null Naatus: Yksilöllisyys tekee meistä yksinäisiä

Naatus: Yksilöllisyys tekee meistä yksinäisiä

Kun kaikki erityiset puolet meissä eivät tule huomioiduiksi, petymme toisiimme. 

Yksinäisyys on yksi suomalaisten suurimmista suruista, ja se on vain lisääntynyt ja syventynyt koronavuosien aikana. Ihmiset kaipaavat kipeästi yhteisöllisyyttä. Samaan aikaan on voimistunut myös täysin vastakkainen trendi: jokaisen ihmisen erityisyyden alleviivaaminen.

Panostamme jokaisen ihmisen yksilöllisyyden esille tuomiseen niin paljon, että tarvitsemme koko ajan uusia termejä ja identiteettejä kuvaamaan ja mahdollistamaan suurta omaperäisyyttämme.

Vaikuttaa, ettei ole olemassa niin normaalia asiaa, etteikö sille löytyisi uustermiä. Tällaisia syntyy kuin sieniä sateella erityisesti aikuisten ihmissuhdekieleen. Jos suhde viilenee, mutta kumppanin kanssa on kiva edelleen asua yhdessä, liittoa voi alkaa kutsua platoniseksi (ei siis esimerkiksi ystävyydeksi). Jos taas tuntuu, että seksin harrastaminen kiinnostaa vain luotettavan ja tutun henkilön kanssa, itsensä voi nimetä demiseksuaaliksi.

Sosiaalinen media huijaa luulemaan, että kaipaamamme yhteisöt muodostuvat jännittävistä ja erityisistä persoonista.

Olen lukenut viime aikoina Veikko Huovista, jonka 70-luvun tekstit ovat paikoitellen niin törkeitä, ettei niitä julkaisisi enää kukaan. Tämä on ollut silmiä avaava kokemus. Novelleissa puhuu perinteinen mies, joka vaatii itselleen huomiota ja ajatuksilleen kunnioitusta, pahoittaa mielensä ja muuttuu helposti torjuvaksi muita kohtaan.

Onko meistä nykyään tullut kaikista tällaisia? Kun identiteettimme, erityistoiveemme ja traumamme eivät tule huomioiduiksi, ja kun todellisuus ei prikulleen vastaa sitä miltä se meistä itsestämme tuntuu, petymme toisiimme.

Veikko Huovisen tekstien yksinäinen selittäjä on muuttanut Twitteriin, ja on edelleen yksinäinen. Mielipiteet ja tarpeet ovat jokaisella omansa, mutta tyyli pysyy. Ja niin pysyy myös yksinäisyys. Sosiaalinen media huijaa luulemaan, että kaipaamamme yhteisöt muodostuvat jännittävistä ja erityisistä persoonista. Näin ei ole, vaan se mikä meissä on samaa, on se mikä yhdistää. Oman egon korostaminen sen sijaan vie kauemmaksi muista.

Kirjoittaja on viestijä, kestävyysjuoksija ja kirkon uskollinen palvelija.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: