Luoma: Viihdemaailmassa ryppyotsaisuus on hyvästä ja vie kohti moniäänisyyttä
Joidenkin ihmisten mielestä woke on pelottavaa vasemmistopropagandaa. Pahimmillaan se on tylsää.
Woke tarkoitti alun perin sitä, että amerikkalaiset keskiluokkaiset valkoiset tulivat tietoisiksi mustaihoisiin kohdistuvasta rasismista ja pyrkivät muuttamaan yhteiskunnallisia rakenteita ja kulttuurista ilmapiiriä. Nykyään termi tarkoittaa kai sitä, että ollaan tietoisempia yhteiskunnan syrjivistä rakenteista. Joidenkin ihmisten mielestä woke on pelottavaa vasemmistopropagandaa. He ovat väärässä, koska pahimmillaan woke on… noh, tylsää.
Jos haluaa nähdä wokea tylsimmillään, suosittelen Greyn anatomian paria viimeisintä kautta. Jokaisessa jaksossa esitellään jokin ongelma, joka koskettaa jotain amerikkalaista vähemmistöä. Hyvännäköiset ja rikkaat valkoiset lääkärit ratkaisevat ongelman ja oppivat samalla eriarvoisuudesta. Meille kerrotaan, mitä on liittolaisuus, rakenteellinen syrjintä tai etuoikeudet ja mihin niitä voi käyttää. Se on kuin kuuntelisi saarnaa sunnuntaiaamuna.
Oivaltavaa ja mukaansa tempaavaa wokea tarjoaa puolestaan Superstore. Amerikkalaiseen ostoskeskukseen sijoittuvaa sarjaa on kuvattu päivitetyksi The Officeksi ja kuvaus on osuva: Superstore on hauska, vauhdikas ja monikulttuurinen. Köyhien ostoskeskustyöntekijöiden haasteet kiteytyvät kahteen ongelmaan: vähemmistöstatuksesta johtuvaan näköalattomuuteen ja ammattiliittojen puutteeseen. Niitä ratkotaan porukalla, aina toisinaan mennään solmulle. Superstore ei saarnaa, vaan kulkee vierellä.
Uusien toimintatapojen luominen ja vakiinnuttaminen ei tapahdu hetkessä.
Woken yhteydessä puhutaan representaatiosta: samalla kun viihdeteollisuutta vaaditaan antamaan ääni niille, joilta se on perinteisesti puuttunut, kuten rodullistetuille vähemmistöille, puhutaan myös siitä, miten tämä ääni kuuluu: vahvistaako se haitallisia stereotypioita vai saako hyvää aikaan? Mille saa nauraa, mille ei?
Woke on usein ryppyotsaista, koska se vielä hakee muotoaan. Uusien toimintatapojen luominen ja vakiinnuttaminen ei tapahdu hetkessä. Ryppyotsaisuus on kuitenkin hyvästä: uudet toimintamuodot vievät kohti moniäänisempää viihdemaailmaa ja sitä myöten yhteiskuntaa. Hauskimmat ja lennokkaimmat ideat odottavat löytäjäänsä, kun vähemmistöt pääsevät vahvemmin määrittämään sen, miten heitä kuvataan.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Luoma: Viinaa ja hurjistuneita naisia – sellaista on huikentelevaisen rokkitähden elämä
PuheenvuorotJohnny Deppin tähdittämissä elokuvissa on vuosia naureskeltu sille, kun nainen lyö. Oikeussalissa se ei ollutkaan hauskaa.
Luoma: Kirkolla on queerbaiting-ongelma
Puheenvuorot
