Kuula: Kaksivuotias opettaa Setä Jeesuksesta
Lapsenlapsi ihastui matkaikoniin ja huomasi, että Jeesukselle voi soitella. Toisille Jeesus pysyy ikuisena salaisuutena.
Meillä on lapsenlapsi. Kutsumme häntä Pikkuliksi.
Kun Pikkuli oli puolitoistavuotias, hän huomasi meidän olkkarin vitriinissä taitettavan matkaikonin. Toisella puolella oli Neitsyt Maria ja toisella Jeesus. Annoin ikonin pienen käteen. Sitten piti selittää, mikä esine se oikein on.
Päätin pysyä konkretiassa. Kerroin että tässä on Jeesus ja tässä Jeesuksen äiti Maria. Jeesukselle täytyi keksiä jokin arvonimi, joka kertoo jotakin siitä, kuka hän on. Herra tai Vapahtaja kuulosti liian vaikealta. Niinpä sanoin, että tässä on Setä Jeesus. Ehkä ajattelin, että setä viestii kunnioitusta ja arvokkuutta.
Se kelpasi Pikkulille. Hän väänsi Setä Jeesuksen auki ja laittoi korvalle. Haloo! Haloo! Puhelimeltahan se näytti.
Meitä vähän huvitti, vaikka tajuttiin hyvin tilanteen symboliikka. Tätähän me aikuisetkin olemme Jumalamme edessä. Kuuntelemassa ja kyselemässä, onko siellä ketään.
Pikkuli ihastui matkaikoniin. Meille tullessaan hän pyysi usein Setä Jeesuksen vitriinistä. Hän soitteli sillä ja laittoi sitten päältäajettavan leikkiauton tavarasäiliöön. Näin Setä Jeesus olisi aina matkassa.
Tätähän me aikuisetkin olemme Jumalamme edessä. Kuuntelemassa ja kyselemässä, onko siellä ketään.
Jälleen symboliikka puhuttelee. Ihminen kantaa Jumalan Poikaa sydämessään, vaikka ei ymmärtäisi siitä mitään. Joskus tuo sanaton aarre kasvaa aavistukseksi tai jopa tietoiseksi uskoksi. Mutta ei läheskään aina. Toisille Jumala pysyy salaisuutena.
Mutta ei ikuisesti. Tulee vielä aamu, jolloin kaikki tietämättömyys kaikkoaa. Valo täyttää hämärän ja silmät avautuvat.
Tämänkin todellisuuden meidän Pikkuli kohtasi kaksivuotissynttäreillään. Juuri sinä päivänä eräs ystävämme nukkui pois. Taas tultiin sanoittamisen ongelmaan. Miten kertoa lapselle kuolemasta?
Äitinsä tiesi, miten se tehdään: ”Mumman ja papan ystävä on mennyt Setä Jeesuksen luo.” Hyvin sanottu. Sitähän kuolema on.
Pieni tosin ymmärsi sen konkreettisesti ja kysyi: ”Onko hän mummolassa?” Hänelle kun Setä Jeesus sijaitsee mummolan vitriinissä.
Jälleen aikuisia huvitti. Silti lapsi lausui viisauden. Kuolemassa todellakin mennään esiäitien ja -isien luo. Pitkä edesmenneiden saatto odottaa odottaa meitä rajan takana. Kohta tulemme perässä Setä Jeesuksen syliin ja enkelten seuraan.
Silloin nähdään se, mitä täällä vasta aavistellaan.
Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Joulupukin esittämistä seurasi huono omatunto – narrasin herkkäuskoista lasta
PuheenvuorotMiksi aikuisen huijaaminen on nolaamista, mutta lapsen kohdalla samaa pidetään harmittomana leikkinä?
Taivaan tähden: Rakkain oli aasi
Hengellisyys