Kristittykin voi meditoida ja harhailevasta mielestä voi oppia, uskoo hengellinen ohjaaja Pekka Yrjänä Hiltunen
Kun yrittää hiljentyä, meditoida tai rukoilla, mieleen tulee helposti kaikenlaista muuta. Tunteita ja ajatuksia voi kuitenkin oppia tunnistamaan.

Kun yrittää hiljentyä, meditoida tai rukoilla, mieleen tulee helposti kaikenlaista muuta. Tunteita ja ajatuksia voi kuitenkin oppia tunnistamaan.

Kristittykin voi meditoida ja harhailevasta mielestä voi oppia, uskoo hengellinen ohjaaja Pekka Yrjänä Hiltunen

Pekka Yrjänä Hiltunen puhuu Minä olen -messuilla kristillisestä meditaatiosta ja hengellisestä ohjauksesta.

1. Pekka Yrjänä Hiltunen, olet retriitinohjaaja ja hengellinen ohjaaja ja vedät Minä olen -messuilla meditaatioharjoituksen sekä puhut kristillisestä meditaatiosta ja hengellisestä ohjauksesta. Voiko kristitty meditoida ilman pelkoa siitä, että valaistuu?

– Meditoida-verbiä käytettiin Raamatun latinankielisessä käännöksessä jo 300–400-lukujen taitteessa. Suomeksi se on käännetty sanalla ’’tutkiskella’’. Meditaatio on siis vanha, peruskristillinen termi.

– Kristillistä meditaatiota on monenlaista. Kristilliseksi meditaation tekee sen kehys ja tavoite. Kristillisessä meditaatiossa haetaan suhdetta Jumalaan, ei niinkään mietiskellä asioita. Tavoitteena ei ole valaistuminen vaan se, että joku valaisisi minut. Ei tarvitse löytää omaa täydellisyyttä, vaan voi tulla osalliseksi Kristuksen täydellisyydestä. Meditaatio ei pelasta ihmistä vaan auttaa selviämään. Se voi auttaa minua ja lähimmäisiäni.

2. Pitääkö mietiskellessä ajatella koko ajan Jumalaa, ja mitä sitten, jos alankin miettiä tekemättömiä töitä?

– Jos aloittaa mietiskelyn, meditaation tai vaikka rukouksen, kannattaa aluksi yrittää kerätä tarpeettomat ajatukset sivuun. Kaikenlaisia impulsseja tulee, esimerkiksi roskat pitäisi viedä, mutta pitää ajatella, että ei nyt näitä.

Hengellinen ohjaaja on ikään kuin hengellisen vaelluksen peili, joka auttaa näkemään asioita ulkopuolelta.

– Kun mieli pörisee, siinä tutustuu itseensä. Tunteita tulee, ja ne ehdottavat tekoja. Pitää tunnistaa, ovatko ne tarpeettomia vai tarpeellisia. Vaikka olisi mietiskellyt vuosikymmeniä, ei voi välttyä siltä, että kaikenlaisia ajatuksia tulee. Ihminen voi kuitenkin oppia selättämään jonkin tunnetilan tai pinttymän.

3. Mihin ihminen tarvitsee hengellistä ohjausta?

– Luterilaisessa kirkossamme ei ole sellaista gurua, joka sanoisi sinulle, mitä pitää tehdä. Hengellinen ohjaaja kysyy, miten sinulla menee, kuuntelee ja esittää oikeita kysymyksiä. Hän ehdottaa, muttei varsinaisesti ohjaa. Hengellinen ohjaaja on ikään kuin hengellisen vaelluksen peili, joka auttaa näkemään asioita ulkopuolelta. Ennen kaikkea hengellisen ohjaajan pitää kuunnella.

Hengellinen ohjaaja voi kävellä eteesi periaatteessa missä vaan. Hän ei ole mikään guru, vaan ihminen, johon on helppo luottaa, sanoo Pekka Yrjänä Hiltunen.

Hengellinen ohjaaja voi kävellä eteesi periaatteessa missä vaan. Hän ei ole mikään guru, vaan ihminen, johon on helppo luottaa, sanoo Pekka Yrjänä Hiltunen.

4. Pitäisikö kaikilla olla hengellinen ohjaaja?

– Olisi kiva, jos olisi, mutta ei ole helppo löytää sellaista ohjaajaa, johon luottaa. Hengellinen ohjaaja voi vain kävellä eteesi. Mitään gurua ei pidä etsiä. Olisi hyvä, että hengellisellä ohjaajalla olisi pitkä kokemus elämästä ja hän olisi käsitellyt vähän itseänsä ja omaa elämäänsä.

– Hengellinen ohjaus ei ole opillista opettamista, eikä ohjaajan tarvitse ajatella samalla tavalla kuin sinä. Ohjaaja voi kuitenkin olla avoin siinä, millaista polkua hän on kulkenut.  Hengellistä ohjausta voi tapahtua, kun juttelet jonkun kanssa tai kun jokin – vaikka hyvä kirja – puhuttelee sinua. 

5. Mikä on sinulle pyhää?

– Jumala, erityisesti silloin, kun koen, että Hän tulee lähelle. Silloin tunnen olevani ehjä ihminen ja tiedän paikkani maailmassa. Tai saatan tuntea olevani ihan rikki, mutta läsnä, sillä minut on huomattu. Minä olen tässä ja Sinä siinä. 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi