Kuula: Kuka loi Jumalan? Kysymykseen on yksinkertainen vastaus, jota on kuitenkin lähes mahdotonta ymmärtää
Ikuinen Jumala elää pysyvässä nyt-hetkessä eikä häntä yllätä mikään.
Jumala loi maailman, kristityt väittävät. Se saa peräänsä jatkokysymyksen: no kuka loi Jumalan?
Vastaus on petollisen yksinkertainen. Ei kukaan. Jumala on ollut olemassa aina. Niinpä kukaan ei ole luonut häntä. Ikuisella, ainaolevalla ei ole luojaa.
Kysymys "Kuka loi Jumalan?" on siis väärin muotoiltu. Se on samaa sarjaa kun ”Kuka on naimisissa poikamiehen kanssa?” tai ”Kuka piirsi kolmikulmaisen ympyrän?” Näissä kysytään sellaisen perään, jota ei edes voi olla olemassa. Jumalalla ei ole luojaa, koska hän on aluton.
Alutonta olentoa on silti vaikea käsittää. Se rikkoo arkikokemusten muotoilemat ajatteluratamme. Jokainen näkemämme objekti – kännykät, puut, planeetat – on peräisin jostakin. Ja jokainen tuhoutuu aikanaan. Emme ole kohdanneet mitään ikuista, joten intuitio sanoo, ettei sellainen ole mahdollista. Kaikella täytyy olla alku.
Hetkinen. Eipä sittenkään. Voimme ainakin kuvitella myös aluttomia eli ikuisia olioita. Esimerkiksi numerot. Matemaattiset totuudet ovat olleet olemassa aina. Niitä ei ole aiheuttanut mikään ulkopuolinen taho. Aina kun laittaa kaksi ja kaksi vierekkäin, saa neljä. Tämä on ikuinen totuus. Tosin numerot eivät saa aikaan mitään. Ne vain ovat. Kristitty tietenkin ajattelee, että numeroiden ja muiden ikuisten abstraktien olioiden perusta on Jumalassa. Mieti siis numeroita. Se auttaa ymmärtämään luomattoman olion ideaa.
Tosin tarkka ajattelija huomaa tässä ongelman. Jumala on siis aluton, eli hän on ollut olemassa aina. Tästähän nousee äärettömyysongelma. Jos Jumala on ollut olemassa aina, häneen sisältyy ääretön eli loputon määrä tapahtumia, vaikkapa vuoropuheluita Isän ja Pojan välillä. Mutta se on loogisesti mahdotonta. Äärettömäksi väitettyyn ketjuun kun voidaan aina lisätä yksi lenkki lisää. Niinpä ääretöntä ei voi olla olemassa muuten kuin ideana päässä.
Jumalalle kaikki on jo tapahtunut, me vasta elämme sitä.
Auts. Aluton Jumala näyttääkin mahdottomalta konseptilta. Ongelmaan saattaa silti löytyä ulospääsy. Mietitään ajan käsitettä. Aikahan on tapahtumien perättäisyyttä. Mitä enemmän aikaa, sitä enemmän tapahtumia.
Ehkä luomakuntaa edeltävässä Jumalassa ”aika” ei tapahdu samalla tavalla kuin meillä. Ikuinen Jumala elää pysyvässä nyt-hetkessä loputtomien perättäisten tapahtumien sijaan. Kaikki hänessä tapahtuu samalla hetkellä. Niinpä häneen ei lisäydy mitään. Ehkä tätäkin tarkoittaa raamatullinen ajatus Jumalan muuttumattomuudesta. Samoin hänen nimensä ”Minä olen se mikä minä olen”. Jos näin on, Jumalan aluttomuus ei tarkoita ääretöntä perättäisyyttä, jolloin Jumalan konsepti on sittenkin mahdollinen.
Tehdään vielä pieni tarkennus. Universumin kokoinen. Eräänä ajattomuuden hetkenä Jumala polkaisee luomisen prosessin käyntiin. Oletetaan vielä, että tässä luomakunnassa aika on perättäisten tapahtumien sarjaa. Niinpä luomisen hetkellä ikuiseen Jumalaan tulee jotakin uutta. Hän alkaa seurata ajallista kosmoksen leikkiä. Toisin sanoen, häneen ilmaantuu perättäisyyttä eli se ”osa” Jumalaa, joka saattelee luomakunnan elämää.
Toki hän on saattanut suunnitella kaiken jo etukäteen, myös vapaiden olentojen vapaat valinnat. Mikään ei siis yllätä häntä. Niinpä luomakunnan prosessi ei riko hänen ikuista nyt-hetkeään. Hänelle kaikki on jo tapahtunut, me vasta elämme sitä.
Viimeistään tässä vaiheessa aivot menevät solmuun. Jumala on Jumalan kokoinen idea. Sitä ymmärtää vain sirpalemaisesti. Joka tapauksessa vastaus kysymykseen kuka loi Jumalan on yksinkertainen. Paitsi kun sitä ajattelee pitemmälle.
Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Moni kertoo Jumalan parantaneen – miksi sitten ihmeille ei löydy tieteellistä näyttöä?
PuheenvuorotJumala auttaa ikään kuin hän ei haluaisi paljastua auttajaksi.