Kuula: Helsingin kaupungin lihattomuus ei ole väkinäistä ideologiaa vaan myötätuntoista ihmisyyttä
Yhteisön jalous näkyy siinä, miten se kohtelee heikoimpiaan.
Monet pahastuivat kuullessaan, ettei Helsingin kaupunki tarjoile jatkossa eläintuotteita tilaisuuksissaan. Menetetään mahdollisuus promota maailman parasta eli suomalaista ruokaa. Kaikki pakotetaan yhteen ideologiaan. Ei lihasta luopuminen ilmastoa pelasta. Ihmisten täytyy saada itse päättää, mitä he syövät.
Näin on moni kommentoinut. Mutta vaikka miten pyöristelisi, lihaan liittyy todellinen eettinen ongelma. Liha tulee mielellisistä tuntoisista olennoista, jotka kykenevät kipuun ja kärsimykseen. Syötävät eläimet kasvatetaan mahdollisimman nopeasti teuraskuntoon. Ne lyödään lihoiksi jo poikasina, broilerit kuusiviikkoisina.
Syömme siis lapsia. Eläinten lapsia. Ne eivät saa koskaan kokea lajityypillistä elämänkaarta. Tätä on liha.
Eikä mikään eläin halua tehotuotantoeläimen kohtaloa. Ne pakotetaan siihen. Tämä tiedoksi niille, jotka haluaisivat itse päättää, mitä syövät.
Ehkä kiukustumisessa on mukana ripaus syyllisyyttä.
Kaupungin lihattomuuden voi nähdä myötätunnonosoituksena eläimiä kohtaan. Eläintuotteita ei ole pakko ahmia nykyisiä määriä. Voimme kokoustaa ilman kanafileitäkin.
Näin me yhteisönä toimimme humaanisti ja kauniisti. Luovumme joistakin nautinnoista vähentääksemme kärsimystä. Ei se ole mitään väkinäistä ideologiaa, vaan ihmisyyden parasta puolta. Luulisi jokaisen kannattavan sitä.
Yhteisön jalous näkyy siinä, miten se kohtelee heikoimpiaan. Kirkossakin aletaan vähitellen nähdä, mitä kaikkea tämä periaate pitää sisällään.
Silti tosiasia on, että eläinten käytöstä ei voi kokonaan luopua. Ajattelen erityisesti lääketiedettä ja rajatusti myös elintarvikkeiden tuotantoa. Ihanteellisimmassakin maailmassa käytämme jonkin verran eläimiä niiden etua rikkovalla tavalla. Siksi on kohtuullista välttää eläintuotteita yhteisömme julkisessa elämässä. Se kun ei ole välttämätöntä.
Ei silti yllätä, että kaupungin ratkaisu herättää närkästystä ja vinoilua. Vaikka se tehtiin ympäristövastuun nimissä, se muistuttaa myös lihaan liittyvästä myötätuntokysymyksestä. Ehkä kiukustumisessa on mukana ripaus syyllisyyttä. Aiheeseen liittyvät eettiset ongelmat tajutaan, vaikka niistä ei haluttaisi olla täysin tietoisia.
Mutta päätä on vaikea laittaa pensaaseen, sillä vähänkin tietävällä on tarttumapintaa, johon imuroituu väkisinkin uutta tietoa. Eivätkä nämä ole mitään uusia kysymyksiä. Jo Raamatussa sanotaan että ”kunnon ihminen muistaa karjansa tarpeet, jumalaton ei sääliä tunne” (San. 12:10).
Korjattu sitaatti Raamatusta 8.11. klo 13.05.
Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pappi Kari Kuula, 59, arvostaa eläintiloja salakuvaavia aktivisteja: ”Jos eläinten tehotuotanto keksittäisiin nyt, siihen ei suostuisi kukaan”
HengellisyysKari Kuulan mukaan kristinuskosta olisi hyvinkin voinut kehittyä eläinmyötätuntoinen uskonto.
