Markku Aallon mielestä paras keino työuupumuksen selättämiseen oli ottaa kunnolla etäisyyttä työasioihin. Hän vietti neljä kuukautta vuorotteluvapaalla Espanjassa.
Tarvittiin 1 250 kilometriä kävelyä merenrannalla, ennen kuin työuupumus hellitti – kustannuspäällikkö Markku Aalto kirjoitti kokemuksestaan esikoisromaanin
Markku Aalto haki apua, kun oli lysähtää tietokoneensa päälle. Vuorotteluvapaa ja psykoterapia auttoivat työuupumukseen.
Henkilöstöjohtaja Jorma Nieminen löydetään työpaikan wc:stä kuolleena. Tapahtuma saa työyhteisön sekaisin. Erityisesti Niemisen kuolema hämmentää hänen työkaveriaan Jeremiasta. Tämä alkaa pakkomielteisesti kelata omaa elämäänsä ja pohtia, miten vähäpätöiseltä ja surkealta se tuntuu verrattuna hänen ihailemansa ja vihaamansa Niemisen elämään.
Markku Aalto sai idean Muistoa kunnioittaen -romaaniinsa havahduttuaan joulukuussa 2018 työpaikallaan tunteeseen, että hän saa varmaan kohta sydänkohtauksen. Jo jonkin aikaa työuupumusta potenut Aalto alkoi kuvitella, mitä siitä voisi seurata ja ryhtyi kirjoittamaan proosatekstiä.
– Kirjoitin henkilöstöjohtaja Niemisen äkillisestä kuolemasta muutaman liuskan heti samana iltana. Se oli pelkkä kokeilu, mutta se vei mennessään. Romaanin ensimmäinen versio syntyi ryöpsähdyksenä vain kolmessa kuukaudessa.
Aallon työuupumusta oli edeltänyt iso selkäleikkaus ja isän yllättävä kuolema. Kaivattu kesäloma oli kulunut isää surressa ja hautajaisten järjestämisessä. Lepo oli jäänyt vähiin.
Loman jälkeen Aalto yritti tehdä kasaantuneita töitä pois nopealla aikataululla. Kun sitä oli jatkunut tarpeeksi pitkään, tilanne kärjistyi. Avattuaan eräänä aamuna tietokoneensa hän ei enää pystynyt tekemään töitä.
Pohdintaa kuolemasta ja Jumalasta
Työuupumuksen aiheuttaman kurimuksen keskellä Markku Aalto alkoi miettiä entistä enemmän kuolemaa ja elämäänsä.
– Kuolema oli tullut eri tavalla konkreettiseksi isän kuoleman ja siihen liittyvien tuntemusteni vuoksi. Aiemmin olin pohtinut näitä asioita lähinnä kirjallisuuden kautta, kertoo Tammen tietokirjallisuuden kustannuspäällikkönä työskentelevä Aalto.
– Hyödynsin romaanini hahmoissa omia kokemuksiani. Jeremiaassa näkyvät työuupuneen merkit: hajalla oleminen, kriittinen itsetutkiskelu ja erilaiset fyysiset oireet kuten väsymys ja korvien tinnitus.
Töiden keskellä voi helposti eksyä kuvittelemaan, ettei niitä pysty tekemään kukaan toinen.
Traagisia ja koomisia piirteitä sisältävässä Muistoa kunnioittaen -romaanissa on pohdiskelua paitsi elämästä ja kuolemasta myös suhteesta Jumalaan. Aalto toteaa, ettei hänellä ole varmuutta Jumalan olemassaolosta. Hän kuitenkin tiedostaa sen, että on sielultaan luterilainen.
– Myös luterilaisuuteen liittyvän syyllisyyden mekanismin osalta, Aalto sanoo.
– Olen kyllä paininut Jumalan kanssa. Ajatusmaailmaani kuvaa romaanini päähenkilön Jeremiaan lause, että hän kokee itsensä kummalliseksi luojanluomaksi, joka melkein uskoo helvettiin mutta ei sentään pelastukseen.
– Toisaalta koko Suomen kirjallinen kulttuuri on saanut alkunsa Raamatun suomennoksesta. Raamatusta on lähtöisin paljon kielellisiä fraaseja ja kulttuurisia arkkityyppejä, joiden mukaan hahmotamme maailmaa.
Aalto sai lapsuudessa kosketuksen uskon maailmaan kanttorina toimineen isoisänsä kautta. Tuolloin hänestä oli luontevaa olla tietynlaisessa lapsen uskossa. Aalto jopa kirjoitti kymmenenvuotiaana Jumalasta riimirunon, josta isoisä vaikuttui niin, että teki siihen sävellyksen.
– Olin 12-vuotias, kun isoisäni kuoli. Viimeinen muistoni hänestä on se, kun sairaalassa käydessäni nojasin sängyllä tyynyyn ja hän kertoi näkevänsä minussa enkelin siipineen. Siitä jäi hieman piinaava tunne, että minun pitäisi elää jatkossa kuin enkeli isoisän katsoessa sieltä pilvenreunalta.
Työssä puurtaminen voi viedä harhakuvitelmiin
Tietyllä tasolla Muistoa kunnioittaen kuvaa myös nykyistä työelämää farssimaiseen tyyliin. Jeremias on väsynyt ja kyllästynyt työpaikkansa kilpailun täyttämään ilmapiiriin. Samalla hän potee maailmantuskaa ilmastonmuutoksesta ja kuluttamisen helvetinmyllystä, ja etsii niihin syntipukkeja.
Omien kokemuksiensa seurauksena Markku Aalto on tajunnut, ettei kukaan ole työpaikalla korvaamaton.
– Töidensä keskellä voi helposti eksyä kuvittelemaan, ettei niitä pysty tekemään kukaan toinen. Työssä pitää kuitenkin olla suhteellisuudentajua, sillä asiat järjestyvät aina jotenkin.
– Omalla työpaikallani loistavat kollegani hoitivat töitäni ollessani sairauslomalla ja myöhemmin vuorotteluvapaalla.
Romaanin Jeremias on kokenut elämässään rankkoja asioita kuten avioeron ja lapsensa kuoleman. Hän on haudannut ne työssä puurtamisen alle, mutta työkaverin kuolema saa ne nousemaan pintaan.
– Jeremias potee myös jonkinlaista huijarisyndroomaa. Hän tuntee esittäneensä osaavampaa työntekijää kuin oikeasti on. Itsensä vähättelyssä hän menee jopa niin pitkälle, että epäilee koko olemassaolonsa oikeutusta.
Umpikujaan ajautuneeseen elämäänsä Jeremias hakee pelastusta työkaverinsa leskestä Janettesta. Hän kokee naisen sielunkumppanikseen tämän kokemien vastoinkäymisten vuoksi.
Työuupumuksensa keskellä esikoisromaanin kirjoittanut Markku Aalto tuntee itsensä kuin paroni von Münchhauseniksi, joka veti itsensä omista hiuksistaan ylös suonsilmästä.
Irtiotto töistä auttoi toipumisessa
Markku Aalto haki työuupumukseensa ammattiapua, kun oli vähällä lysähtää tietokoneensa päälle.
– Se lysähtäminen tietokoneen päälle oli kirkas oivalluksenhetki, mutta minun olisi pitänyt havahtua tilaani jo paljon aiemmin. Kuvittelin myös, että kuukauden sairausloma riittäisi paranemiseen.
Moni työuupumuksesta kärsivä saattaa pitkittää lääkäriin hakeutumista siksi, ettei siitä voi tehdä lääketieteellistä diagnoosia. Aallon tapauksessa diagnoosiksi tulivat akuutti stressireaktio ja keskivaikea masennus.
– Työuupuneen on viime kädessä arvioitava tilansa itse. Lääkäri on sen varassa, mitä potilas sanoo ja kokee.
– Itse huomasin, että lyhyt sairausloma ja psykoterapia eivät riittäneet, vaan oli tehtävä myös joitakin muutoksia elämässä. Oli tärkeää pysähtyä, tehdä selkeä irtiotto kaikesta ja saada fyysistä etäisyyttä asioihin, kertoo vuorotteluvapaalla neljä kuukautta Espanjan Fuengirolassa viettänyt Aalto.
Hänen mukanaan Espanjaan viime marraskuussa lähtivät vaimo ja 12-vuotias poika. Aalto vietti siellä aikaa rauhallisissa merkeissä: hän kuntoili, luki ja viimeisteli romaaniaan.
– Tein päivittäin pitkiä kävelyretkiä aurinkoista merenrantaa pitkin. Kilometrejä kertyi kaikkiaan 1 250.
Nykyinen olotila tuntuu ihmeelliseltä
Maaliskuun alussa kotimaahan ja töihin palannut Markku Aalto sanoo olevansa nyt kuin eri mies. Yhtä hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa hän tuntee olleensa viimeksi kymmenen vuotta sitten. Samaa mieltä on perhe.
– Eihän minusta ollut uupuneena työpäivän jälkeen mihinkään. Menin vain nukkumaan. Omaan itseensä ja jaksamiseensa käpertyminen kaatuu helposti läheisten niskaan.
– Olenkin nykyisestä olotilastani täynnä ihmetystä. Tunnen itseni kuin paroni von Münchhauseniksi, joka veti itsensä omista hiuksistaan ylös suonsilmästä.
Aallolla on jo tekeillä seuraavan romaanin käsikirjoitus. Se sisältää osittain samoja teemoja kuin Muistoa kunnioittaen – myös itsetutkiskelua henkisellä ja hengellisellä tasolla.
Kuka?
Markku Aalto, 50, on helsinkiläinen kirjailija ja kustannuspäällikkö. Hän on kirjoittanut työnsä ohessa yhdeksän runokokoelmaa.
Mitä?
Aallolta ilmestyi keväällä esikoisromaani Muistoa kunnioittaen (Aula & Co). Se sai alkunsa hänen työuupumukseen liittyvistä tuntemuksistaan.
Motto
Yrittänyt? Epäonnistunut? Mitä väliä. Yritä uudestaan. Epäonnistu uudestaan. Epäonnistu paremmin.
(Samuel Beckett)
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Nyt autetaan työuupuneita ja nuoria aikuisia – vertaistukiryhmät kokoontuvat kasvokkain ja videopuheluissa
Ajankohtaista”On tosiasia, että nuorten pahoinvointi ja yksinäisyys ovat lisääntyneet”, sanoo Mirva Pajanne Hyvät Tuulet -yhdistyksestä. Yhdistys muistaa myös itsemurhaan menehtyneitä.
