null Kuula: Miten Tuomas Enbuske voisi löytää uskon?

Kolumnisti Puheenvuorot

Kuula: Miten Tuomas Enbuske voisi löytää uskon?

Sammuta paskatutka ja etsi sitä, mikä on uskonnoissa parasta.

Tuomas Enbuske purkautuu Iltalehden kolumnissaan. Ateismi on tyhmää ja tyhjää. Niinpä hän pyytää kaiken maailman uskovia rukoilemaan puolestaan, että hän kääntyisi ja löytäisi uskonnon.

Hän kertoo sitten julkisesti, mikä jumala ottaa yhteyttä.

Mitenköhän tämän nyt ottaisi? Onko kyse pakollisesta uskontokolumnista, niitäkin kun täytyy välillä päästellä? Vinoillaan siis tällä kertaa näin.  Näennäismyönteinen teksti uskonnosta toimii aina.

Joka toinen kristillinen foorumi uutisoi avauksen ja jatkaa ”keskustelua”. Kirkasotsaiset klikkaavat ja jakavat rukouspiireissään. Nyt on iso paha Tuomas käsikosketusetäisyydellä Jeesuksesta.

Kaikki uskonihmiset eivät ole aivopestyjä idiootteja.

Jos nyt kuitenkin yrittäisi ottaa Enbusken viestin vakavasti. Kaveri itse kun kertoo olevansa taivahan tosissaan. Toistahan pitäisi tulkita siinä valossa, mitä hän itse kertoo motiiveistaan. Tosin Enbuske itse ei aina noudata tätä hyvettä kirjoittaessaan uskonnosta.

Mitä siis ehdottaisin Enbuskelle? Valitaan sitten mikä uskonto tahansa, kolumnistin paskatutka kannattaa sammuttaa. Uskontoon ei pääse sisälle, jos sen tulkitsee tahallaan ihan nurinkurisesti tai jos pitää hörhösiipeä sen ainoana edustajana.

Toisin sanoen uskontoa katsotaan suopeasti sen parhaiden puolien kautta. Kaikki uskonihmiset eivät ole aivopestyjä idiootteja. Heille uskonto toimii aivan fiksuna ekstrana muuten tavallisessa elämänmenossa. Kannattaa kysyä, mitä usko on heille.

Ihminen etsii Jumalaa vain, koska Jumala on jo etsijän luona.

Tästä eteenpäin osaan ottaa kantaa vain kristinuskoon. On hyvä idea pyytää muita rukoilemaan puolestaan. Vielä parempi on rukoilla itse. Sen Enbuske on varmasti tehnytkin, ehkä vielä valituspsalmien tyyliin. Ota minut vastaan. Miksi pirussa olet niin kaukana ja kätket itsesi? Tule esiin niin kumarran, muuten saat turpaan!

Tällaiseen tuskarteluun uskonrauhan etsijä voi joutua. Job ei heristänyt nyrkkiä taivaisiin, mutta me muut saamme senkin tehdä. Ehkä joskus julkisestikin, vaikka Iltalehden kolumnissa.

Seuraava pointti kuulostaa halvalta, mutta näin asia vain on. Rukoukseen ”ota minut vastaan” on vastattu. Jo etukäteen. Jumala-ikävä kun nousee Jumalasta itsestään samaan tapaan kuin tupakanhimo riivaa pelkästään nikotinistia.

Ihminen etsii Jumalaa vain, koska Jumala on jo etsijän luona. Siksi jokin syö etsijää syvältä. Etsijä haluaa tietää, mikä alieninpoikanen rintakehässä möyrii. Ja kun se ei tule ulos, kaivelee vain, se sattuu ja suututtaa. Jumala on tässä, ja silti piiloutuu sielun syvyyksiin.

Joskus taudinkuva vaan on tällainen. Kristus ei näyttäydy epäilevälle Tuomaalle. Juuri näin hän itse asiassa lupasi tuossa kuuluisassa Tuomas-episodissa. Hän sanoi, että jatkossa joudutte uskomaan vailla näyttöä ja näkyjä. Sorry kaverit, mutta näin tää homma toimii. Teidän mielenrauhanne ei ole pääasia, vaan se että minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun saakka.

Tämän armon idean Enbuske itsekin tunnistaa. Siteerataan: ”Pääsen taivaaseen ’yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden’”. Juuri näin. Sitä ei omilla teoilla, uskovaisuudellakaan, pilata tai edistetä.

Jätetään se, mikä ei toimi itselle ja yhtä rohkeasti otetaan vastaan se, mikä tuntuu kohtuullisen järkevältä.

Jos ei mielenrauhaa ole luvassa, niin eikö järkikultaa voisi silti jotenkin lepytellä? Enbusken mielestä ”kaikki uskonnolliset kertomukset tuntuvat yhtä järjettömiltä kuin Antti Rinteen vaalilupaukset”. Eli että uskontojen teologiat ovat ihan pöhköjä, mukaan lukien tämä kristinusko.

Tässä kohtaa suopea tulkintaote ja vähän fiksumpi valikointi auttavat paljonkin. Jos on tottunut penkomaan uskontoja vain vinoilutarpeita varten, toki käteen tarttuu vain kakkaa. Mutta jos haetaan itselle toimivaa katsomusta, alaa opiskellaan toisella metodilla.

Valitaan yksi uskonto, vaikka kristinusko. Sitten perehdytään sen fiksuimpaan versioon. Vaivaa joutuu toki näkemään. Eivät suuret kysymykset ratkea tuosta vain. Ja valikoidaan rohkeasti. Jätetään se, mikä ei toimi itselle ja yhtä rohkeasti otetaan vastaan se, mikä tuntuu kohtuullisen järkevältä.Tällä metodilla käteen voi jäädä enemmän kuin odottikaan. Kauneus olikin katsojan silmässä.


Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.