Nuorten yleistyneen mielenterveysoireilun taustalla on useita yhteiskunnassa ja arjessa tapahtuneita muutoksia.
Yhä useampaa nuorta ahdistaa, ja se on aikuisten syytä – suunta voitaisiin kääntää tavallisilla hyvän terveydenhuollon konsteilla
Nuorten ahdistus- ja masennusoireet ovat lisääntyneet jo vuosien ajan, ja noin puolet nuorista jää ilman vaikuttavaa hoitoa. Asiantuntijat peräänkuuluttavat toimivia mielenterveyspalveluita sekä tilaa nuoruuteen kuuluvalle keskeneräisyydelle.
”Kannattaa vain sitkeästi hakea apua, vaikka apua on joskus vaikea saada.”
Kannustavat sanat ilmaantuvat Mieli ry:n ylläpitämälle Tukinet-alustalle, jossa on hetki sitten alkanut NettiSaappaan chatti. Viestin kirjoittaja on yksi neljästä naisesta, jotka tutkivat keskittyneesti nuorten viestejä Matteuksenkirkolla sijaitsevassa Snellun nuorisotilassa Itäkeskuksessa.
Kirkon NettiSaapas etsii aikuista kuuntelijaa kaipaavia nuoria eri sosiaalisen median alustoilla. Tähän iltapäivystykseen osallistuvat Helsingin seurakuntayhtymän erityisnuorisotyönohjaaja Maria Anttila sekä NettiSaappaan vapaaehtoisina toimivat Heli Heikura, Lotta Salmi ja Mirka Renvall.
Chatin alkaessa mukana on viisi nimimerkeillä keskustelevaa nuorta, joista osa on päivystäjille tuttuja aikaisemmilta kerroilta. Keskustelun aikana nuorten määrä kasvaa kahdeksaan.
Vuoden ensimmäinen chat alkaa kuulumisten vaihdolla. Nuoret jakavat kokemuksiaan töiden ja opiskelun alkamisesta, uusien kavereiden löytymisestä ja työpaikan etsimisestä. Pian ajatustenvaihto haarautuu useisiin keskusteluihin, joista osa on nuorten ja muutama päivystäjien aloittamia.
– NettiSaappaan päivystyksissä ”Mitä kuuluu?” -tyylinen jutustelu jää yleensä vähemmälle kuin Saapas-vapaaehtoisten katupäivystyksissä. Nuoret menevät nopeammin siihen vaikeaan asiaan, jonka kanssa toivovat tulevansa nähdyiksi, Maria Anttila sanoo.
NettiSaappaan päivystys on juuri alkanut Snellun nuorisotiloissa Matteuksenkirkolla. Maria Anttila ja Lotta Salmi (etualalla) sekä Heli Heikura ja Mirka Renvall tutkivat keskittyneesti nuorten kirjoittamia viestejä.
Niin käy nytkin. Yksi nuorista kertoo olevansa tällä hetkellä ilman pysyvää kotia. Toinen mainitsee alkoholiongelmastaan ja toivoo löytävänsä harrastuksen, joka antaisi hänelle muuta tekemistä.
Mirka Renvall tarttuu asuntokysymykseen ja kartoittaa nuoren tilannetta. Käy ilmi, että nuorella on opiskelupaikka, joten lähtökohta kunnan tai kaupungin asunnon saamiseen on hyvä. Harrastusta kaipaavan nuoren kanssa Heli Heikura lähtee pohtimaan, millaiset harrastukset kiinnostaisivat tätä.
Muita keskustelunaiheita ovat muun muassa mielenkiintoiset ja hyödylliset podcastit ja äänikirjapalvelut, alkaneelle vuodelle asetetut tavoitteet, yksin viihtyminen, itkun helpottava vaikutus ja se, voisiko armeijassa hyväksi koetun säännöllisyyden tuoda nykyiseen arkeen.
Anttila kiinnittää huomiota siihen, että keskustelua ei synny vain nuorten ja päivystäjien välille, vaan nuoret tarttuvat myös toistensa aiheisiin ja kommentoivat niitä. ”Tiiän tunteen, itellä on ollut samoja”, yksi nuorista vastaa, kun toinen on kertonut vaikeista päivistä, joiden aikana väsymys ja ahdistus tuntuvat kaatuvan päälle.
Koululaisten ahdistus ja uupumus yleistyivät jo ennen koronaa
Espoolaiselle Joel Toivoselle, 26, nuorena koettu ahdistus on omakohtaisesti tuttua. Toivonen on työskennellyt elokuusta 2021 kokemusasiantuntijana Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) nuorisopsykiatrian johtoryhmässä.
Toivonen suorittaa parhaillaan sosionomin opintoja Metropolia-ammattikorkeakoulussa. Kymmenen vuotta sitten hän kävi elämässään syvällä, oman arvionsa mukaan lähellä kuolemaa.
– Olin ollut masentunut jo pitkään, vaikken tiennyt sitä. Elämässä oli tapahtunut kaikenlaista vanhempieni avioerosta lähtien. Nelivuotiaan pikkusiskon kuoleminen syöpään oli viimeinen tikki, johon koko elämäni romahti, Toivonen kertoo.
Samaan elämänvaiheeseen osui myös 16-vuotiaan Toivosen ensimmäisen parisuhteen päättyminen. Toivonen koki, että suhde epäonnistui hänen masentuneisuutensa takia.
Masennuksen vuoksi Toivosen koulunumerot olivat pudonneet yläluokkien aikana paljon. Hän tunsi itsensä epävarmaksi sosiaalisissa tilanteissa ja alkoi jättäytyä pois kavereiden menoista. Hän murehti usein tilanteita, joissa uskoi mokanneensa, sanoneensa tai tehneensä jotakin väärin.
Ajattelin, ettei sillä ole merkitystä, elänkö vai kuolenko tai mitä minulle tapahtuu.
– Joel Toivonen
Vaikeimpina aikoina elämän ja kuoleman välissä tuntui olevan vain ohut verho. Jokaista päivää varjosti harmaa pilvi, eikä millään tuntunut olevan merkitystä.
– Ajattelin, ettei sillä ole merkitystä, elänkö vai kuolenko tai mitä minulle tapahtuu. En tajunnut olevani avun tarpeessa, mutta onneksi äitini näki, että olin itsetuhoinen ja pakotti minut hakemaan apua, Toivonen sanoo.
Suomalaisten nuorten mielenterveysoireilu on lisääntynyt ja psyykkinen hyvinvointi heikentynyt koronapandemian aikana. Keväällä 2021 tehdyn kouluterveyskyselyn mukaan koronakuukaudet ovat lisänneet erityisesti tyttöjen masennusta ja ahdistusta vuoden 2019 mittaukseen verrattuna.
Koronakeväänä 2021 noin 30 prosenttia yläkoulun viimeisiä luokkia käyvistä tytöistä sekä lukioiden ja ammattikoulujen ensimmäistä ja toista lukuvuotta opiskelevista tytöistä koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta. Noin joka kolmas tyttö raportoi myös enemmän kuin kaksi viikkoa kestäneistä masennusoireista.
Koronakuukaudet lisäsivät myös poikien mielenterveysoireilua, vaikka muutos ei ollut yhtä voimakas kuin tytöillä. Nuorten poikien yleisin mielenterveysoire on masennus, josta kärsi 15 prosenttia lukiota käyvistä pojista. Ahdistusoireista kärsi noin kahdeksan prosenttia pojista.
Joka viides nuori kärsi mielenterveyden ongelmista jo ennen koronaa. Esimerkiksi kohtalainen tai vaikea ahdistus sekä koulu- ja opiskelu-uupumus ovat lisääntyneet vuoden 2013 jälkeen.
Hätätilanne näkyy nuorisopsykiatrian lähetteiden määrän kasvuna
Helsingin yliopistollisen sairaalan (Hus) ylilääkäri ja nuorisopsykiatrian linjanjohtaja Laura Häkkinen pitää mahdollisena, että tiedoilla nuorten yleistyvistä mielenterveysoireista on myös myönteinen puoli: hoitamatta jääneet nuorten mielenterveysongelmat tulevat nyt esiin ja ne tunnistetaan esimerkiksi kouluterveydenhuollossa entistä paremmin.
Vakavien mielenterveyshäiriöiden määrää korona-aika ei näy toistaiseksi lisänneen. Pandemian ensimmäisinä kuukausina nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon lähetteiden määrä väheni, mutta on palannut sen jälkeen entiselleen. Poikkeuksena ovat Häkkisen mukaan vakavat syömishäiriöt, joista kärsivien potilaiden määrä on lisääntynyt Husissa kahden koronavuoden aikana lähes 70 prosenttia.
Hieman pidemmällä aikavälillä tilannekuva näyttää toisenlaiselta.
Apua tarvitseva nuori saattaa jäädä yksin jopa kuukausiksi, kun häntä koskevia lähetteitä tehdään ja palautetaan.
Vuosina 2014–2020 nuorten psykiatrisen erikoissairaanhoidon lähetteiden määrä kasvoi Husin alueella lähes 90 prosenttia. Häkkisen mukaan nuorten potilaiden määrä ei kuitenkaan ole kasvanut, koska suuri osa lähetteistä ei täytä psykiatrisen erikoissairaanhoidon kriteereitä.
– Lähetteiden määrän voimakas kasvu saattaa kuvastaa nuorten perustason mielenterveyspalvelujen hätätilannetta. Moni nuori jää perusterveydenhuollossa ilman vaikuttavaa hoitoa, Häkkinen sanoo.
Häkkisen mukaan nuorten mielenterveyshoitojen järjestelmän pitäisi olla niin selkeä, että nuori saa heti tietää, mistä hän saa tarvitsemansa tutkimusnäyttöön perustuvan hoidon. Käytännössä nuorten mielenterveysavun järjestelmä on pirstaleinen ja palvelujen porrastaminen osittain epäselvää. Tämä johtaa tilanteisiin, joissa nuoren on vaikea saada selville, mihin hänen tulisi hakeutua saadakseen apua.
Nuorten lievien ja keskivaikeiden mielenterveysoireiden hoidosta vastaavia perusterveydenhuollon yksikköjä ovat kouluterveydenhuolto, toisen asteen opiskelijaterveydenhoito, nuorisoasemat ja terveyskeskukset. Joissakin kunnissa järjestelmä toimii Häkkisen mukaan selkeästi, toisissa ei. Esimerkiksi Helsingissä on linjattu, että keskivaikeat mielenterveysongelmat hoidetaan jatkossa nuorisoasemilla.
– Jollakin taholla pitäisi olla kokonaisvastuu nuorten mielenterveyspalvelujen järjestämisestä, mutta laki ei sano tarkasti, kenen vastuulla asia on. Tällä hetkellä noin puolet mielenterveysapua tarvitsevista nuorista ei ole hoidon piirissä, Häkkinen sanoo.
– Jollakin taholla pitäisi olla kokonaisvastuu nuorten mielenterveyspalvelujen järjestämisestä, mutta laki ei sano tarkasti, kenen vastuulla asia on, ylilääkäri Laura Häkkinen sanoo.
Häkkisen mukaan nämä nuoret jätetään käytännössä riittävän terveydenhoidon ulkopuolelle, vaikka nuorten mielenterveysoireiden hoitoon on olemassa käypä hoito -suositukset ja lievien mielenterveyshäiriöiden oikealla hoidolla on tutkimusten mukaan hyvä vaikuttavuus. Nykyään tiedetään myös, että lievempiä ahdistus- ja masennusoireita voitaisiin vähentää tarttumalla asioihin varhemmin ja käyttämällä vaikkapa mindfulnessin kaltaisia menetelmiä.
– Tilanne tuntuu väärältä ja erikoiselta. Emmehän jätä lapsen astmaakaan hoitamatta ja jää odottelemaan, että oireet pahenevat ja hän joutuu sairaalaan, Häkkinen sanoo.
Arkielämässä tapahtuneet muutokset selittävät nuorten oireilua
Asiantuntijat eivät tiedä varmasti, miksi nuorten vakavat syömishäiriöt ovat lisääntyneet koronakuukausien aikana. Laura Häkkisen mukaan lähetteiden lisääntymistä saattaa selittää se, että perheet ovat olleet koronakuukausina enemmän yhdessä.
– Koronakuukausien aikana vanhemmat ovat nähneet läheltä, miten vaikeaa nuorten syömisoireilu on, Häkkinen sanoo.
Muita mahdollisia selityksiä ovat esimerkiksi arkiliikunnan vähentyminen ja hygieniatoimenpiteiden korostaminen, jotka saattavat vahvistaa nuorten pakko-oireisuutta.
– Samaan suuntaan on ehkä vaikuttanut koulun ja harrastusten siirtyminen etäyhteyksien taakse. Tilanne, jossa omat kasvot näkyvät tietokoneen ruudulla, voi olla näille nuorille hankala, Häkkinen pohtii.
Koronakuukaudet ovat Häkkisen mukaan lisänneet monen sosiaalisesta jännittämisestä ja ahdistuksesta kärsivän nuorten oireilua. Etäopetusjaksot ovat olleet erityisen vaikeita neuropsykologisesti oireileville ja oppimishäiriöistä kärsiville nuorille.
Kevään 2020 pitkän etäkoulujakson jälkeen myös lastensuojeluilmoitukset lisääntyivät.
– Osalle nuorista perheiden lisääntynyt yhdessäolo oli hyvä juttu, mutta toiset joutuivat elämään tuon ajan vaativissa olosuhteissa, Häkkinen sanoo.
Tilanne tuntuu väärältä. Emmehän jätä lapsen astmaakaan hoitamatta ja jää odottelemaan, että oireet pahenevat.
– Laura Häkkinen
Helsingin yliopiston nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola tunnistaa nuorten yleistyneen mielenterveysoireilun taustalta useita yhteiskunnassa ja arjessa tapahtuneita muutoksia. Yksi niistä on nuorten yöunen tuntuva vähentyminen vuoden 2009 jälkeen.
– Lähes puolet nuorista nukkuu alle kahdeksan tuntia yössä. Se ei riitä vaan tekee maailmasta huomattavasti synkemmän paikan, Kosola sanoo.
Toinen muutostrendi on sosiaalisen median monimuotoistuminen ja älypuhelimien tunkeutuminen yhä syvemmälle nuorten arkeen. Kosola näkee tässä kehityksessä myös hyviä puolia. Sosiaalinen media voi auttaa niitä nuoria, joiden on hankalaa liittyä toisten joukkoon esimerkiksi kotipaikkakunnan syrjäisyyden tai toimintakyvyn rajoitusten vuoksi.
– Kehityksen varjopuoli on, että sosiaalisen median algoritmit lietsovat nuorten keskinäistä vertailua. Ulkopuolisuuden tunne voi vahvistua, kun yksinäiseksi itsensä tunteva nuori katsoo kännykästä, mitä kaikkea muut tekevät.
– Lähes puolet nuorista nukkuu alle kahdeksan tuntia yössä. Se ei riitä vaan tekee maailmasta huomattavasti synkemmän paikan, sanoo nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola.
Osa viime vuosina tehdyistä koulutusuudistuksista on Silja Kosolan mukaan ollut epäonnistuneita, koska uudistajat eivät ole ottaneet huomioon tutkittua tietoa ihmisen mielen ja aivojen kehittymisestä nuoruusiässä. Esimerkiksi ammattikoulureformissa nuoren itseohjautuvuus ymmärrettiin ja toteutettiin Kosolan mukaan väärin.
– Aivotutkimusten mukaan pitkän tähtäimen suunnitelmien tekoon tarvittava syiden ja seurausten hahmottaminen kehittyy vasta kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen. Kuitenkin jo 16-vuotiaalla toisen asteen opiskelijalla saattaa olla vain vähän oppitunteja, joissa opettaja on läsnä. Muuna aikana hänen odotetaan ohjautuvan itsenäisesti. Tämän vuoksi monen nuoren opinnot menevät pieleen, Kosola sanoo.
Virheitä on Kosolan mukaan tehty myös lukioissa, joissa nuoren opiskeluryhmä vaihtuu entistä useammin. Luokkayhteisöjen heikentyminen tekee porukkaan kiinnittymisen vaikeaksi erityisesti suurissa lukioissa.
Lukiolaisten odotetaan myös päättävän jo ensimmäisellä luokalla, mitä aineita he aikovat suorittaa ylioppilaskirjoituksissa.
– Tällaisilla uudistuksilla nuorten elämään tuodaan stressiä ja huolta, joka ei johda nopeaan valmistumiseen ja työelämään siirtymiseen, kuten poliittiset päättäjät toivovat. Sen sijaan uupuminen heti työuran alussa on entistäkin yleisempää, ja moni jää mielenterveyssyistä sairauseläkkeelle, Kosola sanoo.
Hoitoon pääsy ja paluu arkeen ovat mielenterveyspalvelujen kriittiset kohdat
Mielenterveysapua tarvitsevat nuoret ovat Silja Kosolan mukaan eriarvoisessa asemassa sen mukaan, miten hyvin perusterveydenhuollon ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon yhteistyö toimii heidän kotipaikkakunnallaan.
Kosola mainitsee ensin myönteisen esimerkin: joissakin kunnissa nuorisopsykiatria osallistuu jo hoidon varhaisessa vaiheessa nuoren tilanteen ja hoidon vaihtoehtojen pohtimiseen etäyhteyksien avulla.
– Jos yhteistyö puuttuu ja järjestelmä toimii huonosti, nuori voi joutua välikäteen, kun häntä koskevia lähetteitä tehdään ja palautetaan. Apua tarvitseva nuori saattaa jäädä yksin jopa kuukausiksi, Kosola sanoo.
Kosola tuntee myös tapauksia, joissa yksi apua etsivä nuori on kohdannut jopa 20 aikuista. Kosolan mukaan tällainen tilanne saa nuoren kokemaan, että hän ei ole riittävän arvokas, jotta auttaja jäisi hänen rinnalleen.
– Nuori saattaa myös ajatella, että hänen ongelmansa ovat joko liian vähäpätöisiä tai niin raskaita, että edes ammattilaiset eivät pysty auttamaan häntä.
Sosiaalinen media voi auttaa nuorta liittymään toisten joukkoon, mutta algoritmit saattavat myös vahvistaa vertailua ja ulkopuolisuuden kokemusta.
Yhteistyön toinen kriittinen kohta on Kosolan mukaan nuorisopsykiatrisen hoitojakson jälkeinen paluu arkielämään. Kosola tähdentää, että siirtymisen pitää tapahtua turvallisesti niin, että nuori tietää, kehen hän voi ottaa tarvittaessa yhteyden.
– Toivon, että tämä otetaan huomioon sote-uudistuksessa. Samoilla resursseilla asiat voi tehdä monella tavalla.
Kouluterveydenhuolto voisi Kosolan mukaan auttaa mielenterveysoireista kärsiviä nuoria merkittävästi, jos järjestelmä uudistettaisiin vastaamaan tämän päivän tarpeisiin. Kouluterveydenhuoltoa rakennettiin noin sata vuotta sitten, jolloin useimmat lapset kärsivät monenlaisista fyysisen terveyden ongelmista yksipuolisen ravitsemuksen, tartuntatautien ja puutteellisen hygienian vuoksi.
– Yleinen koulutustaso oli matala, ja tiedon levittämiseen oli vain vähän keinoja. Siksi koululääkäreiden tehtäväksi tuli jokaisen lapsen tarkastaminen ja perheiden neuvominen, Kosola sanoo.
Kosola uskoo, että lasten ja nuorten mielenterveyttä voitaisiin parantaa, jos koululääkärit, koulukuraattorit ja -psykologit voisivat keskittyä toistuvien tarkastusten sijasta niihin nuoriin, jotka tarvitsevat apua. Tällaisella linjalla on Kosolan mukaan myös Maailman terveysjärjestön WHO:n tuki.
– Neuvola- ja päiväkoti-iässä jokaisen lapsen tarkastamiselle on perusteet, koska sillä tavalla huomataan kehitysviiveitä. Tarkastusten jatkamiselle kouluiässä ei ole minkäänlaisia perusteita, eikä samanlaista käytäntöä ole enää missään muussa maassa, Kosola sanoo.
Nuorena saatu terapia kantaa vielä aikuisena
Elettiin syksyä 2011, kun 16-vuotias Joel Toivonen käveli Helsingin yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatriselle klinikalle ja aloitti terapian. Keskusteluissa terapeutin kanssa hän alkoi purkaa vaikeita tunteitaan ja kokemiaan pettymyksiä.
– Etukäteen jokainen tapaaminen terapeutin kanssa jännitti ja ahdisti, mutta jälkeenpäin tuntui, että olen tehnyt itselleni jotain hyvää, hän sanoo.
Terapiassa Toivonen opetteli tunnistamaan tilanteet, joissa kielteiset ajatukset menivät liian pitkälle ja harjoitteli vahingollisen ajatuskehän pysäyttämistä. Vähitellen hän oppi sanomaan itseään vahingoittaville ajatuksille ”ei”.
NettiSaapas laajenee uusille somealustoille Yhteisvastuukeräyksen tuella.
Seuraavana keväänä Toivonen aloitti lääkityksen, joka antoi tilaa ja voimia asioiden käsittelyyn. Hän tutustui myös kivaan tyttöön ja aloitti seurustelun.
– Seurustelu motivoi minua paranemaan ja nousemaan pois kuilusta, koska en halunnut, että uusi suhde loppuu pahan oloni vuoksi.
Toivonen jatkoi terapiaa 18-vuotiaaksi saakka. Hänen mukaansa keskusteluapu oli ensimmäinen askel itsetuntemukseen ja sen ymmärtämiseen, mitä hänen ympärillään oli tapahtunut.
Nuorena käyty terapia oli suureksi avuksi myös kaksi vuotta sitten, kun Toivonen masentui vaikeassa elämäntilanteessa.
– Tällä kertaa osasin hakea apua ajoissa. Otin vastaan kaiken mahdollisen avun: lääkkeet, keskusteluavun, vertaisryhmän ja nettiterapian, hän kertoo.
Tällaisilla uudistuksilla nuorten elämään tuodaan stressiä ja huolta, joka ei johda nopeaan työelämään siirtymiseen, kuten poliittiset päättäjät toivovat.
– Silja Kosola
Toivonen auttoi itseään myös kirjoittamalla ylös asioita, joiden vuoksi halusi elää. Näin löytyi elämäntavoitteita, joista osa on pieniä ja osa niin suuria, ettei hän tiedä, onnistuuko niiden saavuttamisessa.
– Se oli käännekohta, jossa aloin elää myös itseäni varten enkä pelkästään läheisten ja minulle tärkeiden ihmisten vuoksi. Opin motivoimaan itse itseäni. Positiivisten asioiden tavoitteleminen ja tekeminen on tehnyt elämästäni merkityksellistä, Toivonen sanoo.
Tykkäys tai kannustava kommentti kertoo, että nuori on tärkeä
Kun Saapas-chatin keskusteluaikaa on jäljellä 20 minuuttia, päivystäjät käyvät vilkkaasti täyttyneeseen ketjuun tulleet viestit läpi ja varmistavat, ettei yksikään nuoren kirjoittama kommentti ole jäänyt vastaamatta. Samalla, kun viimeisiä keskusteluketjuja lopetellaan, Mirka Renvall kiittää Saapas-tiimin puolesta kaikkia keskustelijoita ja toivottaa hyvää yötä.
NettiSaappaan päivystys jatkuu vielä tunnin ajan muilla sosiaalisen median alustoilla, kuten Tukinetin ylläpitämässä Nuorten foorumissa, Instagramissa ja Youtubessa. Siellä päivystäjät pyrkivät tavoittamaan ja tukemaan niitä nuoria, jotka eivät hakeudu auttamista varten suunnitelluille keskustelupalstoille.
Päivystäjät kiinnittävät huomiota erityisesti mielenterveyteen liittyviin keskustelunavauksiin. Ne tunnistaa esimerkiksi masennuksesta, yksinäisyydestä, syömishäiriöstä, koulukiusaamisesta, vaikeasta perhetilanteesta tai korona-arjen vaikeuksista kertovasta hashtagista.
– Netissä nuoret menevät usein nopeasti siihen vaikeaan asiaan, jonka kanssa toivovat tulevansa nähdyiksi, erityisnuorisotyönohjaaja Maria Anttila kertoo.
Nuorille NettiSaappaan läsnäolo näkyy Saappaan profiilin tekeminä tykkäyksinä ja kannustavina kommentteina, joita ilmaantuu heidän päivityksiensä ja puheenvuorojensa alle.
– Joskus nuori vastaa päivystäjän kommenttiin saman illan aikana, joskus nuoren vastaus tulee seuraavaan NettiSaappaan päivystykseen mennessä. Aina vastausta ei tule eikä tarvitsekaan, Maria Anttila sanoo.
Nuorten ja päivystäjien välille ei yleensä synny pitkiä tukisuhteita, mutta tarvittaessa päivystäjät neuvovat nuoria ja ohjaavat heitä saamaan yhteyden johonkin auttavaan tahoon.
– Suurin apu on usein se, että kuuntelemme nuorta, olemme hänelle läsnä siinä hetkessä ja otamme hänet todesta, Anttila sanoo.
Kun kello lähestyy iltakahdeksaa, NettiSaappaan päivystäjät tekevät yhteenvedon illan keskusteluista ja yhteydenotoista. Niissä kohdattiin kaikkiaan yksitoista nuorta: kuusi tyttöä tai nuorta naista, kolme poikaa tai nuorta miestä ja kaksi muunsukupuolista nuorta aikuista.
Keskustelunaiheiksi kirjataan ihmissuhteet, itsemurha, itsensä vahingoittaminen, koronatilanne, koulu ja opiskelu, armeija, työ ja työttömyys, mielenterveys, ongelmat kotona, parisuhde, päihteet, leipominen, suru, vanhemmat, yksinäisyys ja se, mistä nuori voi saada apua.
Seuraava NettiSaappaan päivystys järjestetään kuuden päivän päästä. Silloin päivystysvuorossa on Mäntyharjun Saapas-ryhmä.
– NettiSaapas pyrkii tavoittamaan ja tukemaan myös niitä nuoria, jotka eivät hakeudu keskustelupalstoille, Lasten ja nuorten keskuksessa työskentelevä Saapas-toiminnan suunnittelija Ville Viljakainen kertoo.
NettiSaapas saa lisää päivystäjiä helmikuussa alkavan Yhteisvastuukeräyksen varoilla
Helmikuussa alkava Yhteisvastuukeräys auttaa koronapandemian seurauksista kärsiviä lapsia ja nuoria Suomessa sekä maailman katastrofialueilla. Keräyksen kotimaisena kumppanina on Lasten ja nuorten keskus, jossa kehitetään ja laajennetaan erityisesti 15–19-vuotiaita nuoria tukevia jalkautuvia ja matalan kynnyksen palveluita.
Keräysvaroilla koulutetaan lisää NettiSaappaan vapaaehtoisia sekä perustetaan uusia päivystysryhmiä. Toiminta laajenee myös nykyistä useammille somealustoille. Tällä hetkellä NettiSaapas toimii Suomi24:llä, YouTubessa, Instagramissa, TikTokissa sekä Tukinet.net -alustalla SaapasChatissa.
Samalla seurakuntien työntekijöitä ja Saapas-toiminnan vapaaehtoisia koulutetaan kohtaamaan nuorten mielenterveyden haasteita ja tukemaan nuoria erilaisissa mielen hyvinvointia kuormittavissa tilanteissa.
Perinteinen KatuSaapas -työ laajenee keräyksen avulla kymmenelle uudelle paikkakunnalle. Lisäksi tämän vuoden aikana pilotoidaan uutta KouluSaapas-toimintamallia, jossa vapaaehtoiset aikuiset osallistuvat koulujen arkeen juttelemalla nuorten kanssa ja kuuntelemalla heitä.
Keräysvaroilla kehitetään ja laajennetaan myös nuoria tukevaa Moottoripaja-toimintaa ja lapsiperheitä auttavaa Perheystävä-toimintaa.
Korjattu 31.1. klo 16.10 Lasten ja nuorten keskuksen Moottoripaja-toiminta on avointa kaikille nuorille.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Kirje kouluampumista suunnitelleelle ystävälleni
PuheenvuorotEnsimmäinen ajatukseni oli, että sinä sitten kumminkin onnistuit, Hilkka Olkinuora kirjoittaa.
