Naatus: Vapaaehtoisten valtaa ei voida lisätä kirkossa niin kauan kuin sillä on julkisen vallankäyttäjän velvoitteita
Seurakunnan palkattu työntekijä on usein vastuussa, vaikka työn tekisi joku muu.
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on palkattuja työntekijöitä noin 20 000. Saman verran ihmisiä työskentelee diakoniaan eli auttamiseen liittyvissä vapaaehtoistehtävissä.
Muista vapaaehtoishommista on vaikea löytää lukuja.
Palkatonta työtä tekevistä seurakuntalaisista käytetään vaihtelevia termejä, jotka kertovat erilaisista taustaoletuksista ja ihanteista. Useimmiten käytetään termiä vapaaehtoistyö, jolla tarkoitetaan sitä, että jotkut tekevät ja auttavat niissä tehtävissä, joihin heitä pyydetään.
On myös toinen tapa nähdä kirkossa tehtävän palkattoman työn idea. Se pohjautuu siihen, ettei ole erillistä osa-aluetta vapaaehtoisuudelle, vaan koko elämä on samaa työtä ja vastuunkantoa. Ja että kukin etsii oman tapansa elää kristittynä.
Vaikka kirkon jäsenten tekemisen ja olemisen vapautta halutaan kaikissa juhlapuheissa lisätä, rakenteet ja lainsäädäntö estävät sen täyden toteutumisen.
Kirkossa on vuosikymmeniä puhuttu siitä, että seurakuntalaisten aktiivisuudelle pitäisi olla enemmän tilaa. On myös laajennettu tehtäväkenttää ja lisätty lyhyiden vapaaehtoistehtävien määrää. Osittain tässä onkin onnistuttu. Myös vapaaehtoistyön verkkopalvelu toimii hyvin.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on maailman mittakaavassa poikkeuksellinen, koska palkattuja työntekijöitä on niin paljon. Tämä liittynee osaltaan siihen, että julkisoikeudellisesta asemasta johtuen kirkolla on paljon viranomaisvelvoitteita, joista vapaaehtoinen ei voi olla vastuussa.
Tämä yhdistelmä pitää kirkon seurakuntalaisten roolin toiveita pienempänä. Vaikka kirkon jäsenten tekemisen ja olemisen vapautta halutaan kaikissa juhlapuheissa lisätä, rakenteet ja lainsäädäntö estävät sen täyden toteutumisen.
Jos muutos ei meinaa onnistua edes näin pienissä asioissa, miten sen mahdollisuuteen jaksaisi uskoa suurissa?
Kirkon kuviot muistuttavat kuntien ja valtion toimintaa ryyditettynä omilla erikoisuuksilla. Seurauksena on hitaasti kaikilla tasoillaan muuttuva kokonaisuus.
Moni pani merkille, että kirkko sai viimeisten joukossa käyttöönsä etäkokoukset. Jos muutos ei meinaa onnistua edes näin pienissä asioissa, miten sen mahdollisuuteen jaksaisi uskoa suurissa? Ei ihme, jos seurakuntalainen katsoo epäuskoisena tätä hitautta.
Työntekijöiden valvonnasta vapaa seurakuntalaisuus toteutuu ehkä vasta sitten, kun kirkko ei ole enää osaltaan instituutio vaan hengellinen yhteisö ilman lukuisia julkisen vallankäyttäjän velvoitteitaan.
Kirjoittaja on viestijä, kestävyysjuoksija ja kirkon uskollinen palvelija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Naatus: Nuorille aikuisille hengellisyys edustaa vapautta ja vastavoimaa
PuheenvuorotKirkko tutki nuorten aikuisten hengellisyyttä ja löysi suorituksista vapaan, yksityisen tilan.