Elokuvan pääosissa ovat Jessica Grabowsky ja Jakob Öhrman. Grabowskyn näyttelemä Rakel suhtautuu varauksella puolisonsa näkyihin ja tekoihin.
Kristalliarkki ei tullutkaan – Valitut-elokuva kertoo lahkosta, jossa uskonnonharjoitus sai todella outoja muotoja
Tornionjokilaaksossa 1930-luvulla vaikuttanut korpelalaisuus julisti paratiisin vapautta kaikille. Tanssi, kiroilu ja seksi eivät olleetkaan syntiä.
Ruotsissa Tornionjokilaakson meänkielisessä lestadiolaisyhteisössä kuohuu. Köyhä ja ylenkatsottu väki tulee herätykseen, kun kiertävä maallikkosaarnaaja Toivo Korpela (Samuli Niittymäki) profetoi. Pian Korpela opetuksineen kuitenkin ajautuu törmäyskurssille kirkon kanssa ja joutuu seuraajiensa pettymykseksi palaamaan Suomeen.
Hengellisen johtajan jättämä tyhjiö täyttyy, kun kaksi paikallista miestä, Teodor (Jacob Öhrman) ja Hannes (Sampo Sarkola), alkavat vuorostaan saada viestejä Jumalalta. Ensin vastustetaan uutta raamatunkäännöstä, jonka Jumala ilmoittaa olevan hävityksen kauhistus. Pian odotetaankin jo lopunaikoja, ja Jumala lupaa omilleen, että nämä tullaan hakemaan järven jäältä kristalliarkilla Palestiinaan.
Pieni vilusta hytisevä, taivaalle tähyilevä valittujen joukko jäällä pohjoisen jylhissä maisemissa on yksi monista mieleen jäävistä kuvista Valitut-elokuvassa. Tämä Jon Blåhedin ohjaus on ensimmäinen meänkielinen pitkä draamaelokuva. Elokuva perustuu tositapahtumiin, 1930-luvulla seudulla vaikuttaneen korpelalaisuutena tunnetun liikkeen vaiheisiin.
Kuten arvata saattaa, kristalliarkkia ei tule. Käy samoin kuin monessa omaa, eksklusiivista pelastussanomaansa julistaneessa lahkossa on kautta historian käynyt: sanoma on muokattava uudestaan tilanteeseen sopivaksi ja seuraajat vakuutettava sen totuudesta.
Niinpä Teodor saa uuden ilmoituksen tai oivalluksen: hän on Kristus ja haluaa tuoda paratiisin vapautta kaikille. Jumala ei ole luonut syntiä, joten kaikki, mitä lahkolaiset tekevät, on Jumalan siunaamaa. He kirmailevat lapsekkaissa leikeissä ja tanssivat, hokevat yhteen ääneen kirosanoja kuin mantroja, juopottelevat ja harrastavat vapaata seksiä – tekevät siis kaikkea sitä, mitä kirkko ja lestadiolainen herätysliike pitävät syntinä.
Elokuvassa näytetään myös se, mistä korpelalaisuus on jäänyt historiaan: uskonystävien häpykarvojen kampaaminen ja takapuolen puhdistaminen pullasudilla.
Elokuvan keskushenkilö on Teodorin opettajavaimo Rakel, jonka mielenliikkeet Jessica Grabowsky välittää uskottavasti ja koskettavasti. Hänen ilmeikkäiltä kasvoiltaan voi lukea turhautumisen, huolen ja surun. Päättäväinen Rakel on yhteisössä ainoa, joka tuntuu suhtautuvan varauksella yhä oudommaksi ja vahingollisemmaksi muuttuvaan touhuun. Miehelleen hän ei mahda mitään, mutta tytärpuoltaan hän suojelee kaikin tavoin.
Korpelalaisuuden syntyä ja sen herättämää hurmosta on jälkeenpäin selitetty sen aikaisilla oloilla. 1930-luku oli epävarmaa aikaa. Elettiin laman kurimuksessa ja sodan odotuksessa. Meänkielisen vähemmistön elämä oli näköalatonta, eivätkä monet osanneet ruotsia, joka oli kirkon ja viranomaisten kieli.
Kun ahdingossa ja synnintunnossa elävälle ihmiselle julistetaan, että juuri hän on valittu ja vapaa, ei ihmetytä, että hän lähtee seuraamaan sellaista ilosanomaa. Elokuvassa Teodor sanookin, että hän haluaa tuoda köyhän väen elämään tarkoitusta ja jotakin, mihin uskoa, sekä vapauttaa ihmiset siitä tuskasta ja painosta, jonka alla he ovat joutuneet elämään.
Valitut elokuvateattereissa 21.3. alkaen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Marttyyripappi Dietrich Bonhoefferista kertova elokuva on kuin saarna
HengellisyysBonhoeffer: Pastor. Spy. Assassin. -elokuva muistuttaa ajankohtaisesti siitä, miten harhaan kristityt voivat mennä vallanpitäjiä myötäillessään.
