null Näin diakoniatyöntekijä äänestää – tutkimus selvitti, miten vähäosaisten auttaminen vaikuttaa poliittisiin näkemyksiin

Näin diakoniatyöntekijä äänestää – tutkimus selvitti, miten vähäosaisten auttaminen vaikuttaa poliittisiin näkemyksiin

Samankaltainen ammatti ja yhteiset arvot muodostavat diakoniatyöntekijöiden ja sosiaalityöntekijöiden ympärille poliittisen kuplan, joka saa heidät äänestämään eri tavalla kuin muu keskiluokka. Äänestyskopissa ammattiauttajat eroavat myös toisistaan.

Diakoniatyöntekijät ja sosiaalityöntekijät työskentelevät katutasolla ja kohtaavat usein yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuden seurauksia. Kumpikin ammattiryhmä on suhteellisen korkeasti koulutettu, työskentelee itsenäisesti ja kokee työssään julkisen talouden jatkuvan niukkuuden vaikutukset. Arki on usein kamppailua resurssien riittävyyden ja ristiriitaisten paineiden alla.

Joulukuussa julkaistun tutkimuksen mukaan näistä aineksista muodostuu poliittinen kupla, joka vaikuttaa sekä diakonia- että sosiaalityöntekijöiden äänestyspäätöksiin.

Yhteiskunnallinen asema vaikuttaa yhä ihmisten poliittisiin näkemyksiin, vaikka suurten yhteiskuntaluokkien merkitys on heikentynyt. Vanhojen luokkajakojen tilalle syntyy hienojakoisempia blokkeja ja niiden välisiä jakolinjoja, jotka liittyvät esimerkiksi ammattiin, juuriin ja henkilökohtaisiin arvoihin.

– Se, siintääkö tulevaisuus kirkkaana vai täyttyykö se uhkakuvilla, koetaan enemmän yksittäisten ammattien kuin kokonaisten yhteiskuntaluokkien kautta, sanoo ”Kansalaisuuden kuilut ja kuplat” -tutkimusprojektissa työskentelevä Helsingin yliopiston tutkija Hanna Wass.

Empatia vähäosaisia kohtaan ja tietoisuus epäkohdista erottavat muusta keskiluokasta

Sosiaalityöntekijät ja diakoniatyöntekijät kuuluvat keskiluokkaiseen viiteryhmään, jossa perinteisten oikeistopuolueiden kannatus on melko vahvaa. Ammatin myötä saadut kokemukset kallistavat kuitenkin poliittista vaakaa muusta keskiluokasta poikkeavaan suuntaan.

Työn edellyttämä koulutustausta lisää sekä diakonia- että sosiaalityöntekijöiden tietoisuutta sosiaalipolitiikasta ja yhteiskunnan epäkohdista. Myös kummankin ryhmän sosiaaliset verkostot eroavat muusta keskiluokasta.

Diakoniatyöntekijät ja sosiaalityöntekijät eivät kannata niukkaa yövartijavaltiota, vaan solidaarisuutta, laajaa hyvinvointivaltiota ja taloudellista tasa-arvoa. 
– Politiikan tutkija Hanna Wass

Siinä, missä useimmat keskiluokkaan kuuluvat kohtaavat pääsääntöisesti samankaltaisen elämäntilanteen jakavia, sosiaalityöntekijät ja diakoniatyöntekijät tapaavat päivittäin heikossa ja haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Tämä kasvattaa empatiaa vähäosaisia kohtaan ja lisää tietoisuutta heidän tarpeistaan ja toiveistaan.

Politiikan tutkija Hanna Wassin mukaan laajan hyvinvointivaltion kannattaminen ohjaa sosiaalityöntekijöiden ja diakoniatyöntekijöiden poliittisia mieltymyksiä vasemmalle muuhun keskiluokkaan verrattuna.

Politiikan tutkija Hanna Wassin mukaan laajan hyvinvointivaltion kannattaminen ohjaa sosiaalityöntekijöiden ja diakoniatyöntekijöiden poliittisia mieltymyksiä vasemmalle muuhun keskiluokkaan verrattuna.

Sosiaalityöntekijät ja diakoniatyöntekijät ajattelevat köyhyyden syistä samalla tavalla ja suhtautuvat heikossa asemassa oleviin jopa myönteisemmin kuin heidän asiakkaansa. Nämä lähtökohdat lisäävät heidän poliittista ymmärrystään progressiivista verotusta, hyvinvoinnin jakamista ja vähäosaisten aseman parantamista kohtaan.

Laajan hyvinvointivaltion kannattamiseen liittyy sosiaalityöntekijöillä myös itsekkäitä syitä, sillä lisääntyvä budjetointi sosiaalityöhön merkitsee parannuksia heidän työoloihinsa ja uramahdollisuuksiinsa.

– Diakoniatyöntekijät ja sosiaalityöntekijät eivät kannata niukkaa yövartijavaltiota, vaan solidaarisuutta, laajaa hyvinvointivaltiota ja taloudellista tasa-arvoa. Tämä ohjaa heidän poliittisia mieltymyksiään vasemmalle, Hanna Wass sanoo.

Uskonnollisuus saa diakoniatyöntekijän äänestämään keskustakonservatiiveja

Monista ammatin ja arvojen samankaltaisuuksista huolimatta diakoniatyöntekijät ja sosiaalityöntekijät äänestävät eri tavalla. Sosiaalityöntekijät kuuluvat punavihreään yhteiskunnalliseen blokkiin, mutta diakoniatyöntekijöiden poliittista profiilia tutkijat luonnehtivat keskustakonservatiiviseksi.

Kevään 2011 eduskuntavaaleissa suurin osa sosiaalityöntekijöistä äänesti SDP:tä (25,3 %), vihreitä (22,7 %) tai vasemmistoa (18,1 %). Keskiluokkaisen verrokkiryhmän äänistä SDP sai vain 14 prosenttia, vihreät seitsemän ja vasemmisto kahdeksan prosenttia.

Diakoniatyöntekijöiden keskuudessa suosituimmat puolueet olivat kristillisdemokraatit (KD) (30,9 %) ja keskusta (22,7 %), joita kannatti yli puolet kantansa ilmoittaneista. Kolmanneksi suosituin oli SDP (15,5 %). Samoissa vaaleissa KD:n kannatus muussa keskiluokassa oli vain viisi prosenttia.

Jos diakoniatyöntekijä on poliittisesti vasemmalla, hän näyttäisi punertavan tyypillisemmin selvästi kuin lievästi. 
– Diakonian ja kasvatuksen yliopettaja Mikko Malkavaara

Poliittista suuntautumista kartoittaneen tutkimuksen tekijät päättelevät, että KD:n ja keskustan korkeassa kannatuksessa näkyvät diakoniatyöntekijöiden kristilliset arvot ja uskonnollisuus sekä vuorovaikutus toisten uskonnollisten ihmisten kanssa. Näistä syistä kristillisdemokraatteihin ja keskustaan liitetty ajatus kristillisistä perusarvoista vetoaa heihin.

Kokoomuksen kannatus oli sekä diakoniatyöntekijöiden että sosiaalityöntekijöiden keskuudessa selvästi vähäisempää kuin keskiluokkaisessa verrokkiryhmässä. Perussuomalaiset olivat kummassakin ammattiryhmässä huomattavan epäsuosittuja.

Vihreät ja vasemmisto kirivät pääkaupunkiseudun diakoniatyöntekijöiden keskuudessa

Kirkko ja kaupunki pyysi Kirkon tutkimuskeskukselta päivitettyjä tietoja diakoniatyöntekijöiden puoluevalinnoista. Marraskuussa 2019 tehdystä työntekijäkyselystä käy ilmi, että kristillisdemokraatit (22,4 %) ja keskusta (14,2 %) pitivät kevään 2019 eduskuntavaaleissa edelleen kärkisijoja. Kolmanneksi kiipesivät demareiden sijasta vihreät 11,9 prosentin kannatuksella.

Kyselytutkimuksessa näkyvä helsinkiläisten diakoniatyöntekijöiden vihertyminen vastaa Diakin yliopettaja Mikko Malkavaaran havaintoja.

Kyselytutkimuksessa näkyvä helsinkiläisten diakoniatyöntekijöiden vihertyminen vastaa Diakin yliopettaja Mikko Malkavaaran havaintoja.

Vantaan ja Helsingin diakoniatyöntekijät kuuluvat Helsingin hiippakuntaan, josta saaduissa vastauksissa eniten diakoniatyöntekijöiden kannatusta saivat vuonna 2019 vihreät (33 %). Kristillisdemokraatit ja vasemmisto jakoivat toisen sijan (16,7 %).

Espoon hiippakunnassa suurimman kannatusluvun (20,0 %) jakoivat keskusta ja vasemmisto, ja niiden takana yhtä vahvaan kannatukseen (13,3 %) ylsivät SDP ja vihreät.

Kaikkein huono-osaisimmat ihmiset ovat supervaikeaa aluetta, jota edes kirkon diakoniatyö ei kohtaa. 
– Diakonian ja kasvatuksen yliopettaja Mikko Malkavaara 

Alueellisten erojen päätteleminen Kirkon tutkimuskeskuksen keräämistä vastauksista ei ole tilastollisesti perusteltua vastaajien pienen määrän vuoksi. Diakonia-ammattikorkeakoulun eli Diakin diakonian ja kasvatuksen yliopettaja Mikko Malkavaara kiinnittää kuitenkin huomiota kahteen asiaan, jotka vastaavat hänen omia havaintojaan.

– Näyttäisi siltä, että varsinkin Helsingissä on tapahtunut selvää vihertymistä. On myös kiinnostavaa, että Espoon ja Helsingin hiippakunnissa vasemmiston kannatus on korkeammalla kuin Sdp:n. Jos diakoniatyöntekijä on poliittisesti vasemmalla, hän näyttäisi punertavan tyypillisemmin selvästi kuin lievästi.

Hanna Wass kiinnittää huomiota SDP:n ahdinkoon diakoniatyöntekijöiden vastauksissa.

– Mikään yksittäinen puolue ei saa imaistua diakonia- ja sosiaalityöntekijöitä kannattajikseen. Kaikki käy, paitsi eduskuntavaalien toiseksi suurin puolue perussuomalaiset, jonka kannatus kummassakin ammattiryhmässä on hyvin matala, Wass sanoo.

Suosituimmat puolueet sosiaalityöntekijöiden (2011) ja diakoniatyöntekijöiden (2019) keskuudessa.

Suosituimmat puolueet sosiaalityöntekijöiden (2011) ja diakoniatyöntekijöiden (2019) keskuudessa.

Taistelevaa diakoniaa ja sielunhoidollista kohtaamista

Diakonian ja kasvatuksen yliopettaja Mikko Malkavaara tunnistaa tutkimustuloksissa yhtäläisyyksiä diakoniatyöntekijöiden ammatilliseen eriytymiseen, jota hän on käsitellyt luennoillaan. 1990-luvun laman jälkeen alettiin puhua taistelevasta diakoniasta, joka nousee barrikadeille turvaverkkojen läpi pudonneiden asiakkaiden puolesta. Tämän ryhmän arvot käyvät Malkavaaran mukaan yksiin sosiaalityöntekijöiden kanssa.

Keskustan ja kristillisdemokraattien kannatus nousee todennäköisesti diakoniatyön hengellistä puolta painottavasta ryhmästä, jonka mielestä asiakkaan kokonaisvaltainen ja sielunhoidollinen kohtaaminen erottaa diakonian muusta auttamisesta. Kolmas diakoniatyöntekijöiden ryhmä kokee yhtä luontevaksi niin taloudellisen auttamisen ja sielunhoidon kuin kirkon tilaisuuksien järjestämisen ja niissä puhumisen.

Malkavaara nostaa esiin tutkimuksessa mainitun diakoniatyön lähtökohdan, jossa tavoitteeksi asetetaan niiden kaikkein vähäosaisimpien auttaminen, joita muu apu ei tavoita. Malkavaaran mukaan tämä ihanne ei täysin toteudu.

– Tutkimusten mukaan diakoniatyö työskentelee heikoimmassa asemassa olevan kymmenyksen hyväosaisimpien sekä toiseksi heikoimmassa asemassa olevan kymmenyksen huono-osaisimpien parissa. Kaikkein huono-osaisimmat ihmiset ovat supervaikeaa aluetta, jota edes kirkon diakoniatyö ei kohtaa. He eivät ole myöskään yhdenkään poliittisen puolueen erityisen huomion kohteena.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi