Linda-Maria: Aiemmin pukeuduin paljastavasti ja ihannoin aseita – nyt nämä vallan symbolit tuntuvat vastenmielisiltä
Muutoksen käynnisti nilkkapituinen villamekko, jonka alla koin olevani turvassa.
Ajatus omasta alastonkuvasta netissä tuntuisi toimittaja Laura Frimanista turvattomalta (HS 26.11.). Pystyn samaistumaan ajatukseen. Ollessani nuorempi halusin tulla kuvatuksi paljastavasti esimerkiksi musiikkivideoitani tai promokuviani varten.
Osassa biiseistäni käsittelin seksuaalisuutta ronskein sanankääntein, ja videoilla teema saattoi olla melko graafisestikin läsnä. Suurimmassa osassa näistä teoksista seksuaalisuus yhdistyy myös jollain tavalla väkivaltaan. Seksuaalisuus, alastomuus, ruumis, kuolema, aseet ja väkivalta ovat olleet mielessäni omituisella tavalla erottamaton kokonaisuus. Tätä olen käsitellyt niin kirjoissani, biiseissäni kuin teatterin lavallakin. Ja onneksi myös terapiassa.
Paljastava pukeutuminen oli minulle pitkään myös tietynlainen vallan symboli. Kun olin teini-ikäinen, pukeutumistani kontrolloitiin erinäisiin siveyssääntöihin vedoten. Vapauduttuani kontrollista tunsin voitonriemua saadessani pukeutua juuri niin paljastavasti, kuin itse halusin. Sitten jokin minussa muuttui.
Kun olin teini-ikäinen, pukeutumistani kontrolloitiin erinäisiin siveyssääntöihin vedoten.
Se tapahtui äkisti viime talvena, kun ostin Tukholmasta lähes nilkkapituisen, vaaleanruskean villamekon, jossa oli korkea kaulus ja pitkät hihat. Muistan yhtäkkisen euforian tunteen, jonka koin kävellessäni perheeni kanssa ruotsalaisessa kauppakeskuksessa. Koin olevani villamekon alla turvassa.
En kerennyt tuolloin juuri käsittelemään kokemuksen herättämiä tunteita, koska tuo samainen Ruotsin reissu käynnisti minussa toisenkin prosessin. Räppäri Einár ammuttiin ja suhteeni aseelliseen väkivaltaan muuttui. Kuten paljastava pukeutuminen, myös aseet olivat aiemmin symboloineet minulle valtaa. Nyt aloin tuntea niitä kohtaan vastenmielisyyttä.
Palattuani Suomeen huomasin jossakin vaiheessa, ettei peittävän pukeutumisen tuoma euforia suinkaan jäänyt vaaleanruskeaan villamekkoon. Kesällä nautin saadessani pukeutua väljiin asuihin, ja pyysin ompelijaa tekemään hääpukuuni pitkät hihat.
Ajatus siitä, että esiintyisin nyt paljastavissa kuvissa, herättää minussa turvattomuutta. Ajatus siitä, että olen menneisyydessäni niin tehnyt, herättää minussa armollisuutta itseäni kohtaan. Aivan kuten se, että ennen ihannoin aseita.
Tässä hetkessä olen kiitollinen, ettei minun enää tarvitse turvautua itselleni vääriin vallan symboleihin.
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Linda-Maria: Räppäsin Eminemiä karaokessa juuri ennen 30-vuotispäivääni ja huomasin, että jotain puuttuu
PuheenvuorotKulutin kolme vuosikymmentä peläten, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat.
