Professori Heikki Hiilamolle myötäntunto tarkoittaa armollisinta mahdollista tapaa suhtautua toisiin ihmisiin.
Meditaatioretriitti Nepalissa muutti Heikki Hiilamon suhtautumista ihmisiin ja elämään – ”Opin, että voin ottaa itseni ja muut vähän rennommin”
Professori Heikki Hiilamo vietti osan vuorotteluvapaastaan Intiassa ja Nepalissa, missä hän osallistui kymmenen päivän vipassana-meditaatiokurssille. Retriitti sai hänet pohtimaan myötätuntoa ja omaa suhtautumistaan muihin ihmisiin.
Miksi keski-ikäinen mies lähtee kahdeksi kuukaudeksi yksin Aasiaan? Näin alkaa professori Heikki Hiilamon kirjoittama kirja Helsingistä Himalajalle – Keski-ikäisen reppureissaajan päiväkirja (Rosebud 2025), jossa hän kertoo viime vuonna vuorotteluvapaalla tekemästään matkasta, joka suuntautui Intiaan ja Nepaliin.
– Olen ollut suurin piirtein 35 vuotta työelämässä ilman mitään isompia taukoja, ja 60-vuotispäivä läheni. Ajattelin, että tämä on viimeinen mahdollisuuteni tehdä tällainen irtiotto, Hiilamo kertoo.
Hiilamoa oli myös vaivannut jo jonkin aikaa yleisen ilmapiirin ja keskustelukulttuurin koveneminen. Hän huomasi itsekin suhtautuvansa koko ajan kärsimättömämmin ihmisiin, joiden ajatukset ja mielipiteet olivat ristiriidassa hänen omiensa kanssa. Asia kosketti häntä myös hyvin läheisesti, koska Hiilamon äiti, joka oli jo vuosia ollut kiinnostunut vaihtoehtoisesta lääketieteestä, oli koronapandemian myötä uppoutunut syvälle salaliittoteorioiden syövereihin.
– Luontainen tapani on tuomita mielestäni väärällä tavalla ajatteleva ihminen heti. Halusin oppia suhtautumaan myötätuntoisemmin muita kohtaan.
Portista kuljetaan Dhamma Jananin meditaatiokeskukseen, jossa Heikki Hiilamo osallistui vipassana-meditaatioretriittiin. Keskuksen nimi tarkoittaa totuuden äitiä. Kuva: Heikki Hiilamo.
Vipassana-kurssilla sitouduttiin hiljaisuuteen
Ennen matkaa Heikki Hiilamon ystävä, Shrwan, suositteli tälle kymmenen päivän vipassana-meditaatiokurssia, joka järjestettiin Nepalissa Buddhan syntymäkaupunkina tunnetussa Lumbinissa. Meditoimisesta Hiilamo oli kiinnostunut jo vuonna 2023.
Vipassana-meditaatiossa ei ole kyse uskonnon harjoittamisesta, vaan jokainen voi harjoittaa meditaatiota omasta uskonnollisesta vakaumuksestaan riippumatta.
Kuvassa on meditaatioretriitin päiväohjelma. Päiviin sisältyi noin 10 tuntia meditoimista. Kuva: Heikki Hiilamo.
Hiilamo tiesi etukäteen, että meditaatiokurssi tulisi olemaan rankka kokemus. Ennen kurssin alkua osallistujat sitoutuivat suorittamaan sen loppuun saakka. Heitä kehotettiin saapumaan retriittiin avoimin mielin ja valmistautumatta.
– Yritin kuitenkin hieman varautua meditoimalla kymmenen minuuttia aamuisin alkumatkan ajan, Hiilamo kertoo.
Keskusteleminen oli retriitillä kiellettyä. Puhuminen oli sallittua vain kurssinohjaajille ja vapaaehtoistyöntekijöille. Kännykät ja muut elektroniset laitteet kerättiin pois kurssin alussa. Myöskään lukeminen tai kirjoittaminen eivät olleet sallittuja. Näin osallistujien oli helpompi keskittää kaikki huomio itseensä ja mietiskelyyn.
Päiviin kuului 10 tuntia meditaatiota
Herätyskello soi aamuisin kello neljä. Nopean aamupalan jälkeen oli aika siirtyä meditaatiosaliin. Päiviin sisältyi jopa kymmenen tuntia meditointia istuen. Mietiskelyä tauottivat vain ruoka- ja jaloitteluhetket.
Kolmantena aamuna Hiilamo oli valmis keskeyttämään retriitin. Edellisen yön häntä oli pitänyt hereillä piinallinen selkä- ja hartiasärky, joka johtui meditaatioasennosta.
– Kurssin vetäjän pragmaattinen ja myötätuntoinenkin suhtautuminen asiaani sai minut kuitenkin jäämään kurssille ja suorittamaan sen loppuun, Hiilamo sanoo.
Meditaatiohalli ulkoapäin kuvattuna. Meditaatiokeskuksessa naiset ja miehet elivät erillään. Kuvassa oleva seinämä erottaa miesten ja naisten puolet toisistaan. Kuva Heikki Hiilamo.
Loppukurssin ajaksi Hiilamo sai puisen selkätuen, jonka avulla hän pystyi löytämään itselleen siedettävän istuma-asennon. Hiilamo oli hieman pettynyt itseensä, mutta mieltä rauhoitti se, että muutama muukin kurssilainen joutui seuraavina päivinä tukeutumaan selkätukeen.
Vipassana-meditaatio ei liity mihinkään uskontoon
Kahdeksantena iltana kurssin ohjaaja Goenka puhui yllättäen Jeesuksesta. Opettajan mukaan mikään usko ei tule todeksi vain toistelemalla palvonnan kohteiden nimiä. Hänen mielestään ratkaisevaa on, millaisessa tietoisuudessa ihminen elää kuolemansa hetkellä. Jeesus oli ristillä kuollessaan empaattinen pilkkaajiaan, tuomitsijoitaan ja tappajiaan kohtaan.
Goenka kysyi: ”Millaisia kristittyjä ovat ne, jotka hokevat Jeesuksen olevan Jumalan poika, mutta eivät ole kehittäneet hitustakaan rakkautta, myötätuntoa ja hyvää tahtoa muita ihmisiä kohtaan.” Hänen mukaansa sellainen on sokeaa omistautumista, josta ei ole mitään hyötyä, sillä Jeesusta voi olla helppo palvoa mutta vaikea seurata.
Kurssi päättyi ”Mettā Bhāvanā” -myötätuntoharjoitukseen. Sen tarkoitus on kehittää hyvän tahdon, rakkauden ja myötätunnon tunteita itseä ja muita kohtaan.
Myötätunto on iso osa buddhalaista ajattelua. Kuva: Heikki Hiilamo.
Meditointi jäi pysyvästi osaksi elämää
Nykyään Heikki Hiilamo meditoi matkustaessaan kymmenen minuuttia joka aamu. Matkapäiviä kertyy vuodessa jopa yli sata, joten voi sanoa, että säännöllinen meditointi on osa elämää.
Löytyikö kurssilta myötätuntoa muita kohtaan?
– Meditaatiokurssin jälkeen minun on ollut hieman helpompi tulla ihmisten kanssa toimeen. Opin, etteivät minä ja minun mielipiteeni, ajatukseni, tunteeni ja ärtymiseni ole loppujen lopuksi niin hirveän merkityksellisiä, joten voin suhtautua itseeni ja muihin vähän rennommin.
Hiilamo ymmärsi myös, että on monenlaisia tapoja elää hyvää elämää.
– Kaikki eivät tähtää siihen, että hankkivat itselleen hyvän koulutuksen, tietynlaisen työpaikan, asunnon ja rahaa. On muitakin arvoja ja tapoja kilvoitella.
Kännykät ja muut elektroniset laitteet kerättiin pois kurssin alussa, jotta mietiskelyyn hiljaisuudessa voi paremmin keskittyä. Kuva: Heikki Hiilamo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Muusikko Mika Seppänen on meditoinut, tavoitellut valaistumista ja vaikuttunut islamista, mutta nyt hän on ehkä löytänyt kotiin
Hengellisyys”Olen tarvinnut nämä monet mutkat, jotta pystyn katsomaan kristinuskoa suopein silmin tai edes olemaan kiinnostunut siitä”, sanoo hengellisestä etsinnästään kirjan kirjoittanut Mika Seppänen.
