Linda-Maria: Jos Wolt-kuski toi ateriasi kylmänä, kenties hän piti jonkun hengissä matkalla
Toivon, että ruoan tilaaja olisi lähetilleen armollinen.
Istuin perjantaina Kauppakeskus REDI:n sushiravintola LuckieFunissa ystäväni kanssa. Lautasemme oli jo aikaa sitten korjattu pois, mutta juttua riitti yhä. Vilkuilin aika ajoin hermostuneena kelloa. Se oli lähellä sulkemisaikaa ja toivoin, ettei meitä heitettäisi pihalle kesken lauseen.
Pöytämme vieressä oli lasiseinä, jonka läpi oli suora näkymä alemman kerroksen ostoskäytävälle. Kello oli jo hieman vaille yhdeksän illalla, joten käytävällä ei näkynyt montaakaan kulkijaa, vain satunnaisia nuorisoporukoita ja kiireisiä ruokalähettejä.
Ystäväni puhelin soi. Tarjoilijat alkoivat pyyhkiä pöytiä ja pohdin, pitäisikö meidän ruveta lähtemään. Samassa kuulin kovan kolahduksen alakerrasta. Vilkaisin käytävälle ja huomasin iäkkään miehen makaavan elottoman näköisenä kauppakeskuksen lattialla.
”Hei, tuonne kaatui joku mies!” sanoin ystävälleni ja vilkuilin, huomasiko joku muu. Missään ei näyttänyt olevan ketään.
Ruokalähetti vilkuili välillä hermostuneena puhelintaan ja ruokakassiaan, mutta pysyi kaatuneen miehen vierellä.
Kun katsoin uudelleen kaatuneen miehen suuntaan, hän ei ollut enää yksin. Woltin ruokalähetti oli kumartunut miehen ylle, ja tämä alkoi osoittaa elonmerkkejä.
Huikkasin Wolt-kuskille, että tarvitseeko hän lisäapua. Saimme sovittua elekielellä, että hän jää tarkkailemaan miehen kuntoa ja minä soitan yläkerrasta ambulanssin.
Kun apua oli hälytetty, toinen nuori mies pysähtyi tapahtumapaikalle ja näytti kysyvän ruokalähetiltä, tarvitseeko tämä apua. Tämä pudisti päätään ja viittasi minun suuntaani, mutta nuori mies jäi myös paikalle odottamaan ambulanssin saapumista.
Vaikka apukäsiä oli jo tarpeeksi ja sairaankuljetus tilattu, Wolt-kuski ei lähtenyt. Ruokalähetti vilkuili välillä hermostuneena puhelintaan ja ruokakassiaan, mutta pysyi kaatuneen miehen vierellä, jutteli tälle ja varmisteli tämän kuntoa. Hän lähti jatkamaan töitään vasta, kun ensihoitajat saapuivat parinkymmenen minuutin kuluttua.
Jäin miettimään tuota Wolt-kuskia. Mietin minkälaisia ennakkoluuloja hän kohtaa, ja kuinka paljon toivoisin, että aterian tilaaja olisi hänelle armollinen.
Kyseinen Wolt-kuski ei ehkä onnistunut pitämään jonkun ateriaa lämpimänä, mutta kenties hän sen sijaan piti jonkun toisen läheisen hengissä.
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Linda-Maria: Kaipasin hetken verran hurjasti anonymiteettiä
PuheenvuorotMietin, miksi olenkaan jakanut kipeitä asioita elämästäni julkisuudessa.
