null Kun sairaalapappi tapaa koronapotilaan, hänen päällään ovat samat suojavarusteet kuin hoitajilla – ”Kun ihmisestä näkyvät vain silmät, kommunikointi on vaikeaa”

Meilahden sairaalan sairaalapapin Anne-Maria Oikarisen mukaan pandemia vaikuttaa koko sairaalan arkeen. Esimerkiksi vierailuaika on nyt vain viisitoista minuuttia.

Meilahden sairaalan sairaalapapin Anne-Maria Oikarisen mukaan pandemia vaikuttaa koko sairaalan arkeen. Esimerkiksi vierailuaika on nyt vain viisitoista minuuttia.

Kun sairaalapappi tapaa koronapotilaan, hänen päällään ovat samat suojavarusteet kuin hoitajilla – ”Kun ihmisestä näkyvät vain silmät, kommunikointi on vaikeaa”

Tarttuvan taudin vaatima eristys lisää koronapotilaiden yksinäisyyttä ja hätää. Myös omaisille aika on hyvin raskasta.

Koronapandemian alku on jäänyt lähtemättömästi Vantaan Peijaksen sairaalapapin Matti Hanhisuanton mieleen. Erityisesti ne ensimmäiset kuukaudet, jolloin sairaalaan alettiin tuoda todella huonokuntoisia potilaita, eikä taudista tiedetty paljoakaan.

− Alku oli vauhdikas ja sekavakin, kuten varmaan joka paikassa, kun tilanne oli uusi ja outo. Ei oikein tiedetty, mitä tapahtuu ja miten potilaita voitaisiin auttaa. Työtehtäviini kuuluu työnohjaus ja kriisityö henkilökunnan kanssa, ja epätietoisuus ja hämmennys nousivat keskusteluissa esiin, Hanhisuanto muistelee.

Siitä, kun koronaa ensimmäisen kerran Suomessa havaittiin, on kulunut kohta kaksi vuotta. Pandemia-aallot ovat seuranneet toisiaan, vaikka välillä tilanne helpotti. Nyt teho-osastot ovat jälleen täynnä.

Jorvin sairaalapappi Henrik Honkanen käy potilaan luona aina kutsusta. Honkanen on ollut Jorvissa sairaalapappina 15 vuoden ajan. Koronapotilaita hän tapaa suojavarusteissa.

Jorvin sairaalapappi Henrik Honkanen käy potilaan luona aina kutsusta. Honkanen on ollut Jorvissa sairaalapappina 15 vuoden ajan. Koronapotilaita hän tapaa suojavarusteissa.

Koronapotilaiden hoito on pääkaupunkiseudulla keskitetty Helsingin Meilahteen ja Espoon Jorviin. Vantaan Peijaksessa heitä on aika ajoin kaupunginsairaalan akuuttigeriatrisen yksikön eristyshuoneessa, ei enää teholla. Koronapotilaiden tapaamista varten papit noudattavat samoja turvatoimia kuin muukin sairaalan henkilökunta.

– Osastoille ei mennä noin vain, vaan potilaan pyynnöstä ja siten kuin se sopii potilaan hoitoon. Käytämme suojavaatetusta. Keskusteluja käydään sen mukaan, miten potilas pystyy ja jaksaa, Jorvin sairaalapappi Henrik Honkanen kertoo.

Omaiset saavat viipyä sairaalassa vain hetken

Pandemia vaikuttaa paitsi koronapotilaiden myös muiden potilaiden ja työntekijöiden arkeen. Alussa sairaaloissa oli tiukka vierailukielto. Nyt omaiset saavat vierailla potilaiden luona viidentoista minuutin ajan.

Aiemmin papit pystyivät kiertelemään osastoilla ja yleisissä tiloissa, mutta nyt he tulevat potilaan luo erikseen pyydettäessä. Osa tapaamisista hoidetaan puhelimella tai videopuheluilla, ja etäyhteyspalvelu Teams on tullut tutuksi.

– Korona-aikana sairaalaan joutuminen tarkoittaa aikaisempaan verrattuna monenlaista eristystä. Tämä on ollut potilaille ja omaisille hyvin raskasta, Meilahden sairaalapappi Anne-Maria Oikarinen sanoo.

Vaikein tilanne on tietenkin koronapotilaille.

− Koronapotilaan ahdistusta lisää tartuntataudin vaatima eristys ja siitä seuraava syvä yksinäisyys. Papinkin hän kohtaa vain suojavarusteiden läpi, Oikarinen sanoo.

Peijaksen sairaalappi Matti Hanhisuanto kertoo, että yhteistyö henkilökunnan kanssa on sujunut korona-aikana hyvin. Hän toimii sairaalassa myös henkilökunnan tukena.

Peijaksen sairaalappi Matti Hanhisuanto kertoo, että yhteistyö henkilökunnan kanssa on sujunut korona-aikana hyvin. Hän toimii sairaalassa myös henkilökunnan tukena.

Jos potilas on teholla, hän on yleensä hengityskoneessa eikä pysty puhumaan. Koska korona iskee voimalla keuhkoihin, puhuminen voi olla hankalaa myös muille kuin hengityskoneessa oleville. Tilannetta vaikeuttavat happinaamarit, maskit ja suojavisiirit.

− Kun ihmisestä näkyvät vain silmät, kommunikointi on vaikeaa, Matti Hanhisuanto sanoo.

Puhumisen sijaan tai rinnalla käytetään eleitä ja ilmeitä, joskus kirjoittamista. Se, että pappi tulee lähelle, vaikkakin turvaetäisyyden päähän, on tärkeää. Läsnäolo lohduttaa.

− Monet haluavat jutella papin kanssa toipumisvaiheessa, kun kunto on parempi. Siinä voi tulla puhe myös kuoleman läheisyydestä, Henrik Honkanen sanoo.

Mitä jos en selviäkään?

Korona, kuten muukin vakava sairastuminen, on ihmiselle kriisi, jossa myös kuolemanpelko on läsnä. Anne-Maria Oikarisen mukaan sanaa kuolema käytetään harvemmin. Ennemminkin kysytään, mitä jos en selviäkään. Moni on huolissaan läheisistään. Jotkut pohtivat ahdistuneena, ovatko tartuttaneet jonkun lähipiiristään.

− Puhun paljon läheisten kanssa puhelimessa. Koronapotilailla on tavallista enemmän pelkoa ja epätietoisuutta siitä, kuinka tässä käy. Ihmiset kokevat itsensä usein avuttomammiksi kuin tutuissa sairauksissa. Aika usein puhutaan myös kuoleman mahdollisuudesta ja siitä, kuinka sairaus voi tulla kenelle vaan. Moni on todennut, että auttoi, kun sai puhua, Hanhisuanto kertoo.

Hän lisää, että välillä pohditaan myös sitä, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen. Sairaalapappi ei tätä aihetta tyrkytä, vaan keskustelu tapahtuu aina ihmisten ehdoilla.

Jouluna, kuten muinakin päivinä, päivystävä sairaalapappi on tavoitettavissa, jos meitä tarvitaan.
− Matti Hanhisuanto

Sairaaloissa toimivat papit kohtaavat enimmäkseen muita kuin koronapotilaita ja heidän omaisiaan. Tosin Anne-Maria Oikarisen mukaan moni heistäkin ottaa puheeksi koronan, niin vahvasti se leimaa nyt ihmisten elämää.

Normaalisti sairaaloissa pidetään jouluhartauksia ja osastoilla kiertelee musiikkiryhmiä. Nyt tähän ei ole mahdollisuutta.

Jorvissa Esbobygdens Ungdomsförbundin Lucia-ryhmä esiintyy sairaalan aulassa. Helsingin sairaalapapit ovat laatineet jouluhartausvideon.

− Jouluna, kuten muinakin päivinä, päivystävä sairaalapappi on tavoitettavissa, jos meitä tarvitaan, kertoo Matti Hanhisuanto.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: