseen kouluvierailuja. Hänen näkemyksensä on se, että jos enemmän kuin 20 prosenttia nuorista kärsii mielenterveysoireista, katse täytyy välttämättä kääntää myös heidän ympäristöönsä.

”Emme me kaikki voi olla sairaita ja hoidon tarpeessa. Kyllä tämä yhteiskunta myös on sitä isosti”, psykologiystäväni totesi.

Vieraillessaan kouluissa hän on tehnyt tällaisia havaintoja: Moni opinahjo muistuttaa sairasta avokonttoria, jossa moni ennen tavallinen lapsi ei enää pärjää. Oppimisympäristöjä on rakennettu lapsen kehitystehtävät ohittaen. Lapselta vaaditaan liian aikaisin omaa vastuuta ja itseohjautuvuutta.

Sivuun on jäänyt se, mitä lapsi ja nuori eniten tarvitsisi: tuttu ja turvallinen aikuinen, tutut tilat ja simppelit rutiinit.

Nuoret tarvitsevat rauhaa, rutiineja ja lepoa voidakseen keskittyä oppimiseen ja kasvamiseen.

Ystäväpiiriini kuuluva opettaja kiinnittää huomiota siihen, että kouluihin on tuotu viime vuosina useita opettajien työaikaa sitovia uudistuksia samalla kun määrärahoja on vähennetty. Hänen viestinsä päättäjille on se, että maailman parhaille opettajille pitää antaa mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Muuten edessä on joukkopako alalta.

Myös opettaja puhuu siitä, että nuoret tarvitsevat rauhaa, rutiineja ja lepoa voidakseen keskittyä oppimiseen ja kasvamiseen. Opetusalan virkamieskieli, jossa valtavat 50 oppilaan yhteisopettajuusryhmät ovat ”nykyaikaista pedagogiikkaa” ja ”modernit opetustilat mahdollistavat joustavat opetusratkaisut" kertoo hänelle, että nuorten tarpeita ei tällä hetkellä kuulla.

Kuunnellessani ystävieni arvioita ajattelin muutaman vuoden takaisia lehtiartikkeleita, jotka käsittelivät koulujen viimeisimpiä uudistuksia. Niissä haastateltiin hätääntyneitä vanhempia, joiden lapset eivät enää pysyneet mukana hahmottomaksi muuttuneessa koulupäivässä.

Opetusalan johtavat viranhaltijat vastasivat, että kaikki on kunnossa, mutta vanhempien huolenaiheisiin ei saatu vastauksia. Ammattini vuoksi tunnistin hyvin ulkokohtaisen ja ylhäältä katsovan äänilajin. Juuri tuolla tavalla viranomaiset puhuvat meille toimittajille silloin, kun jokin asia ei ole heidän hallinnassaan. Viime vuosina on saatu myös tutkimustietoa siitä, että kouluihin tuodut muutokset ovat heikentäneet oppimistuloksia ja vahvistaneet oppilaiden erilaisista kotitaustoista johtuvia tasoeroja.

Nyt alkavan Yhteisvastuukeräyksen tuella Saapas-työn koulutetut vapaaehtoiset ilmaantuvat entistä useampiin paikkoihin sekä nuorten arkisissa ympäristöissä että sosiaalisessa mediassa. Toivottavasti myös mahdollisimman moni aikuinen huomaa heidät ja pysähtyy katsomaan ja kuuntelemaan nuorten maailmaa uudella tavalla.

 

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -median toimittaja.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: