Linda-Maria: Minusta tehty otsikko tuntui siltä kuin kiusaajani olisi voittanut
Vuosien varrella minusta on kirjoitettu monta ahdistavaa otsikkoa. Ne eivät kuitenkaan ole yhtä kuin minä.
Muutama päivä sitten avasin herättyäni WhatsAppin ja huomasin, että minulle oli lähetetty linkki lehtiartikkeliin. Se oli minusta ja ystävästäni tehty haastattelu. Juttu oli hyvin kirjoitettu ja olin tyytyväinen kuviin. Puhuimme artikkelissa tärkeästä aiheesta ja viestin lähettäjä kehui juttua kovasti.
Minä en kuitenkaan pystynyt jakamaan artikkelia. Tunsin kuvotusta, häpeää ja suunnatonta ahdistusta. Viskasin puhelimen sängylle viereeni ja halusin vajota maan alle. Syynä tähän oli jutun otsikko. Se ei ollut virheellinen, se oli totta. Ja se juuri oli syy, miksi en halunnut artikkelia jakaa. Otsikkoon oli nostettu jutussa mainittu kiusaamiskokemukseni ala-asteelta. Kaikkine likaisine yksityiskohtineen.
Olin kyllä kyennyt kertomaan tapahtuneesta minun ja Alviina Alametsän lokakuussa ilmestyneessä kirjassa Koulumustelmat - Kiusaaminen on väkivaltaa. Olin pystynyt sanoittamaan kokemukseni kirjaimiksi muiden joukkoon. Otsikossa se tuntui kuitenkin erilaiselta. Nöyryyttävältä. Siltä, kuin kiusaajani olisi voittanut minut. Minusta kirjoitettu lehtijuttu oli otsikoitu hänen teollaan.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun koin ahdistusta lehtiotsikoista. Vuosien varrella minusta on kirjoitettu lukuisia artikkeleita, joista suurin osa on otsikoitu jollakin kokemistani traumoista.
Kuvittele hetken, että sinullakin olisi kaulassasi kyltti, jossa lukisi se pahin asia, jonka olet tehnyt tai joka sinulle on tehty.
On helpottavaa olla naimisissa ihmisen kanssa, joka on myös julkisuudessa. Aviomiehestäni Jannesta kirjoitetut lehtijutut on myös usein otsikoitu raflaavasti. Lähes aina niissä mainitaan hänen tekemänsä rikokset. Janne nähdään mediassa pahimpien tekojen kautta, jotka hän on tehnyt. Minut taas nähdään pahimpien tekojen kautta, jotka minulle on tehty. Kuin kaulassamme roikkuisi kyltit, joissa lukisi lista väkivallanteoista, joista olisi tullut yhtä kuin me.
Uusimman lehtiotsikon aiheuttama ahdistus kesti voimakkaana jonkin aikaa. Makasin sängylläni. Puhelimeni tuntui saastuneelta, mutta hieman rauhoituttuani kurotin sen takaisin käteeni. Katsoin puhelimeni taakse liimaamaani tarraa, jonka olin saanut kesällä Helsinki Pride -tapahtumassa. Tarrassa oli sateenkaarenvärinen sydän, jonka keskellä oli pieni risti ja teksti ”rakastettu”.
Kuvittele hetken, että sinullakin olisi kaulassasi kyltti, jossa lukisi se pahin asia, jonka olet tehnyt tai joka sinulle on tehty. Mitä kyltissäsi lukisi? Valehtelija, pettäjä, kiusattu, pahoinpidelty?
Kuvittele sitten käsi, joka pyyhkii tuon tekstin pois ja kirjoittaa sen tilalle ”rakastettu”.
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Seksuaalisen kaltoinkohtelun uhrien ei tarvitse hävetä
PuheenvuorotSeksuaalisesta väkivallasta toipumisen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että uhria uskotaan ja tekijä saatetaan vastuuseen, kirjoittaa Linda-Maria Raninen.
