null Naatus: Et pysty mihin vain – epätäydellisyys on totta

Naatus: Et pysty mihin vain – epätäydellisyys on totta

Jos uskoo pystyvänsä mihin vain ja yrittää aina parhaansa, päätyy sairaalaan tai burnoutiin.

Lomakausi alkaa niin työläisillä, koululaisilla kuin opiskelijoillakin. Näissä ikäluokissa on ihmisiä, joita on koko elämän ajan kannustettu: ”voit olla mitä vain haluat”, ”pystyt mihin vain”. 

Ja juhlapuheissa on kiitelty, miten itse kukin on yrittänyt parhaansa; lomat ja stipendit on ansaittu.
Tämä yhdistelmä on suorastaan kammottava. Ihminen ei oikeasti pysty mihin vain eikä yritä aina parastaan. Kaukana siitä. Enimmäkseen täällä eletään elämää, jossa välillä hauska ilta venähtää, tv-sarja kiinnostaa läksyjä enemmän ja kahvitauon jutut motivoivat enemmän kuin asiakkaan reklamaatio.

Jos aina pyrkii oikeasti parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen, on koko elämä lopulta yhtä ja samaa tavoitetta, joka ei koskaan täyty sellaisenaan. Täydellisyys on mahdotonta ja sen tavoittelu on loputon tehtävä.

Urheilijoille on tuttua, että useimmiten suorituksen jälkeen iskee itsekritiikki: olisin pystynyt parempaan, jos. Ja tämä on totta. Ihminen pystyy aina parempaan, kuin mihin on yltänyt. Voimat, aika ja tahto asettavat rajat, joiden tarkkaa sijaintia ei kuitenkaan voi osoittaa.

Lopulta harhaisista kaikkensa yrittämisen kuvitelmista jäljelle jää vain katkeruus joko itseä tai muita ihmisiä kohtaan.

Varmasti on myös ihmisiä, joille parhaansa yrittäminen on vertauskuva, jossa tarjolla on myös leppoisia hetkiä, mutta tiedän itseni lisäksi myös valtavasti ihmisiä, joille se on konkretiaa ja sellaisenaan vuorenkokoinen vaatimus. 

Jos vuorokaudessa on tunteja jäljellä, jos on tullut istuttua yksi aikatauluttamaton ilta tai jätettyä lukeminen viimetinkaan, puhe parhaansa yrittämisestä on petosta ja saa vain pahan mielen. 

Lopulta harhaisista kaikkensa yrittämisen kuvitelmista jäljelle jää vain katkeruus joko itseä tai muita ihmisiä kohtaan. Koska jos kuvittelee tekevänsä aina parhaansa ja pystyvänsä mihin vain, epäonnistumiselle on oltava joku syy. Jos se ei ole itsessä, niin sitten se on olosuhteissa tai toisissa ihmisissä. Harhaa molemmat. Vain epätäydellisyys on totta. 

Siksi lomille kannattaa jäädä ilman, että on antanut kaikkeaan. Koska jos olisi, ei pystyisi lomailemaan vaan olisi sairas tai kuollut.

Kirjoittaja on viestijä, kestävyysjuoksija ja kirkon uskollinen palvelija.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: