Linda-Maria: Papin aloitettua vihkipuheensa kehooni laskeutui rauha, vaikka kävely alttarille oli yksi elämäni jännittävimmistä hetkistä
Haaveiluni häistä alkoi jo varhaislapsuudessa, paljon aiemmin kuin haaveiluni puolisosta.
Menin viime perjantaina naimisiin.
Olen unelmoinut omista häistä niin kauan kuin muistan. Haaveiluni häistä alkoi jo varhaislapsuudessa, paljon aiemmin kuin haaveiluni puolisosta. Ihailin morsiamia ja unelmoin valkoisesta hunnusta, riisisateesta ja tölkkien kolinasta hääauton perässä.
Tuleva aviomieheni kosi minua viime vuoden toukokuussa, ja aloitimme hääjärjestelyt tämän vuoden alussa. Liityttyäni erilaisiin hääryhmiin sosiaalisessa mediassa huomasin, että suurin osa oli aloittanut häidensä suunnittelun jo vuosia aiemmin ja säästänyt rahaa, jotta päivä olisi täydellinen. Huomasin myös, että omat häiden estetiikkaan liittyvät haaveeni olivat loppujen lopuksi aika pieniä ja yksinkertaisia. Monilla oli piiruntarkka visio pöytäkarkeista ja nimikylteistä.
Pitkä suunnitteluaika ja paineet yksityiskohtien onnistumisesta kuulostivat minun korviini hurjilta.
Me halusimme puolisoni kanssa maksimoida mahdollisuuden, että tärkeää päivää olisi viettämässä mahdollisimman moni läheisistämme, emmekä siksikään halunneet odottaa.
Keskitin katseeni alttarin yllä olevaan Jeesuksen kuvaan ja palautin mieleeni, mitä avioliitto minulle merkitsee.
Ymmärrän kyllä, että moni haluaa hääpäivänsä olevan täydellinen ja tarkkaan suunniteltu viimeistä piirtoa myöten, mutta itseäni täydellisyyden tavoittelu pelottaa. Päätin jo etukäteen, ettei haittaisi, jos joku lapsivieras itkisi koko vihkitilaisuuden läpi tai mikäli kompastuisin pitkiin helmoihini. Papin aamen olisi se tärkein ja kaikki muu sen jälkeen vain plussaa.
Päätöksestäni huolimatta kävely alttarille oli yksi elämäni jännittävimmistä hetkistä. Jännitin, että vaikka tietoisesti olin päättänyt mokaamisen olevan sallittua, kehoni ei sitä ymmärtäisi ja saisin paniikkikohtauksen.
Kuitenkin papin aloitettua vihkipuheensa kehoonikin laskeutui rauha. Keskitin katseeni alttarin yllä olevaan Jeesuksen kuvaan ja palautin mieleeni, mitä avioliitto minulle merkitsee: Jumalan edessä annettavaa lupausta rakastaa toisiamme ja olla toisillemme uskollisia.
Hääpäivämme sujui lopulta täydellisesti, koska emme asettaneet itsellemme tai muille paineita.
Minulla oli unelmieni huntu, kävelimme kirkosta ulos riisisateessa ja ajoimme juhlapaikalle tölkit auton perässä kolisten. Mutta nekin olivat vain plussaa. Tärkeintä olivat aviomieheni, paikalla olevat läheisemme sekä Jumalan siunaus tulevalle liitollemme.
Tulen muistamaan hääpäivämme ikuisesti ja olen kiitollinen kaikille, jotka mahdollistivat sen onnistumisen. Erityisesti parhaalle hääsuunnittelijalle, jonka naulojen lävistämiin käsiin saatoimme tämänkin projektimme luottaa.
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”En ole kuullut, että Hääyön historiassa olisi tapahtunut vastaavaa” – Venla ja Otto-Wille Laituri karkasivat vihille häätapahtumassa, seuraavana päivänä heidän lapsensa kastettiin
Hyvä elämä AjankohtaistaSuosittu Hääyö-tapahtuma järjestetään taas Pyhän Laurin kirkossa 16.9.2022.
