null Linda-Maria: Vähemmistöjen taivaspaikasta murehtiminen ei ole huolenpitoa vaan hengellistä väkivaltaa

Linda-Maria: Vähemmistöjen taivaspaikasta murehtiminen ei ole huolenpitoa vaan hengellistä väkivaltaa

Erityisesti näkyvässä asemassa olevien ihmisten olisi syytä pohtia sanojensa konkreettista vaikutusta.  

Koen häiritsevänä sen, että moni konservatiivikristitty väittää tuomitsevansa seksuaalivähemmistöt vain siksi, koska välittää heistä. Nämä ensimmäisen kiven heittäjät uskottelevat kirkkain silmin toimivansa Jumalan rakkaudesta käsin ja olevansa vain vilpittömän kiinnostuneita siitä, missä seksuaalivähemmistöihin kuuluvat viettävät iäisyytensä.

Väitetyn huolen heissä aiheuttaa se, että he tulkitsevat Raamatun tuomitsevan homoseksuaaliset teot syntinä ja avioliiton kuuluvan vain miehen ja naisen välille. Yhtä ponnekasta huolta ei kuitenkaan aiheuta muut perinteisen avioliiton ulkopuoliset suhteet, kuten esiaviollinen seksi, pettäminen tai avoliiton laillisuus. 

Monen konservatiivikristityn homoseksuaalisiin tekoihin keskittyvä, huoleksi naamioitu inho on puhdasta homofobiaa, mikäli tähän huoleen ei sisälly konkreettinen auttaminen, kuten sateenkaari-ihmisille kohdennetun mielenterveystyön tukeminen tai maailman terveysjärjestö WHO:nkin vahingollisiksi toteamien eheytyshoitojen kovaääninen vastustaminen.

Yksi sekä konservatiivisille että liberaaleille kristityille tuttu Raamatun lause on ”hedelmistä puu tunnetaan”. Mitkä ovat konkreettisesti niiden rakkaudeksikin naamioitujen sanojen hedelmät, joilla seksuaalivähemmistöjä tuomitaan?

Minulle tuli nuorempana tutuksi yhteisö, jossa hengellisyys ei ollut turva vaan ase. Seksuaalivähemmistöjä kohtaan käytettynä tämä ase ei aina ollut pelkästään kuvainnollinen. 
Tiedän lukuisia tapauksia, joissa seksuaalivähemmistöjä kohtaan on käytetty hengellisen väkivallan ohella erittäin rajua fyysistä väkivaltaa.

Toivoisin, että jokainen konservatiivisen raamattukäsityksen omaava kristitty pysähtyisi miettimään omaa tuomitsevaa suhtautumistaan seksuaalivähemmistöihin.

Muutama päivä sitten törmäsin sosiaalisessa mediassa kommenttiin, joka sisälsi seuraavat lauseet: ”Täällä tämmöiset homopojat vielä alkaa setvimään. Saattaa käydä huonosti, kun tulette väärää miestä kadulla vastaan.” Toisaalla sama henkilö kommentoi: ”Päivi Räsänen tuomitaan sen takia, kun on sanalla vastustanut näitä Sodoman syntien harjoittajia.”

Kommentoijan nimimerkistä kävi ilmi, että hän pitää Jeesusta Herranaan. Henkilö, jolle ensimmäinen kommentti oli osoitettu, on puolestaan joutunut jo aiemmin pahoinpitelyiden kohteeksi homoseksuaalisuutensa vuoksi. 

Toivoisin, että jokainen konservatiivisen raamattukäsityksen omaava kristitty pysähtyisi miettimään omaa tuomitsevaa suhtautumistaan seksuaalivähemmistöihin. Kukaan ei ole vastuussa toisen ihmisen sanoista tai teoista, mutta toivoisin, että erityisesti näkyvässä asemassa olevat ihmiset pohtisivat sanojensa konkreettista vaikutusta. 

Minkälaisia hedelmiä ne synnyttävät? Jos nuo hedelmät ovat väkivaltaa, onko silloin alunperinkään ollut kyse välittämisestä? 
 

Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: