null Kuula: Katekismuksen käsitys seksuaalisuudesta on niin ahdas ja tunkkainen, ettei sitä voi käyttää rippikoulussa

Kuula: Katekismuksen käsitys seksuaalisuudesta on niin ahdas ja tunkkainen, ettei sitä voi käyttää rippikoulussa

Seksi vaatii turvallisuutta ja luottamusta, mutta ei välttämättä  pyrkimystä parisuhteeseen.  

Riparilla isoset pitivät iltahartauksia käskyistä. Liikkeelle lähdettiin vuoden 1999 katekismuksesta. Eräs isonen puhui kuudennesta käskystä. Älä tee aviorikosta. 

Saako tätä kritisoida, hän kysyi. Saa toki, valistunut kritiikki on aina luvallista, minä totesin. Ja jäin kiinnostuneena odottamaan. 

Ensin isonen kehui kuudennen käskyn selitystä. Käskyn tarkoitus on suojella parisuhdetta. Hyvä. Mutta ongelmiakin löytyi. Jo ensimmäinen lause särähti korvaan: 

”Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi”. Miten niin vain mieheksi tai naiseksi, isonen kyseli.

Sukupuolisuuden kokemus on moni-ilmeisempi ja liukuvampi kuin tämä binaarimalli. Jotkut eivät ole kumpaakaan, vaan muunsukupuolisia. Itsestään selvää nykyään.

Myös jatkon nuori kuuli vanhentuneena ja rajaavana. 

Seksuaalisuuden ”tarkoitus on palvella miehen ja naisen suhteen syntymistä ja säilymistä.”

”Älä tee aviorikosta” kutsuu suojelemaan toisten avioliittoa.

Jälleen ihmeen kapea käsitys. Onhan parisuhdetta rikastavaa seksiä myös heteromaailman ulkopuolella. Päivänselvää.  

Eikä seksin ainoa tarkoitus ole palvella parisuhdetta. Voi seksiä harjoittaa myös sen ulkopuolella. Toki se vaatii turvallisuutta ja luottamusta, mutta ei välttämättä pyrkimystä kohti parisuhdetta. Miksi seksin ilo ja nautinto ei kuuluisi kaikille ihmisille? 

Isonen ihmetteli sitäkin, että kuudennen käskyn selitys puhui avioliitosta perheen perustana. Eikö avoliitto ole yhtä hyvä elämänmuoto? Miksi avioliitto nostetaan parempaan asemaan?

Toki ”julkinen sitoutuminen ja yhteiskunnan vahvistus antavat sille turvan”, kuten Katekismus toteaa. Mutta eikö paras turva tule kuitenkin sisäisestä sitoutumisesta, asioiden jakamisesta ja niin edelleen?  

Löysi isonen kiitettävääkin. ”Älä tee aviorikosta” kutsuu suojelemaan toisten avioliittoa. Avioliiton rikkominen haavoittaa syvästi, mutta anteeksiantaminen ja tahto sitoutua saattavat auttaa vaikeastakin umpikujasta. 

On suuri ilon ja kiitoksen aihe, kun eronnut löytää uuden kumppanin. 

Hyviä pointteja. Valitettavasti käskyn loppurivit jättivät ikävän jälkimaun. Niissä puhutaan eronneen uudesta avioliitosta.

”Päätös uudelleen avioitumisesta on vastuullinen ja vakava. Sen tuominen Jumalan ja ihmisten eteen ei kysy vain tahtoa sitoutua vaan myös armoa ja anteeksiantamusta”. 

Toki asia on näinkin. Silti tuntuu, että uusi avioliitto hyväksytään pitkin hampain. Ikään kuin siinä olisi jotakin anteeksipyytämistä. Uudestaan avioituvat ovat huonompia kuin muut. Aivan väärä tapa lähestyä asiaa. On suuri ilon ja kiitoksen aihe, kun eronnut löytää uuden kumppanin. 

Kuuntelin isosen puhetta vaivaantuneena. Oikeassahan hän oli kaikessa. Kritiikki oli pohdittua ja valistunutta. Ei siinä voinut mitenkään puolustautua. Kolme vuosikymmentä sitten laadittu kuudennen käskyn selitys tuoksahtaa tunkkaiselta ja ahtaalta. Se on Katekismuksen heikointa ainesta. 

Päätin että jatkossa emme käytä sitä riparilla. 

Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: