Unissasaarnaaja Maria Åkerblom kiinnostaa taas – åkerblomilaisuutta tutkinut entinen piispa ei yllättyisi, jos vastaava lahko syntyisi nyt
Marian paratiisi -elokuvassa Maria Åkerblomia näyttelee Pihla Viitala.

Marian paratiisi -elokuvassa Maria Åkerblomia näyttelee Pihla Viitala.

Unissasaarnaaja Maria Åkerblom kiinnostaa taas – åkerblomilaisuutta tutkinut entinen piispa ei yllättyisi, jos vastaava lahko syntyisi nyt

Maria Åkerblom oli aikansa puheenaihe, josta hänen seuraajansa vaikenivat. Zaida Bergrothin Marian paratiisi -elokuva kuvaa elämää suljetussa yhteisössä.

Köyhän perheen tyttö lähetetään 5-vuotiaana varakkaaseen kasvattiperheeseen. Murrosiässä tyttö alkaa saarnata unenkaltaisessa tilassa. Hänen ympärilleen syntyy seuraajien joukko, joka on valmis myymään omaisuutensa ja seuraamaan johtajaansa vaikka Palestiinaan, Luvattuun maahan asti.

Nainen tekee tai saa ainakin muut tekemään rikoksia ja on välillä mielisairaalassa ja vankilassa. Myöhemmin hänestä tulee parkettialan yrittäjä ja koirankasvattaja, jolla on näyttävä tyyli, erikoinen kotitalo salahuoneineen ja lemmikkinä kaksi leijonaa. Kuulostaa Hollywood-elokuvan käsikirjoitukselta, mutta suurin piirtein näin Maria Åkerblomin (1898–1981) elämä todella meni.

4. lokakuuta ensi-iltansa saava Zaida Bergrothin ohjaama Marian paratiisi -elokuva ammentaa Maria Åkerblomin erikoisesta elämästä. Elokuva perustuu osittain tositapahtumiin, mutta aikajännettä ja monia yksityiskohtia on muutettu. Elokuvan keskiössä on fiktiivinen hahmo, Maria Åkerblomin teini-ikäinen seuraaja Salome.

Åkerblomin elämäntarinan ja åkerblomilaisuuden paras asiantuntija, teologian tohtori, Porvoon entinen piispa ja 1980-luvulla kulttuuriministerinäkin toiminut Gustav Björkstrand ei ihmettele, miksi Suomen tunnetuimman unissasaarnaajan tarina kiinnostaa yhä.

– Maria Åkerblomilla oli dramaattinen elämä. 1920-luvulla hänen liikkeensä oli skandaali ja kaikkien huulilla. Hän karkasi junasta, jolla häntä oltiin viemässä oikeuden eteen, hän oli mielisairaalaassa ja vaikka mitä. Hän ei kiinnostanut pelkästään paikallisesti, vaan hänestä kirjoitettiin Ruotsissa asti, Björkstrand sanoo.

Osa Maria Åkerblomin saarnojen rekvisiittaa oli sänky. Myös Marian paratiisi -elokuvassa hän nousee välittämään jumalallisia viestejä sängyltään.

Osa Maria Åkerblomin saarnojen rekvisiittaa oli sänky. Myös Marian paratiisi -elokuvassa hän nousee välittämään jumalallisia viestejä sängyltään.

Vankilatuomio pysäytti liikkeen kasvun

Gustav Björkstrand kuuli jo lapsena juttuja Maria Åkerblomista. Åkerblomin ympärille muodostunut uskonnollinen yhteisö syntyi Kokkolassa, mistä myös Björkstrand on kotoisin.

– Myöhemmin mietin, että miten on mahdollista, että vakaat maanviljelijät lähtivät hänen seuraajikseen, antoivat vääriä valoja ja osallistuivat jopa rikoksiin, Björkstrand kertoo.

Björkstrand teki Åkerblomista ensin historian ja kirkkohistorian pro gradu -tutkielmat, sitten lisensiaatintyön ja väitöskirjan. Vuonna 1976 ilmestynyt väitöskirja keskittyi tutkimaan åkerblomilaisuutta uskonnollisena liikkeenä. Väitöstilaisuuden kynnyksellä Björkstrand sai eräästä asianajotoimistosta kirjeen, jossa vaadittiin, ettei tutkimusta saa julkaista tai Björkstrand joutuu maksamaan suuret sakot. Toimeksiantaja oli Maria Åkerblom. Väitöstilaisuus kuitenkin pidettiin, eikä tutkimuksen julkaisusta seurannut rikostutkintaa tai muuta.

Hän ei kiinnostanut pelkästään paikallisesti, vaan hänestä kirjoitettiin Ruotsissa asti.

Kun Maria Åkerblom oli kuollut, Björkstrand kirjoitti hänestä kirjan. Åkerblomin persoonaan keskittyvä Maria Åkerblom: elämän ja kuoleman lähettiläs (Schildts) ilmestyi vuonna 2011.

Marian paratiisin teossa on hyödynnetty Björkstrandin tutkimustyötä, mutta itse elokuvaa hän ei ole vielä nähnyt.

– Kun elokuvaa tehtiin, tapasin kyllä näyttelijöitä, ja he saivat kysyä minulta Mariasta.

Tutkimustensa kohdetta Gustav Björkstrand ei koskaan tavannut, useista yrityksistä huolimatta. Väitöskirjaansa varten hän kuitenkin haastatteli lähes 200 ihmistä, jotka olivat liikkeessä mukana tai muuten tekemisissä sen kanssa. Aineistona Björkstrandilla olivat myös esimerkiksi oikeudenkäyntipöytäkirjat, jotka liittyivät Maria Åkerblomiin ja åkerblomilaisiin. Vuosina 1919–1928 Åkerblomia syytettiin muun muassa kirkkolain rikkomisesta, erään maanviljelijän ampumisesta, myymälävarkauksista ja hänen seuraajiaan esimerkiksi nimismies Ernst Veneliuksen murhayrityksestä. Venelius oli tutkinut Åkerblomin toimintaa Kokkolassa.

Vuonna 1928 Åkerblom tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen murhayrityksestä ja väärään valaan yllyttämisestä. Hän istui tuomiotaan Hämeenlinnan naisvankilassa. Oikeudenkäynneissä Åkerblom tiettävästi kiisti aina kaiken.

– Olen käynyt läpi 10 000 sivua oikeudenkäyntipöytäkirjoja ja sanoisin, että asia on kyllä ihan selvä. Hän oli syyllinen, Björkstrand toteaa.

Sänky kirkossa ja nainen valkeissa vaatteissa

Köyhään perheeseen syntyneen Maria Åkerblomin isän kerrotaan olleen ”vapaa-ajattelija” ja äidin uskonnollinen. Perheessä, jossa Åkerblom oli murrosikäisenä töissä, oli uskovia ihmisiä ja käytiin kirkossa. Hän oppi nopeasti, muisti asiat hyvin ja imi vaikutteita.

Ensimmäiset saarnansa Maria Åkerblom piti 19-vuotiaana kotimökissään, mutta maine levisi pian. Ihmiset uskoivat, että ikäistään nuoremman näköinen Maria valkeissa vaatteissa todella profetoi ja hänet kutsuttiin puhumaan kirkoissa ja rukoushuoneissa. Alttarille tuotiin sänky, jossa hän makasi lakanan alla ja nousi sitten saarnaamaan eräänlaisessa horrostilassa – tai näin hän ainakin sujuvasti näytteli.

Maria Åkerblom alkoi saarnata vuonna 1917, ennen sisällissotaa.

Maria Åkerblom alkoi saarnata vuonna 1917, ennen sisällissotaa.

– Sisällissodan jälkeen nuoret valkoiset kävivät kuuntelemassa Åkerblomia, ihastuivat ja pyysivät häntä lähtemään Pohjanmaalle. Se oli herätysliikkeille otollista maaperää, Björkstrand kertoo.

Yksi Åkerblomin puheista vakuuttuneista oli metsänhoitaja Eino Vartiovaara. Hän adoptoi 20-vuotiaan Åkerblomin ja he asettuivat Kokkolaan. Vartiovaarasta tuli Maria Åkerblomin ympärille syntyneen uskonnolliseen liikkeen toinen johtohahmo ja rikoskumppani. Vartiovaara tuomittiin 12 vuodeksi vankeuteen yllytyksestä murhaan ja väärään valaan, sillä myös hänen uskottiin olevan Veneliuksen murhayritysten takana.

Unissasaarnaajat vetosivat vaikeina aikoina

Maria Åkerblom kokosi ensin satoja, myöhemmin jopa tuhansia kuulijoita Helsingissä, Uudellamaalla ja Pohjanmaalla. Hänen puheensa olivat kansantajuisia ja niitä leimasi lopun ajan tunnelma. Sellaisissa tunnelmissa Åkerblom seuraajineen muutti myös Kokkolasta Helsinkiin.

– Kokkolaa alettiin pitää suurin piirtein Sodomaa ja Gomorraa vastaavana paikkana ja Åkerblom halusi viedä seuraajansa Luvattuun maahan ennen kuin viimeinen päivä koittaa. Åkerblom joutui kuitenkin vankilaan, eivätkä hänen seuraajansa koskaan päässeet Helsinkiä pidemmälle, Gustav Björkstrand sanoo.

Kirkon piirissä Åkerblomiin suhtauduttiin kaksijakoisesti. Kun hän aloitti saarnaajana, papit olivat saattaneet avata hänen puhetilaisuuksiaan tai olla ehdottamassa veisattavia virsiä. Ainakin arkkipiispa Gustaf Johansson yritti estää Åkerblomin toiminnan. Arkkipiispa ja Åkerblom tapasivat, kun Johansson oli Kokkolassa piispantarkastuksella.

Maria Åkerblom Kammion mielisairaalassa 1924.

Maria Åkerblom Kammion mielisairaalassa 1924.

– Johansson oli sitä mieltä, että naisen tehtävä oli avioitua ja hoitaa kotia, ei saarnata. Maria Åkerblom siteerasi hänelle Joelin kirjaa, jossa mainitaan profetoivat tyttäret.

Unissasaarnaajana Maria Åkerblom ei ollut ainoa lajissaan. Björkstrandin mukaan vastaavia saarnaajia oli 1900-luvun alussa useita.

– Oli sellaisia julistajia kuin Helena Konttinen ja Karolina Utriainen. Siihen aikaan naisesta ei voinut tulla pappia, mutta hänestä saattoi tulla unissasaarnaaja.

Sisällissotaa edeltänyt ja sitä seurannut aika ja köyhyys saivat ihmiset hakemaan turvaa ja lohtua uskonnosta ja karismaattisista johtajista.

– Tällaisia liikkeitä syntyy, kun on jollakin tavalla rauhaton tilanne. Niitä syntyi myös kylmän sodan aikana. Nyt turvattomuuden tunnetta luo esimerkiksi ilmastonmuutos. En yllättyisi, jos jokin vastaava liike syntyisi nyt, Björkstrand sanoo.

Kaksijakoinen persoona ja ikuinen arvoitus

Maria Åkerblomin vankilassa viettämät vuodet pienensivät åkerblomilaisten joukkoa kahteen kolmasosaan siitä, mitä se parhaimmillaan oli. Jotkut kuitenkin pysyivät hänelle uskollisena Åkerblomin kuolemaan asti. Kun Åkerblom vapautui vankilasta vuonna 1933, hänen uransa julkisesti saarnaavana päättyi ja hänestä tuli parkettialan yrittäjä ja kennelin pitäjä, joka emännöi kotonaan Villa Toivolassa Meilahdessa prameita juhlia.

Marian paratiisi -elokuvassa åkerblomilaisuus esitetään liikkeenä, jonka jäsenet eivät saaneet paljoa olla tekemisissä muiden kanssa tai puhua siitä, mitä liikkeen sisällä tapahtuu. Björkstrandin mukaan tämä pitää paikkansa.

– Kun haastattelin ihmisiä tutkimustani varten, heille oli tärkeää, ettei heidän identiteettinsä paljastu. He saattoivat sanoa, etteivät ole puhuneet näistä asioista edes lapsilleen.

Siihen aikaan naisesta ei voinut tulla pappia, mutta hänestä saattoi tulla unissasaarnaaja.

Muusta maailmasta eristäytyminen teki liikkeestä lähtemisen vaikeaksi.

– Tällaiset piirteet ovat tyypillistä joillekin uskonnollisille liikkeille, kuten Jehovan todistajille ja mormoneille, Björkstrand huomauttaa.

Toisten mielestä Maria Åkerblom oli lämminsydäminen hyväntekijä, toisten mielestä ihmisiä manipuloiva huijari ja rikollinen, jonka johtamassa liikkeessä ei kaihdettu väkivaltaa eikä pelottelua.

Gustav Björkstrand on keskustellut Åkerblomista psykiatrian asiantuntijoiden kanssa.

– Kyllä minä kaiken sen pohjalta ajattelen, että hän oli psykopaatti. Hänessä oli ikään kuin kaksi persoonaa, kuten hän itsekin joskus oli sanonut. Toinen haluaa palvella Jumalaa ja toinen jotain ihan muuta.

Björkstrand luonnehtii Maria Åkerblomia myös teräväksi liikenaiseksi ja karismaattiseksi henkilöksi, jolla kiistatta oli voimakas vaikutus ihmisiin. Paljon pysyy ikuisena arvoituksena.

Kun kaksi leijonanpentua Korkeasaaressa tarvitsi sijaisemoa vuonna 1941, koirankasvattaja Maria Åkerblom tarjoutui apuun. Pennut muuttivat Villa Toivolaan Meilahteen.

Kun kaksi leijonanpentua Korkeasaaressa tarvitsi sijaisemoa vuonna 1941, koirankasvattaja Maria Åkerblom tarjoutui apuun. Pennut muuttivat Villa Toivolaan Meilahteen.

Unissasaarnaaja, koirankasvattaja ja yrittäjä

  • Ida Maria Åkerblom syntyi 14.9.1898 Snappertunassa Raaseporissa. Vanhemmat olivat köyhiä mäkitupalaisia. Köyhyyden vuoksi yhdeksän lasta lähetettiin jo nuorena töihin muualle.
  • Näki ensimmäiset enneunensa 1913 ja piti ensimmäiset unisaarnansa vuonna 1917. Yksi veljistä piti tätä sairaana piirteenä ja toimitti sisarensa tutkittavaksi Kammion mielisairaalaan.
  • Muutti Kokkolaan 1918. Metsänhoitaja Eino Vartiovaara oli tutustunut Åkerblomiin ja adoptoi tämän. Tuolloin oli laillista adoptoida alle 21-vuotiaita.
  • Maria Åkerblom seuraajineen muutti Helsinkiin 1923 ja osti Villa Toivolan Meilahdesta. Rahat saatiin mm. yhteisön jäsenten maatilojen myynnistä.
  • Tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankilaan 1928. Maria Åkerblom onnistui pakenemaan sekä poliisivankilasta että Hämeenlinnan naisvankilasta.
  • Vapautui vankilasta ja asettui asumaan Villa Toivolaan vuonna 1933. Hänestä tuli arvostettu koirien kasvattaja ja parkettiajan yrittäjä, jonka yritys pääsi uusimaan myös Presidentinlinnan parkettilattiat.
  • Vuonna 1941 Maria Åkerblom tarjosi kodin kahdelle Korkeasaaren orvoksi jääneelle leijonanpennulle.
  • Maria Åkerblom kuoli alkoholisoituneena Helsingissä 25.2.1981. Hänet on haudattu Honkanummen hautausmaalle.
  • Åkerblom ja hänen ympärilleen syntynyt uskonnollinen liike ovat kiehtoneet ihmisiä pitkään. Ennen Marian paratiisi -elokuvaa hänestä on tehty ainakin tv-dokumentti, näytelmiä ja rikosromaani.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi