Näin lasten kanssa rukoillaan: äiti sanoo iltarukouksen vaikka puhelimessa marketista
Kirkko ja kaupungin lukijat tuunaavat vanhoja rukouksia lapsilleen ja kehittävät omia perinteitä. Suureen iltarukouskyselyyn tuli 264 vastausta.
Rukoiletko joskus iltaisin lapsen kanssa? Kirkko ja kaupungin iltarukouskyselyyn vastasivat todennäköisesti ihmiset, joille iltarukous on tärkeä. Siksi yksi yleinen vastaus yllätti.
”Liian harvoin.” Nainen, 49.
”En, ikävä kyllä.” Nainen, 40.
”En, mikä on oikeastaan vähän omituista. Jotenkin luontevuus puuttuu. Itsekseni saatan rukoilla Isä meidän -rukouksen tai vapaamuotoisesti lapsen nukahdettua.” Nainen, 43.
Moni äiti muistelee lämmöllä lapsuutensa iltahetkeä. ”Pidin erityisesti siitä, että äiti tai isä risti kätensä omieni päälle. Se tuntui mukavalta ja läheiseltä”, kirjoittaa 31-vuotias nainen.
45-vuotiaalle naiselle ”rukous toi lohtua ja turvaa” lapsena. ”Ehkä pitäisi”, hän miettii iltarukousta oman lapsensa kanssa.
Kristilliseen varhaiskasvatukseen ja lasten hengellisyyteen perehtynyt väitöskirjatutkija Aino-Elina Kilpeläinen arvelee, että iltarukous ei tule edes mieleen monelle ruuhkavuosia elävälle vanhemmalle.
– Välillä oli pitkä aika, jolloin iltarukouksesta ei Suomessa juuri puhuttu.
Jos lapselle annetaan kotona uskontokasvatusta, se tarkoittaa silti yleensä iltarukousta. Lähes 30 prosenttia 25–34-vuotiaista ja lähes 40 prosenttia 35–49-vuotiaista on opettanut iltarukouksen lapselleen tai aikoo opettaa mahdollisen tulevan lapsensa rukoilemaan.
Iltarukous periytyy sukupolvelta toiselle
Perinteisissä iltarukouksissa on usein vanhahtavia ilmaisuja, joiden merkitys on lapselle alkuun vieras. Aino-Elina Kilpeläinen ei pidä koukeroista kieltä pahana.
– Sanoista tulee lapselle tuttuja ja tärkeitä toiston kautta. Hän oppii sitä, mitä kuulee. Virsiperinteessäkin on laulettu samoja virsiä vuosisatojen ajan. Niiden siirtyminen sukupolvelta toiselle kuuluu kristilliseen uskoon.
Lapsi ei ole vielä syntynyt, mutta aion opettaa hänelle saman rukouksen kuin äiti opetti meille.
Nainen, 21
Kilpeläinen ajattelee, että rukous kurottaa tuonpuoleiseen.
– Isoäitini kuoli ennen kuin synnyin, mutta on rukouksen kautta läsnä jokaisessa illassani. Minusta on kaunista, että äidin äiti opetti iltarukouksen äidilleni, äiti minulle ja minä rukoilen lasteni kanssa täsmälleen samoilla sanoilla.
Lukijat kirjoittavat:
”Aikoinaan lapsille luettiin iltarukous, kun he olivat kotona. Nyt he ovat jo maailmalla, ja heistä Tytti on muuttanut taivaan kotiin. Käyn hänen haudallaan rukoilemassa iltarukouksen: ’Rakas Jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä, siivilläsi meitä peitä, älä meitä koskaan heitä. Siunaa meitä kaikkia kerhossa ja kotona, töissä ja koulussa, kaikkialla maailmassa. Anna kaikille maailman lapsille leipää. Hyvää yötä toivovat Tytti, äiti, isä, Lauri ja Elina.’” Nainen, 52
”Äiti tuli sängyn viereen joka ilta, laittoi kädet ristiin ja lausui ääneen rukouksen. Äidin poismenon jälkeen olen rukoillut saman iltarukouksen itsekseni, ja vuosi sitten saatuani oman pojan olen rukoillut hänen kanssaan iltaisin saman rukouksen.” Nainen, 29
”Iltarukous sitoo minut sukupolvien ketjuun. Isoisä teki Levolle lasken Luojani -rukouksesta äidilleni pelottelemattoman version, jossa sijaltainen ei nouse. Minullekin opetettiin tuo versio.” Nainen, 35
”Lapsi ei ole vielä syntynyt, mutta aion opettaa hänelle saman rukouksen kuin äiti opetti meille.” Nainen, 21
– Yksittäinen iltarukous on kiteytymä, jossa uskonnollinen traditio on puettu helposti muistettavaan runomuotoon. Rukouksen tai iltavirren mukana siirretään sisällön lisäksi tunnetta ja ilmapiiriä, Kilpeläinen sanoo.
Kuuntele lukijoiden lähettämiä iltarukouksia:
Iltarukouskyselyyn vastasi 255 naista ja 9 miestä. ”Iltarukous oli mun ja äidin juttu”, kertoo 37-vuotias nainen, ja monessa muussa perheessä on samoin.
”Kun olin töissä kauempana kotoa enkä päässyt yöksi kotiin, soitin lapsille ja lauloin heille rukouksen. Joskus taisin laulaa iltalaulua hiljaa marketin nurkassa tai iltapalalla pizzaravintolan parvekepöydässä ulkona.” Nainen, 62
– Äiti on usein perheen tärkein uskontokasvattaja, ja isoäiti voi tulla toiseksi tärkeimpänä. Monissa aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että naiset ovat uskonnollisempia kuin miehet. Toisaalta nuorten aikuisten uskonnollisuus on muutoksessa ja vanhempien roolit perheissä ovat muuttuneet, joten on kiinnostavaa nähdä, kuka perheessä tulevaisuudessa opettaa iltarukouksen vai opettaako kukaan, Kilpeläinen miettii.
Ennen unta mietitään mukavia asioita
Myönteinen ajattelu on ollut pinnalla pitkään. Ajatusten keskittäminen positiivisiin asioihin näkyy myös lasten iltarukouksissa:
”Joka ilta lasteni kanssa mietimme ensin kiitollisuusaiheet – eli jokainen saa vuorollaan sanoa, mistä on kiitollinen sillä hetkellä: esimerkiksi kivasta päivästä, yhteisistä puuhista, onnistumisesta koulussa tai auringonpaisteesta.” Nainen, 41
”Ensin jutellaan läpi päivän hyvät ja mahdolliset huonot tapahtumat. Sitten mietitään, mistä ollaan tänään kiitollisia.” Nainen, 39
”Kun lapsi oli pienempi, minä päätin, mitä rukoilemme. Nyt hän on jo pian nelivuotias, joten kysyn häneltä, mistä hän haluaisi kiittää Jumalaa ja ketä siunata.” Nainen, 34
”Kiitämme kolmesta asiasta päivässä ja rukoilemme.” Nainen, 37
”Lapsen käsi on ristissä minun käteni kanssa, ja usein iltarukouksen jälkeen luetaan myös oma rukous – toiveita tulevaan päivään, varjelusta läheisille, kiitoksen aiheet kuluneesta päivästä tai vaikka jotain hassua, joka naurattaa Taivaan Isääkin.” Nainen, 27
”Rukoillaan joka ilta kaksi rukousta. Tämän jälkeen jokainen kertoo, mikä on ollut päivän kivoin asia ja mistä on tänään kiitollinen.” Nainen, 40
Kiitos tästä päivästä. Minä rakastan sinua, sanomme, vaikka olisi ollut miten riitainen päivä.
Nainen, 41
Väitöskirjatutkija Kilpeläisen mielestä päivän parhaiden asioiden kysyminen lapselta sopii erinomaisesti iltahetkeen.
– Siinä ollaan läsnä lapselle ja voidaan samalla avata yhteyttä Jumalaan tai millä nimellä kukin korkeampaa voimaa kutsuukin. Lapselle on tärkeää tulla kuulluksi ja saada vaikuttaa omiin asioihinsa. Säännöllinen kiitosaiheisiin keskittyminen voi vaikuttaa myönteisesti myös mielenterveyteen.
Iltaisin käsitellään myös ikäviä asioita: rukoillaan sairaiden läheisten puolesta ja tehdään sopu, jos on ollut eripuraa.
”Rukous tuo rauhaa ja levollisuutta lapselleni. Joskus hän jatkaa rukousta omin sanoin siitä, mikä mieltä painaa.” Nainen, 46
”’Hyvää yötä, enkeli myötä, kiitos tästä päivästä. Minä rakastan sinua’, sanomme, vaikka olisi ollut miten riitainen päivä.” Nainen, 41
Tutkimukset kertovat, että kodeissa puhutaan Jumalasta, taivaasta ja vastaavista aiheista usein lapsen aloitteesta.
– Ihmisellä on synnynnäinen herkkyys olla suhteessa omaan itseensä, toisiin ihmisiin, luontoon ja mahdollisesti myös tuonpuoleiseen, Kilpeläinen sanoo.
Kuuntele lisää lukijoiden lähettämiä iltarukouksia:
Pikkulapset pitävät rituaaleista
”Joka ilta.” Nämä sanat toistuvat, kun lukijat kertovat iltarukouksesta osana lasten unirutiineja.
”Iltarukouksen sisältöä en tullut miettineeksi kovinkaan syvällisesti. Kyse oli ehkä enemmänkin turvallisuutta luovasta mantrasta tai hokemasta”, pohtii 40-vuotias nainen, joka jatkaa lapsuutensa tapaa lapsensa kanssa.
”Rukoilen joka ilta kolmivuotiaan kanssa, mutta se on enemmän loru tai tapa. ’Rakas Jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä. Siivillänsä meidät peitä, älä meitä koskaan heitä.’ Aiemmin uskoin enemmän, ja nykyinen lorutuntuma johtuu ehkä rukouksen korniudesta. Pitäisi varmaan vaihtaa se. Isommat lapset alkoivat kysyä, millä siivillä Jeesus peittää ja mihin se meidät heittää.” Nainen, 38
”Aloin rukoilla kolmivuotiaan kanssa, kun häntä pelotti iltaisin ja mietin, mikä voisi auttaa. Nyt hän osaa rukouksen jo itse ulkoa. Toisella lapsellani on kehityshäiriö, ja hänen puheensa on viivästynyt. Ajattelin, että miksi en alkaisi rukoilla myös hänen kanssaan iltaisin. Siitä tuli hänelle heti tärkeä rutiini. Hän laittaa illalla kädet ristiin, kuuntelee tarkkaavaisesti ja sanoo rukouksen päätteeksi aamen.” Nainen, 42
44-vuotias nainen ei jatka lapsuuden rukousperinnettä jälkikasvunsa kanssa: ”Mutta meillä on omanlaisemme iltarutiinit, jotka ehkä korvaavat osittain iltarukouksen tehtävän.”
– Neuvolassa voidaan ohjeistaa vanhempia luomaan iltarutiineja, jotka auttavat pikkulasta rauhoittumaan ja nukkumaan. Jos rituaaliin haluaa uskonnollista sisältöä, samanlaisena toistuva lorumainen rukous tai laulu sopii jo vauvalle, sanoo Aino-Elina Kilpeläinen.
”Rukoilen iltaisin vauvani kanssa. Se on rutiini, jonka vauvakin jo tunnistaa: nyt on uniaika. Rukous menee näin: ’Päivän touhut taakse jää, minua jo väsyttää. Kiitos että mennä saan, peiton alle nukkumaan. Hyvää yötä Jumala, siunaa meitä kaikkia.’” Nainen, 26
Teini-ikäistä ei kiinnosta
Teini-ikä lopettaa usein vanhemman ja lapsen yhteiset unirutiinit. Samalla iltarukouksesta tai rukoilemattomuudesta tulee nuoren yksityisasia.
– Ensimmäisten kymmenen vuoden aikana luodaan perusta ihmisen omalle hengellisyydelle, Aino-Elina Kilpeläinen sanoo.
Nuoruudessa valmiudet hengellisten asioiden pohtimiseen kasvavat, ja nuori voi miettiä suuria kysymyksiä: Miksi minä olen olemassa? Miksi maailma on tällainen?
– Rukous saattaa tuoda nuorelle turvaa ja tukea kehitystä. Jos nuori kokee, että on olemassa suurempi voima, jota hän voi rukoilla, se voi jopa suojella häntä nuoruuden haasteissa. Nuorta ei kuitenkaan voi eikä pidä pakottaa rukoilemiseen, Kilpeläinen sanoo.
Lukijat kertovat:
”Siunaan nuoremman lapseni Herran siunauksella. Teini ei halua enää, että hänet siunataan.” Nainen, 47
”Rukoilen edelleen joka ilta, ja lapset sitä haluavat, vaikka ovat jo teinejä.” Nainen, 46
”16-vuotias tyttäreni ei voi mennä nukkumaan ilman yhteistä iltarukousta, eikä 14-vuotias poikanikaan vastaan laita, mutta ei tule itse pyytämään.” Nainen, 37
”Vaikka hän on jo 17-vuotias, saatamme joskus rukoilla illalla yhdessä hänen toiveestaan.” Nainen, 56
”Rukoilen lasteni kanssa. Jos on ollut huono päivä, kiipeän lukiolaistenkin luo, eivätkä he koskaan vastustele ajatusta.” Nainen, 43
”Se on jäänyt lasten tultua teini-ikään. Itse rukoilen, en jaksa elämää muuten.” Nainen, 48
Iltaisin rukoillaan myös näin:
Lainaukset ovat vastauksia iltarukouskyselyyn, jonka Kirkko ja kaupunki teki loka–marraskuussa 2018. Siihen vastasi lähes 270 lukijaa. Juttua varten on haastateltu myös Kimmo Ketolaa Kirkon tutkimuskeskuksesta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Jos tietoisesti pysähdymme rukoukseen, se muuttaa sitä, miten olemme toistemme kanssa”, sanoo Turun piispa Mari Leppänen
HengellisyysUusi piispainkirje käsittelee rukousta. Sen taustalla ovat niin viimeaikaiset kriisit kuin monien ihmisten kaipuu kokonaisvaltaisempaan hengellisyyteen.
