Raamatun tulkintaan liittyy aina vastuu, jota emme voi väistää, sanoo evankelis-luterilaisen kirkon raamattukouluttaja
Ajatus, jonka mukaan Raamatun sanaa ei pidä tulkita, vaan totella, saa kouluttaja Mika Aspisen hälytyskellon soimaan.
Marraskuun alussa kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen oli poliisin kuulusteltavana. Kuulustelu liittyi twiittiin, jossa Räsänen kritisoi luterilaisen kirkon osallistumista Pride-tapahtumaan.
Räsänen liitti twiittiin valokuvan Paavalin Roomalaiskirjeen jakeista, joissa homoseksi yhdistetään häpeään. Poliisi tutkii, onko Räsänen syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.
Piispa Teemu Laajasalo on asettunut puolustamaan Räsäsen uskonnon- ja sananvapautta, vaikka pitää tämän näkemyksiä väärinä ja vahingollisina.
Kirkon koulutuskeskuksen raamattuteologian ja homiletiikan kouluttaja Mika Aspinen ei ota kantaa Räsäseen kohdistuvaan rikostutkintaan. Raamatuntulkinnasta Aspisella on kuitenkin sanottavaa, sillä hän kouluttaa työssään pappeja ja muita kirkon hengellisen työn tekijöitä.
Aspinen ei hyväksy usein piirrettyä jakolinjaa, jonka mukaan samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä kieltäytyvät papit ottaisivat Raamatun tosissaan, mutta vihkimiseen valmiit eivät ottaisi. Tällainen jakolinja on hänen mukaansa yksinkertaistus, johon turhan moni haksahtaa.
Kun joku perustelee omia näkemyksiään soveltamalla yksittäistä raamatunkohtaa suoraan tähän päivään, silloin jotakin on unohtunut.
- Mika Aspinen
Myös ajatus, jonka mukaan Raamatun sanaa ei pidä tulkita, vaan totella, saa kouluttajan hälytyskellon soimaan.
– Kun joku perustelee omia eettisiä näkemyksiään soveltamalla yksittäistä raamatunkohtaa suoraan tähän päivään, silloin jotakin on unohtunut. Tekstin ja nykypäivän välissä on aina aktiivinen toimija, joka tekee valintoja lukemastaan ja käyttää tulkitsijan valtaa. Samalla unohtuu, että valtaan liittyy aina vastuu, jota ei voi paeta edes Raamatun taakse, Aspinen korostaa.
Luterilaisuus ei pidä Raamattua erehtymättömänä
Kansanedustaja Päivi Räsäsen viitekehys on kirkon viidenteen herätysliikkeeseen lukeutuvassa Kansanlähetyksessä. Kansanlähetys torjuu Raamattuun vedoten avoliiton ja muut avioliiton ulkopuoliset seksuaaliset suhteet sekä samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliitot.
Vuonna 2011 julkaistun Kansanlähetyksen ohjelman mukaan Raamattu on alkuperäisissä käsikirjoituksissaan erehtymätön sekä ihmisen pelastukseen liittyvissä että historiallisissa asioissa.
Mika Aspinen toteaa, että ajatus Raamatun erehtymättömyydestä ei kuulu evankelis-luterilaisen kirkon oppiperustaan.
– Luterilainen kirkko ei kannata tiukkaa raamattufundamentalismia, vaan ymmärtää Raamatun historiassa syntyneeksi dokumentiksi, jossa kristityt kuulevat Jumalan äänen. Jumala on jotakin suurempaa kuin Raamatun tekstit. Kristillisiin uskontunnustuksiin ei sisälly ”neljättä uskonkappaletta”, jossa kristitty tunnustaisi uskonsa Raamattuun, Aspinen sanoo.
Aspinen kuuluu piispa Matti Revon johtamaan työryhmään, joka valmistelee piispojen puheenvuoroa evankelis-luterilaisen kirkon raamatuntulkinnasta. Puheenvuoro julkaistaan todennäköisesti vuonna 2020. Edellinen piispojen raamattukannanotto Kaksitoista teesiä Raamatusta on peräisin vuodelta 1972.
Aspisen mukaan luterilaiseen raamatuntulkintaan on kuulunut 1500-luvulta alkaen ajatus, jonka mukaan Raamattu sisältää sekä uskon kannalta keskeisen tärkeitä tekstejä että vähemmän keskeistä, aikaan sidottua ainesta. Reformaation perintöön kuuluu myös ajatus, että Raamatun tulkinnassa saa ja pitää käyttää järkeä.
Miksi ihmisen kaipuu olisi raamatullista vain niin kauan kuin Aatami kaipaa rinnalleen Eevaa eikä toista Aatamia?
- Mika Aspinen
Luterilaisuus on pitänyt erityisen tärkeinä niitä Raamatun tekstejä, joissa kerrotaan Jeesuksen asemasta ja Jumalan lahjoittamasta pelastuksesta, jonka ihminen saa ilman omia ansioitaan. Eettisissä kysymyksissä luterilaisuus pitää ohjenuorana lähimmäisenrakkautta.
Aspisen mukaan tämän päivän luterilaisuudessa pyritään raamatuntulkintaan, joka on otteeltaan kontekstuaalista ja eksistentiaalista.
Kontekstuaalisuus tarkoittaa sen ymmärtämistä, että jokainen Raamatun teksti on syntynyt jossakin asiayhteydessä ja tilanteessa. Lukija puolestaan tuo tekstien tulkintaan omat lähtökohtansa ja kysymyksensä.
– Emme voi tislata Raamatusta varmoja totuuksia. Tekstit ovat todistusta siitä, miten ihmiset ovat kokeneet Jumalan puhuttelun. Niiden usein tuntemattomiksi jääneet kirjoittajat ovat kumppaneitamme, jotka kutsuvat meitä samaan puhutteluun ja keskusteluun, Aspinen sanoo.
Luomiskertomus tunnistaa ihmisen kaipuun
Kontekstuaalinen tulkinta auttaa lukijaa ymmärtämään, että Raamatun tekstit eivät ole kannanottoja nykyajan eettisiin kysymyksiin.
Esimerkiksi homoseksuaalisuutta ei Aspisen mukaan pitäisi tuomita sen perusteella, että Vanhan testamentin luomiskertomuksessa Jumala loi ihmisen ”mieheksi ja naiseksi”. Aspinen löytää Raamatun alkulehdiltä vastauksen toisenlaiseen kysymykseen. Se vie lukijan kohti eksistentiaalista tulkintaa.
Luomiskertomuksessa Jumala sanoo, että ihmisen ei ole hyvä olla yksinään, ja tekee tälle kumppanin. Kumppanin kaipuu on Aspisen mukaan eksistentiaalinen kysymys, jonka tämän päivän lukija voi löytää omasta elämästään. Teemme kuitenkin ihmissuhteissamme erilaisia eettisiä valintoja kuin tuhansia vuosia sitten eläneet ihmiset.
– Kysymme samoja elämän isoja kysymyksiä, joita kysyttiin myös Raamatun syntyaikana. Miksi ihmisen kaipuu olisi raamatullista vain niin kauan kuin Aatami kaipaa rinnalleen Eevaa eikä toista Aatamia? Muinainen teksti ei ole voinut ottaa kantaa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteettien moninaisuuteen, jota me itsekin vasta opiskelemme, Aspinen sanoo.
Oikaisu 15.11. kello 10.05: Jutussa aiemmin käytetty termi "homoseksuaalinen toiminta" on muutettu termiksi "homoseksi".
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Arkkipiispa Tapio Luoma toivoo, ettei Raamattua käytettäisi lähimmäisen tuomitsemiseen – ”Raamatun sanomahan on sopusointu Jumalan ja ihmisen välillä ja ihmisten kesken”
Hengellisyys”2020-luvulla ihmisiä askarruttaa, onko Raamattu merkityksellinen”, arvioi arkkipiispa. Itse hän kuuluu raamatunlukijana kahden prosentin vähemmistöön.
.jpg)
