null Luoma: Venäjä tuo mieleen tv-sarjan Handmaid’s Tale

Luoma: Venäjä tuo mieleen tv-sarjan Handmaid’s Tale

Kun valtio siirtyy kohti totalitarismia, se rajoittaa ensimmäiseksi vähemmistöjen ja naisten oikeuksia.

Luin Margaret Atwoodin Orjattaresi uudestaan vuonna 2014 ja ajattelin, että teos ei ole kestänyt aikaa. Se on kirjoitettu vuonna 1986.

Sitten tuli Trump, ja yhtäkkiä kirja olikin ajankohtaisempi kuin koskaan. Dystopia tuotiin HBO:n tv-sarjan Handmaid’s Tale muodossa 2000-luvulle, ja se muistutti siitä, kuinka huomaamatta asiat, joita olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyyksinä, voivat kadota.

Orjattaresi-romaani sijoittuu Gilead-nimiseen kuviteltuun totalitaristiseen valtioon, joka on rakennettu Yhdysvaltojen raunioille. Syntyvyys on kääntynyt laskuun, ja lapsiluku yritetään saada nousuun orjuuttamalla kaikki lisääntymään kykenevät kohdulliset eräänlaisiksi lastentekokoneiksi. Yhteiskuntajärjestys on patriarkaalinen: miehet johtavat ja naiset ovat vaimoja tai orjia. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja toisinajattelijat tapetaan.

Näitä on helppo katsella toisiinsa liittymättöminä yksittäistapauksina, mutta kaikki ovat viemässä kohti Gileadia.

Koko homma on paketoitu uskonnolliseen viitekehykseen, josta Moskovan patriarkka Kirill olisi kateellinen: Vanhassa testamentissa miehillä oli lukuisia vaimoja ja orjuus oli yleistä, joten totalitaristinen diktatuuri on juuri sitä mitä Jumala tarkoitti. Uudessa testamentissa viesti olisi toisenlainen, mutta se osuus pyhästä kirjasta on poistettu kokonaan.

Vaikka vallankumous on aseellinen, se ei tapahdu hetkessä, vaan naisten oikeudet katoavat pikkuhiljaa: ensin puututaan pukeutumiseen, sitten naiset eivät saa enää omistaa omaa rahaa ja lopulta työskentely kielletään. Kun hallinto vaihdetaan, naisilla ei ole mahdollisuuksia paeta.

Orjattaresi-sarjan pysäyttävässä kohtauksessa päähenkilöt menevät osoittamaan mieltä, kun mellakkapoliisit avaavat tulen ja alkavat ampua mielenosoittajia. Taustalla soi Blondien Heart of Glass rikkinäisenä remix-versiona (S1E3).

Venäjällä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia on rajoitettu vuosia. On luotu viholliskuvaa homojen Pride-paraateja järjestävästä lännestä.

Jossain Yhdysvaltojen osavaltioissa ei saa enää puhua homoseksuaalisuudesta tai transsukupuolisuudesta ja Isossa-Britanniassa on rajattu mahdollisuuksia osoittaa mieltä niiden puolesta, jotka ovat kaikista heikoimmassa asemassa.

Näitä on helppo katsella toisiinsa liittymättöminä yksittäistapauksina, mutta kaikki ovat viemässä kohti Gileadia.

Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: