null Linda-Maria: Kaipasin hetken verran hurjasti anonymiteettiä

Linda-Maria: Kaipasin hetken verran hurjasti anonymiteettiä

Mietin, miksi olenkaan jakanut kipeitä asioita elämästäni julkisuudessa.

Olin viime torstaina Skynd-bändin keikalla Vanhalla Ylioppilastalolla. Skyndin kappaleet käsittelevät tosielämän rikostapauksia, ja laulaja pitää todellisen henkilöllisyytensä salassa. Seisoin melko lähellä lavaa, kuvasin videoita ja lauloin mukana biisien sanoja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin Skyndin livenä, ja nautin keikasta täysin siemauksin.

Katsoessani tunnistamattomaksi meikattua laulajaa rupesin pohtimaan, miten vapauttavaa olisi, jos minäkään en olisi koskaan tuonut henkilöllisyyttäni esiin ja voisin esiintyä julkisuudessa anonyyminä.

Ajatus oli huumaava. Mietin, kuinka vapauttavaa olisi elää niin, ettei kukaan tuntematon tietäisi, kuka olen. Voisin edelleen tehdä taidettani, mutta minun ei tarvitsisi olla julkisuudessa omana itsenäni. Nyt kaikkien tiedossa on paitsi henkilöllisyyteni, myös suuri osa todella henkilökohtaisia ja kipeitä asioita elämästäni.

Kotimatkalla tunsin suunnatonta onnellisuutta.

Katselin itsevarmasti elehtivää Skyndiä ja surin sitä, ettei minulla koskaan tulisi olemaan samanlaista anonymiteettiä. Kaikki tiesivät tai vähintäänkin luulivat tietävänsä elämästäni aivan liikaa. En koskaan saisi esittää biisejäni ilman, että ihmiset yhdistäisivät esiintyjäminäni siihen, kuka olen kulissien takana. Tunsin menettäneeni itseni julkisuudelle. Koetin parhaani mukaan palauttaa keskittymiseni musiikkiin ja keinuin takaisin Skyndin mystiseen maailmaan.

Kun keikka päättyi ja valot syttyivät, huomasin vieressäni seisovan naisen katsovan minua yllättyneenä. ”Ai se oot sä!” hän huudahti. ”Joo. Tunnetaanko me?” kysyin hymyillen. Nainen pudisti päätään, mutta kertoi kuunnelleensa Linda-Maria-podcastiani, jossa kerron henkilökohtaisista aiheista, kuten mielenterveysongelmistani. ”Sen jälkeen, kun kuuntelin sun paniikkihäiriötä käsittelevän jakson, en ole saanut yhtäkään paniikkikohtausta!” nainen kertoi.

Kotimatkalla tunsin suunnatonta onnellisuutta. Olin juuri oikealla hetkellä saanut taas muistutuksen siitä, miksi minun on tarkoitus esiintyä omilla kasvoillani ja kertoa vaikeistakin aiheista. Tiedän itse, kuinka pelottavia paniikkikohtaukset voivat olla, ja jos tuo nainen oli edes hetken saanut olla niistä vapaa, on se kasvojeni antamisen arvoista.


Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: