Naatus: Hannu Salama ja Päivi Räsänen ovat toistensa peilikuvat
Kun pilkkaa arvioidaan lain valossa, uhrit ja tekijät voivat vaihtaa paikkaa nopeasti.
Päivi Räsäsen oikeudenkäynti on kulttuurinen toisinto Juhannustansseille. Räsänen ja Hannu Salama ovat joutuneet tilille sanoista, jotka tulkitaan maailmankuvallisesti motivoiduksi pilkaksi.
Yhteistä ovat kirjalliset tuotokset ja maailmankuvien erot. Tapausten välissä on reilut viisikymmentä vuotta. Kiistan osapuolina ovat maailman muutoksesta järkyttyneet konservatiivit ja siitä ilon irti ottavat liberaalit. Välissä on tapahtunut muutos, jossa marginaalista on tullut valtavirtaa ja valtavirta on painunut marginaaliin. Homofobinen kristillisyys on muuttunut vähemmistön harrastukseksi.
Yhteistä näille tapauksille on myös se, että kirjoittaja tarkoittaa (omasta mielestään) jotakin muuta kuin mitä syyttävä osapuoli väittää hänen tarkoittavan. Ulkopuolelta on helppo nähdä, että kyse on nimenomaan ideologisesta kiistasta: ero on siinä, millaisena ihmisyys nähdään.
Kirjailija Hannu Salaman tulkittiin Juhannustanssit-kirjassaan pilkkaavan tosiuskovaisia kristittyjä (1965), ja ”tosiuskovaisen” kristityn Päivi Räsäsen puolestaan epäillään pilkanneen laittomasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Hannu Salama sai tuomion, Räsäsen oikeusprosessi on vielä kesken.
Samaan keittoon molemmissa tapauksissa on sotkettu Jumala ja sukupuolimoraali.
Kulttuurisesti tarkastellen Juhannustanssit-kiistassa ja nyt menneillään olevassa Räsäs-kiistassa ovat vastakkain samat osapuolet eri rooleissa. Syytetyn penkillä on entinen syyttäjä. Ja syytetystä on tullut moraalinvartija. Samaan keittoon molemmissa tapauksissa on sotkettu Jumala ja sukupuolimoraali.
Kun näitä tapauksia katsoo rinnakkain, paljastuu epämiellyttävä hankaluus. Kun lain edessä arvioitavaksi pannaan maailmankuvallisesti motivoitu pilkka ja sen merkitys yhteiskuntarauhalle, ollaan hyllyvällä suolla.
Vapaan yhteiskunnan pitäisi pystyä ratkomaan nämä asiat muutoin kuin oikeudessa. Sakkotuomio lisää uhmaa ja tuo tarpeetonta uhriutumista.
Kirjoittaja on viestijä, kestävyysjuoksija ja kirkon uskollinen palvelija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Naatus: Kirkko instituutiona ei ole mukana Pridessä – tästä syystä se on myös oikein
PuheenvuorotKirkolla ei ole varaa pinkkipesuun, kirjoittaa Rebekka Naatus.