Vantaan Mikkola on yksi matalimman äänestysprosentin alueista, viime kuntavaaleissa äänestysprosentti siellä oli 40,8. Alueella asuvalle Ilpo Minkkiselle äänestäminen on kuitenkin itsestään selvää.
Kuntavaaleista uhkaa tulla vain puolen kansan vaalit
Viime kuntavaaleissa jo lähes puolet suomalaisista jätti äänestämättä. Koko Suomen matalin äänestysprosentti, 51, oli Vantaalla. Vaalitulokset kuvaavat yhä huonommin sitä, mitä kansa haluaa.
Eivät nämä varsinaisesti kovin kiinnostavilta asioilta kuulosta: Asemakaavamuutos 002134. Ympäristölautakunnan jäsenen täydennysvaali. Avoimuuden lisääminen kaupungin yhtiöissä. Kuntatekniikan investointihankkeet. Mutta jonkun näistäkin on päätettävä.
Kuntavaaleissa mitataan taas halumme vaikuttaa. Koko kansan vaaleja niistä ei todennäköisesti tule, sillä vuoden 2012 kuntavaaleissakin äänestysprosentti oli 58,3. Kauniaisissa äänestysprosentti oli komea 76, mutta helsinkiläisistä äänesti 57,4 prosenttia, espoolaisista 59,3. Koko Suomen matalin äänestysprosentti, 51, oli Vantaalla. Lukuja olennaisempaa on se, keitä äänestäjät ja ei-äänestäjät ovat. Tilastojen perusteella näyttää siltä, että äänestäjät eivät välttämättä ole niitä, jotka todennäköisimmin jonottavat terveyskeskuksessa tai hyötyvät siitä, että päivähoitomaksut pysyvät maltillisina.
Suomesta tuli hyvinvointivaltio juuri sen vuoksi, että ihmiset ovat äänestäneet ja halunneet vaikuttaa. – Lasse Hongisto
Koulutettu ja hyvätuloinen äänestää
Ensin hyvät uutiset. Koko Euroopan lukuja verratessa suomalaisten äänestysaktiivisuus on keskitasoa. Vaaleja seurataan median välityksellä ja ne noin periaatteessa kiinnostavat. Vaaleissa on toki eroja: henkilökeskeisissä presidentinvaaleissa päästään vielä melko korkeisiin lukuihin, kun taas eurovaaleissa äänestysprosentti näyttää jumittavan 40:n tietämillä.
Huonot uutiset liittyvät äänestysaktiivisuuteen, joka ei ainakaan enää näytä nousevan, ja siihen, ketkä äänestävät ja ketkä eivät. Äänestämiseen vaikuttavat paitsi ikä myös monet elämäntilanteeseen ja elämänlaatuun vaikuttavat tekijät. Kärjistäen voi sanoa, että äänestäjä on korkeasti koulutettu, hyvätuloinen, vakiintunut, naimisissa oleva, omakotitalossa asuva, terve kansalainen ja ei-äänestäjä hänen vastakohtansa.
Erot näkyvät jo nuorissa. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa korkeakoulun käyneiden 25–34-vuotiaiden äänestysaktiivisuus oli peräti 79 prosenttia, mutta perusasteen koulutuksen saaneista äänesti 31 prosenttia. Ylipäätään ylemmän korkeakoulututkinnon nuoret äänestivät jopa entistä enemmän, matalasti koulutetut aiempaa vähemmän.
Heikki Salo arvelee, että kotikaupunginosan matala äänestysprosentti voi johtua siitä, että Pakkalaan muutetaan paljon muualta, Suomesta ja ulkomailta.
Ei pitäisi puhua nukkuvista
Yliopistonlehtori, akatemiatutkija Hanna Wass Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitokselta tuntee suomalaisten äänestyskäyttäytymisen. Hänen kanssaan on hyvä aloittaa siitä, pidetäänkö äänestämistä enää edes kansalaisvelvollisuutena.
– Riippuu siitä, keneltä kysyy. Vanhemmat sukupolvet varmasti yhä kokevat niin, mutta nuoremmat eivät. Yhdysvalloissa on sama ilmiö, Wass sanoo.
Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, että politiikka ja äänestäminen eivät ole nuoren aikuisen prioriteeteissa päällimmäisenä. Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei äänestämättömistä nuorista aikuista välttämättä enää tule äänestäjiä.
– Tavan muodostuminen vie aikaa. Jos on jäänyt kahdet, kolmet vaalit väliin, äänestäminen alkaa olla jo aika epätodennäköistä, Wass kertoo.
Nuorissa näkyy myös se, että äänestäminen periytyy, aivan kuten sosioekonominen asemakin. Äänestämistä näyttää lisäävän esimerkiksi se, että nuori tietää, mitä vanhemmat äänestävät ja se, että yhteiskunnallisista asioista on yleensä puhuttu kotona.
Puhuttaessa ihmisistä, jotka eivät äänestä, puhutaan usein nukkuvista tai jopa laiskoista. Wassia tuo syyllistävä puhetapa ärsyttää. Äänestämistä ei hänen mielestään pitäisi nähdä muusta elämästä irrallisena.
– Jos joka puolella potkitaan, se vaikuttaa siihen, kuinka luottaa omiin toiminta- ja vaikuttamismahdollisuuksiinsa.
Wassin mielestä ei ole ihme, jos nuori aikuinen tuntee vaikuttamismahdollisuutensa vähäisiksi, sillä samaa voi kuulla jopa poliitikkojen suusta. Kyllä minä, mutta kun ne muut. Kyllä minä muuten, mutta kun EU. Muuten kyllä, mutta kun talouden realiteetit.
On myös nähty esimerkkejä siitä, että kun epätodennäköiset äänestäjät saadaan vaaliuurnille, vaalituloksen sanotaan olevan "väärä".
– Tony Halmeen nousu eduskuntaan vuonna 2003 oli tästä yksi esimerkki, Wass havainnollistaa.
Heli Vanninen äänestää aina ennen kaikkea sopivaa henkilöä. "Äänestäminen on pienen ihmisen tapa vaikuttaa", hän sanoo.
"Pienen ihmisen tapa vaikuttaa"
Viime kuntavaalien matalimman äänestysprosentin kunnan, Vantaan, alueelliset äänestystilastot kuvaavat äänestämisen jakautumista hyvin. Kun omakotitaloasujien alueilla päästiin vuonna 2012 yli 60 prosentin, pienituloisten kerrostalolähiöissä äänestysprosentti alkoi nelosella tai jopa kolmosella. Politiikan tutkija, vaaliohjelmistakin tuttu Sami Borg sanoi Vantaan Sanomien haastattelussa 7.3.2017, että äänestysprosentin nousu Vantaalla vaatisi ihmeen.
Matalan äänestysinnon Mikkolan (äänestysprosentti 40,8) ostarin liepeiltä löytyy kuitenkin vannoutunut äänestäjä.
– Äänestän aina. Voi sanoa, että näen sen kansalaisvelvollisuutena. En ymmärrä, miksi kaikki eivät äänestä. Ehkä monet ovat pettyneitä kaupungin toimintaan, Ilpo Minkkinen pohtii.
Häntä harmittaa, että erityisesti niin harvat nuoret ovat politiikasta kiinnostuneita. 1960–70-lukujen opiskelijapiireissä meininki oli toinen.
– Pitäisi osoittaa, ettei meillä turhaan ole demokratiaa. Turha valittaa, jos ei äänestä, Minkkinen toteaa.
Vantaan Pakkalassa äänestysprosentti oli vieläkin huonompi, 37. Täältäkin on kuitenkin helppo löytää äänestäjiä.
– Äänestän ennen kaikkea henkilöä. Äänestäminen on kansalaisvelvollisuus ja tapa. Ei voi oikein vaatia, jos ei osallistu, sanoo Heikki Salo.
Salo kertoo olevansa melko tuore vantaalainen, joten nyt kuntavaaleja ja sopivaa ehdokasta pitää miettiä vähän enemmän. Pakkalan matalan äänestysprosentin syitä hän voi vain arvailla.
– Täällä on ainakin aika paljon maahanmuuttajia ja yleensä muualta muuttaneita. Voisiko se olla yksi selitys?
Heli Vanninen lähestyy vantaalaisten huonoa äänestysintoa suorastaan positiivisesta näkökulmasta.
– Ehkä kaikki on sitten kuitenkin niin hyvin. Olisiko tämä syy sille, ettei äänestäminen tunnu tärkeältä? hän miettii.
Vanniselle äänestäminen on itsestään selvää.
– Se on se pienen ihmisen tapa vaikuttaa.
Pähkinärinteessä asuva Juulia Puurunen, 19, pääsee kuntavaaleissa äänestämään ensimmäistä kertaa. Hän tahtoo käyttää tuon mahdollisuuden.
Pähkinärinteessä asuva Juulia Puurunen, 19, luo uskoa Vantaan tulevaisuuteen. Hän kertoo pääsevänsä pian ensimmäistä kertaa äänestämään ja vaikuttaa jopa innostuneelta.
– Vuoden, parin aikana tällaiset asiat ovat alkaneet kiinnostaa. Jokaisella on yksi ääni, ja se kannattaa käyttää, Puurunen perustelee.
Myös myyrmäkeläinen Lasse Hongisto on varma äänestäjä. Historian ja yhteiskuntaopin opettajana hänellä on asiaan laajempi näkemys.
– Suomesta tuli hyvinvointivaltio juuri sen vuoksi, että ihmiset ovat äänestäneet ja halunneet vaikuttaa, hän muistuttaa.
Syyksi vantaalaisten huonoon äänestysintoon Hongisto tarjoaa ainakin sitä, ettei paikallisesta kunnallispolitiikasta ole ollut järin mairittelevia uutisia.
– Ja onhan äänestäminen aika hidas tapa muuttaa asioita.
Nuoria Hongisto ei pidä mitenkään menetettyinä tapauksina, päinvastoin.
– Kyllä nuoret ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, kun heidän kanssaan keskustelee ja heille jakaa tietoa.
Historian ja yhteiskuntaopin opettajana työskentelevä Lasse Hongisto kokee, että nuoretkin kiinnostuvat yhteiskunnallisista asioista, kun heidän kanssaan juttelee niistä.
Vantaalaisen ei-äänestäjän löytäminen osoittautuu hankalammaksi kuin tilastojen perusteella voisi kuvitella. Asiasta ei ainakaan haluta puhua julkisesti, nimellä ja kuvalla.
– Poliitikothan ovat ihan alinta sakkia, tuhahtaa yksikin mies ja jatkaa matkaansa.
Mikkolassa asuva Taimi Lindroos ei äänestä, mutta hänellä on siihen ihan omanlaisensa syyt.
– Ennen vanhaan äänestin, mutta lopetin noin 30 vuotta sitten. Silloin annoin ääneni Kristukselle ja minusta tuli Jehovan todistaja, Lindroos kertoo.
– Minä odotan uutta maailmaa. Silloin asiat tulevat paremmaksi. Jeesus oli puolueeton, joten minäkin olen.
Lopulta Hämeenkylän K-marketin edestä löytyy 24-vuotias mies, joka ei äänestä eikä ole kuullutkaan kuntavaalien lähestymisestä.
– En ole koskaan äänestänyt. Ei vaan jaksa. Ei kiinnosta.
Seuraavana päivänä mies ottaa yhteyttä ja pyytää, että hänen haastatteluaan ja kuvaansa ei käytetä. Ehkä puheet siitä, ettei äänestämistä enää koeta kansalaisvelvollisuudeksi, ovatkin ennenaikaisia.
Taimi Lindroos lopetti äänestäminen vuosikymmeniä sitten, kun hänestä tuli Jehovan todistaja.
Politiikkaa kuuluu kaikille ja kaikkeen
Aivan kaikki ei lopulta ole kiinni palkan suuruudesta, tutkinnoista tai siitä, kuinka terveeksi itsensä tuntee. Hanna Wass kertoo, että tutkimusten mukaan äänestysaktiivisuuteen vaikuttaa kolme seikkaa: resurssit, motivaatio ja mobilisaatio. Varsinkin viimeksi mainittuun voivat vaikuttaa ulkopuolisetkin. Missä vaalit näkyvät? Missä voi äänestää? Millaisia ovat ehdokkaat?
Myös se vaikuttaa, kuinka ja missä politiikasta puhutaan. Se on yllättävän vaikeaa. Politiikka ei ole luonteva puheenaihe työpaikan kahvihuoneessa, koirapuistossa, sukujuhlissa tai hiekkalaatikon reunalla. Hanna Wassin mielestä se on sääli.
– Politiikka kuuluu kaikille ja kaikkeen.
Äänestäminen ei tietenkään ole kaiken osallisuuden ja vaikuttamisen mittari. On tullut uusia vaikuttamisen tapoja. Ihmiset laativat kuntalais- ja kansalaisaloitteita, vaikuttavat kaupunginosayhdistyksissä, järjestävät kaupunkitapahtumia, kampanjoivat hyvien asioiden puolesta. Wass on silti hieman skeptinen. Hän uskoo, että samat ihmiset ovat aktiivisia kaikkialla, he äänestävät ja tekevät.
Entä sitten demokratia? Onko se kriisissä? Miten käy, jos tulevissa kuntavaaleissakin vain noin puolet äänestää? Hanna Wassin mielestä matala äänestysprosentti ei pilaa demokratiaa, vaan oleellisempaa on katsoa, millaisia ihmisiä tulokset edustavat.
– Samat vinoumat näkyvät politiikassa. Ehdokkaat ja valitut kansanedustajat ovat äänestäjiä koulutetumpia ja enemmän ansaitsevia. Hyvin toimeentulevien intressit näkevät päätöksenteossa. Marginaalissa olevien motivaatio osallistua vähenee entisestään.
Marginalisoitumisesta voi seurata se, mitä tavallaan toivoisikin, poliittinen aktivoituminen. Mutta silloin siinä on erilainen sävy.
– Marginalisoitumisesta muodostuu otollinen kasvualusta niin vasemmisto- kuin oikeistopopulismin kannatuksen kasvulle. Kokemukset eriarvoisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta voivat edistää myös poliittista radikalisoitumista, Wass sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kaupunginvaltuustoihin pääsi 21 kirkkovaltuutettua pääkaupunkiseudulla
AjankohtaistaHelsingissä neljä kirkkovaltuutettua pääsi kaupunginvaltuustoon, Espoossa kahdeksan, Kauniaisissa yksi ja Vantaalla seitsemän.
Pääkirjoitus: Demokratia – paras huonoista
Puheenvuorot
Toimittajalta: Olet sitä mitä äitisi äänesti
Puheenvuorot
Monet kirkkovaltuutetut pyrkivät kuntapäättäjiksi
Ajankohtaista
